Sivut

20140128

Yksi yö, ja maailma on osterisi

Vinyl Shakerz - One Night in Bangkok

 photo paumlrstauml1_zpsa4eb6551.jpg
 photo ikkuna1_zps238366ac.jpg
 photo ikkuna2_zps1e82ebe4.jpg

Tässä mä, mun kännykkä ja jäätynyt parveke. Kameran laturi on teillä tuntemattomilla, joten hyvälaatuisista kuvista voimme nähdä vain pelkkiä unia.

Oon yrittänyt kirjoittaa mun ajatuksia ylös ja ymmärtää niitä. Toisinaan olisi todella siistiä tietää, mitä sitä oikeesti ajattelee ja miksi. Tuntuu kuin mä eläisin jossain pastellin värisessä kuplassa ja ajattelisin vaan pehmeitä. En saa kiinni kouluprojekteista ja arjen askareet tuntuvat tosi epätodellisilta. Pelkästään verkkopankkiin kirjautuminen ja laskujen maksaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja turhalta. Ihan kuin mun pää toimisi tosi hitaasti ja kaikki tapahtuisi hidastetusti. Haalin itselleni tehtävää, mutta todellisuudessa voin vain uneksia niiden toteutumisesta. Välillä päivät pompottelee mun kuplaa, mutten silti osaa havahtua tekemään mitään. Koulussa haahuilen toisinaan kuin haamu tai hunnulla peitetty, enkä edes tajua minne olen menossa. Toivon, että tää on vaan jotain talviunen ja -loman jälkeistä pöllämystynyttä ihmettelyä, kankeaa opettelua taas normaaliin elämään. Ehkä mun ei pitäisi odottaa jonkun muun puhkaisevan mun kuplaa, vaan pitäisi tehdä se itse sisältä päin. Voisin tehdä sen mun avaimenperänä toimivalla sytkärillä, joka on pistoolin muotoinen. Tänään järkytin sillä vahingossa mummoa, joka sattui kotimatkalla samaan hissiin mun kanssa.

20140121

Annan matkaopas - Malta

 photo IMG_3722_zpsea594b1b.jpg

Oon viimeks ollut lentokoneessa kutosluokalla, joten matkaaminen kyseisellä laitoksella jännitti jonkun verran. Matka ja koneen vaihdot Frankfurtissa menivät kuitenkin niin nappiin, että jännittää ei tarvinnut enää kuin paluumatkalla AirMaltan koneella, jossa huomasin ulkokuoressa epäilyttäviä paikkauksia erivärisillä alumiinipalasilla. Kuumotusta ei lainkaan laskenut Eevan kertomukset telkkarista katsomistaan lentoturmatutkimuksista. Palataampa kuitenkin vielä matkan alkupuolelle.

Reissu tosiaan ajoittui joulukuun lopulle, jolloin Maltalla vallitsee talvi. Tämä "kylmin" ajanjakso ei edes kestä kahta kuukautta pitempään. Heittomerkit lisäsin siksi, että näin suomalaisena ja lähestulkoon tundraan tottuneena Välimerellä sijaitseva saari ei tosiaankaan tuntunut palelemisen arvoiselta paikalta. Lämpötila päiväsaikaan oli siinä 15-20 asteen välillä, mutta auringonpaiste lämmitti siinä vielä lisää, joten olot olivat jotakuinkin Suomen alkukesän luokkaa. Täällä pimeässä ja kirkkaan keinovalonäytön ääressä näpytellessä tulee kyllä ajatelleeksi, että se aurinkoisuus ja valo Maltalla oli ehkä parasta.

