Huomioväri

Arkkitehtiopintoihin lukeutuva mittausleiri on ohi ja kaikki Sankilan kartanon vanhat rakennukset on nyt mitattu jokaista ikkunanpuitetta ja perustuskiveä myöten. Urakka oli iso ja palkaksi sain sieltä jonkun tappoflunssan. Kuumetta on toisinaan, keuhkot yrittää tulla yskityksi ulos ja mun räkä on saman väristä kuin hetki sitten neulomani pipo ja kännykkäpussi.

Musta ja sen kaverit

Mun suosikkilistalla on pysyneet nyt ainakin viiden vuoden ajan mustan, valkoisen ja harmaan eri sävyt (tiesittekö, että mustalla ja valkoisellakin on eri sävyjä?? No jos ette, nii nyt tiedätte). Pukeutuminen on joskus tosi vaikeaa, siis ei vain hankalien sukkahousujen osalta, vaan ihan noin yleensä. Onneks on luottovärit ja luottovaatteet. Mutta nekin tuppaa välillä kyllästyttään ja sit syntyykin ongelmia.

Mutta, tässä olis tämmösiä juttusia, joita voisin huolia itelleni täydentämään luottovaatteitten riviä. Hiukan säikädin, ku huomasin, että tosta löytyy aika paljon tollasia vauvavärejä; vaaleenliilaa, vaaleensinistä ja herran-jumala-vaaleenpunaista. Vähän öklöttää, mut ei liikaa kuitenkaan. Ja sit yks kiva juttu on kans, että Tiia löysi mulle kirppikseltä ihanan Tiffanyn. Siis kreppirautana se kai tunnetaan, ja ai että se on siisti. Taidan taantua ysäri-kasarille. Mut ei kuulkaa haittaa!

Ainii, kuvat täältä.

Ilpo ja Oiva

Meidän uudet gerbiilit. Ne on nyt jotain seitsemän viikkoa vanhoja, eli melko luikkuja vielä. Aika kivojahan ne on ja pari kertaa oon saanut ne jo sylkkyyn. Sit kun ne on enempi käsikesyjä nii kuviakin varmaa laittelen lisää. Ja kunhan niiden luonto selkenee, nii eiköhä legendaarinen esittelypostauskin ole paikallaan. Juhostakin (RIP) taisin tänne joskus tekaista pari juttua.

Mutta Ilpo on siis tuo ylempi harmaa herra. Se on Naaman suojatti ja näyttää aika paljon rotalta. Mun on taas Oiva, joka on myös tyylikäs oransseine hiuksineen. Hän sopisi poseeraamaan Lidlin Floralys-vessapaperi mainokseen. Näillä elukoilla me lyödään vielä rahoiksi!