 photo WP_20131228_007_zps0660ef5a.jpg photo WP_20131228_006_zps2b17d118.jpg

Joulupostauksessa puhuin korneista joulukoristeista, jotka ällöttävät Suomessa. Maltalla taas ihan nätitkin jouluhärpäkkeet saivat vitsikkään lisän palmujen, vihreän nurmikon ja paahtavan auringon alla. Sen lisäksi, että ihan perus valonauhoja löytyi kiedottuna palmuihin, myös lähes jokaisessa liikenneympyrässä nökötti ihmisen kokoinen seimiasetelma ja ikkunat sekä parvekkeet oli ahdettu täyteen joulupukkia, tähtiä ja joulunauhaa. Ehkä karuin joulukoriste löytyi kyllä ihan hotellimme lähistöltä: erään talon ehkä kolmannen kerroksen ikkunassa roikkui, ei vain realistisen kokoinen vaan myös näköinen, vauva. Onneksi kyseessä oli vain nukke, mutta ensinäkemältä säikähdin aika perusteellisesti. Suorastaan inhottava koriste, oli se Jeesuslapsi sitten kuinka jees tahansa.

Pitkin Maltan maita patikoidessa (siis ihan kirjaimellisesti liikkumistamme saattoi kutsua patikoimiseksi, sillä tiet ja muu maasto oli todella epätasaista ja paikoin myös jyrkkää) huomasimme liikenteessä ihmisten lisäksi myös muita eliöitä. Ei kannata ihmetellä, jos ruuhka-asteeltaan Hämeenkadun tyylisellä tiellä tulee vastaan mies taluttaen ponia sekä läjä kulkukissoja puluista puhumattakaan. Huomiota ei kannata kuitenkaan kiinnittää liiaksi jalankulkijoiden liikkeisiin, sillä huomattavasti räväkämpää ja kuolettavampaa menoa on tarjolla autoilijoiden osalta. Ensinnäkin ajotaidot maltalaisilla ovat joko äärettömän surkeat tai niitä ei yksinkertaisesti ole. Ihmiset parkkeerasivat ajopelinsä yhteen läjään, välittämättä siitä plokkasivatko he surutta jonkun toisen kulkureitin. Autoja pysäyteltiin randomilla keskelle teitä, lyötiin hätävilkut päälle, noustiin kyydistä asioimaan ja palattiin sitten omaan biiliin ja jatkettiin tyytyväisenä matkaa. Töötti soi jatkuvasti, kun haluttiin esteet pois tieltä, morjestettiin kaverille ja vingutettiin sitä musiikin tahdissa. Liikennevalojakin oli hyvin harvassa ja niiden osoittamista väreistä ei liiemmin piitattu. Ensimmäisinä päivinä eniten stressiä aiheutti juurikin kaupungilla liikkuminen autoilijoiden takia ja alle jäämisen pelko.

 photo IMG_3929_zps50341ff4.jpg photo IMG_3926_zpsfac7bd7c.jpg
 photo IMG_3853_zps50124fd0.jpg

Malta on sekoitus arabialaista ja italialaista kulttuuria ja sen myös huomasi. Kaikki rakennukset olivat kellertävän sävyistä kiviainesta ja kaktuksia ja palmuja löytyi joka nurkan takaa. Italialaiset vaikutteet taas syntyivät pastaruoista ja välimerellisyydestä. Maltan oma kieli taas muistutti arabiasta. Kuumuus ja kuivuus toivat aavikkomaisen fiiliksen. Parina päivänä saimme kuitenkin nauttia myös sateesta ja rakeista. Harmi vain, että toinen sadepäivistä sattui juurikin sightseeing -bussikierrokselle. Satuttiin just semmoseen bussiin, mikä ei ollut kovin vankkaa tekoa, eli toisin sanoen vesitiivis. Jouduttiin sit istumaan bussissa sateenvarjon kanssa, ettei oltais kastuttu. Kyllähän se silloin kyrpi, mutta nyt asialle osaa vain nauraa.

 photo pikkukuva2_zps076fe9b6.jpg
 photo pikkukuva1_zpse5b6b090.jpg

Me vietettiin suurin osa ajasta Sliema -nimisellä alueella, joka on tunnettu shoppailumahdollisuuksistaan ja lukuisista hotelleista. Vaikka alue oli suosittu myös turistien keskuudessa, pääsi siellä kokemaan ihan kunnon maltameininkiä ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Käväisimme myö Maltan pääkaupungissa Vallettassa, joka lukeutuu myös Unescon maailmanperintö kohteiden luetteloon. Sinne pääsi 5 minuutissa kätevästi lautalla ja koko paikan kiersi yhden iltapäivän aikana. Tosin eipä koko Malta itsessään ole kovin iso paikka (n. 300 neliökilometriä). Valletta taas oli erityisen täynnä pieniä kapeita katuja ja korkeita vanhoja taloja sekä jännää mystistä tunnelmaa.

Muutenkin Maltalla asuintalot sulautuivat yhteen isoina kortteliauleina ja kaikissa asunnoissa oli pieni parveke / erkkeri. Ikkunat ja ovet olivat joko kadulle päin tai sitten sisäpihalle. Sivuille ikkunoita ei ollut lainkaan, sillä oli varauduttu siihen, että taloa jatketaan vain vanhan päälle. Rakentaminen näytti muutenkin helpolta: ladotaan vain kiveä / tiiltä toisen päälle ja siitä syntyy pari seinää. Eristeitä ei tarvita, sillä pakkasia kukaan ei osaa odottaa niillä leveysasteilla. Katot olivat vain tasakattoja tai kattoterasseja, jolloin niistäkään ei syntynyt ongelmaa.

 photo IMG_3950_zps2ab4b650.jpg
 photo IMG_3957_zps1bc99127.jpg photo IMG_3953_zpsbe635da2.jpg

Vinkit Maltan matkalle:
- kannattaa varata mukaan adapteri, sillä pistorasiat ovat brittityyliset
- tsekkaa shoppailupaikat etukäteen, sillä osa kaupoista ja ostoskeskuksista on piilotettu maan alle tai rakennusten uumeniin, eikä niitä kierrellessä juuri huomaa
- hanavesi ei ole juomakelpoista, mutta onneksi marketeista saa 12 litraa vettä noin 2,5 eurolla!
- myös kasvot kannattaa pestä pullovedellä, ellei halua silmätulehdusta (ärh...)
- maltalaiset osaavat hyvin sekä englantia ja saksaa!
- siestan aikana (noin klo 13-16) jotkut kaupat ovat kiinni ja julkiset kulkupelit poissa käytöstä
- lautalla on kätevämpi ja halvempi matkustaa kuin bussilla
- maltalaiset eivät juuri väistä kävelyteillä, joten saat itse olla hyppimässä pois alta
- rahaa kannattaa varata erityisesti kenkiä varten! Ne kun olivat lähes naurettavan halpoja ja ihania
- vaatteita on hyvä ottaa mukaan monipuolisesti, sillä ainakin talviaikaan sää vaihteli melko paljon
- reissuun pitää lähteä avoimin mielin!

 photo IMG_4180_zpsc5372e0c.jpg
 photo IMG_4112_zps54c2d3d0.jpg

Ehkä olisin voinut tän postauksen tehdä jopa vähän aikasemminkin, mut no jaa, tässä tää nyt on. En muuten käsitä sitäkään, että miks noi kuvat näkyy tässä noin huonolaatuisina, yyh. Eiköhän niistä kuitenkin saa oleellisen irti. Saatampa koota myös tulevista reissailuista jotain juttua tänne. Nimittäin keväällä olisi luvassa ainakin yks ulkomaan ekskursio. Mutta eiköhän noita vielä enemmänkin ehdi opiskelujen aikana tulla. Mutta nyt kiitos ja kumarrus, meen paistaan lättyjä ja tekeen ruotsin läksyjä! Hassua tehdä pitkästä aikaa ihan kunnon kotitehtäviä...