Tein tossa joku aika sit syksyllä vähä lapasia, kun hukkasin ainoot omani bussiin. Tein varuiks tällä kertaa kahdet, koska sit on ainakin heti varalla toiset KUN taas hukkaan jommat kummat. Toi kuvio on sovellettu mummun vuodelta 1947 olevasta neulontakirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Se on ihan ykkönen, kun suunnittelee kuvioita tumppuihin tai sukkiin tai vaikka patalappuihin. Tää kuvio on kymenlaaksolainen. Eiks se oo jossain Kouvolan lähellä?

Huomioväri

Arkkitehtiopintoihin lukeutuva mittausleiri on ohi ja kaikki Sankilan kartanon vanhat rakennukset on nyt mitattu jokaista ikkunanpuitetta ja perustuskiveä myöten. Urakka oli iso ja palkaksi sain sieltä jonkun tappoflunssan. Kuumetta on toisinaan, keuhkot yrittää tulla yskityksi ulos ja mun räkä on saman väristä kuin hetki sitten neulomani pipo ja kännykkäpussi.

Pehmeä kuori

Vois kuvitella, että mulla on viime aikoina ollut paljon huolia. Nimittäin neulon yleensä silloin, kun mieli on maassa. Ja olihan toi neuletakki aika iso projekti. Mutta se on ihana, lämmin ja pehmeä. Ohjeet siihen löytyy täältä.

Yks vanha nainen sanoi bussipysäkillä, että kalja ja makkara ovat pitkän elämän salaisuus. Rohkenen kuitenkin epäillä. Ehkä se tarkoitti pitkän sijaan onnellisen elämän salaisuutta. Mä lähden nyt seikkailemaan sateeseen. Lähde minun kelkkaan, kyydit on hyvät.

DIY: Villaresorit hanskoihin

Koska mun vanhat nahkahanskat alkoivat olla jo niin kulahtaneet ranteen kohdalta, että ne hädin tuskin pysyi edes kädessä, ajattelin neulaista niihin melko pitkät villaresorit. Lyhensin hanskoja vähän ja ompelin käsin kutomani resorinpätkät kiinni.

Mun viikot, sekä myöskin tulevat sellaiset, ovat täynnä erinäisiä kouluhommia. Jätin jopa eilen laitoksen pikkujoulut väliin, jotta sain kasattua yhtä pienoismallia. Lisäksi oon tapellut tietokoneiden kanssa niin paljon, että ansaitsisin siitä vähintään jonkun pokaalin. Oon tehnyt listoja, lukujärjestyksiä ja vaikka mitä muistilappuja, jotta saisin kaikki hoidettua ajallaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että arkkariopiskeluun ennemminkin kuuluu ne kaikki all nighterit, aikaa vastaan taisteleminen ja älytön kiire. Samalla äärettömän huikeelta ja karmivalta tuntuu kahen viikon päässä häämöttävä tenttiviikko sekä Tammelaan takas palaaminen. Mä varmaan nukun ja vietän kaiken aikani siellä uudessa vessassa. Siitä tulee niin hieno!

Perjantai

Kutasin tossa joku aika sitten parit pipot jo valmiina olleen rosvopipon kaveriksi.

Löysin kirppikseltä myös aika messevän karvapaidan ja yllätys vieläpä mustan. Tänään meen käymään uusiks ja harkitsen vakaasti josko ostaisin sieltä lähes maahan asti ulottuvan villakangastakin ja korkkarit. Molemmat arvatenkin mustia. Ainoa epämusta juttu, jota sieltä himoitsen, on Mewtwo figuri, joka sopisi mainiosti pokemonkokoelmiin.

Tässä vielä viidakkotunnelmia perjantaipäivän ratoksi. Mä tästä suuntaan bussipysäkille.
DJ Snake - Bird Machine ft. Alesia

1 viikko

TERVE. Viikko on ollut aika hektinen, tai oikeastaan mä olen tehnyt siitä itse hektisen. Kiireen vastapainoksi oon harrastellut neulontaa ja kutomista (kutemista), tai mitä ikinä. Aikaiseksi oon saanut muun muassa rosvopipon (alias konnakipan) ja nahkahanskaprojektiin liittyvät vielä erityissalaiset osaset. Lisäksi mulla on esittelemättä uusin valmistunut villapaita, tosin siitä puuttuu vielä pari juttua. Hassua, miten nää villajuttujen kyhäilyt aina ajottuu kesää kohti.




Pipo on neulottu ihan perus joustinneuleena (kaksi oikein, kaksi nurin) ja lätsän alotukseen riitti 120 silmukkaa. Kavennus sujui täysin lonkalta, jos ei lasketa Virven pikkuneuvoja!



Koulussa on ollut mielenkiintoinen viikko. Meillä oli sijainen ja aiheena yhteisötaide. Meidän ryhmän teoksen/teon toteuttaminen oli tosi hauskaa ja avartavaa: Teippailtiin ruokalan pöytiin isot paperit ja annettiin ruokailijoille ohjeeksi kertoa tai piirtää kolme toivetta, haavetta ja unelmaa. Paperit olivat pöydissä pari päivää ja ne täyttyivätkin kiitettävästi! Alkusi vähän jännitettiin, että lähteekö kukaan mukaan juttuun, mutta se onnistuikin paremmin kuin hyvin. Lopuksi sitten vielä toteutettiin toiveista tilainstallaatio, eli kyhättiin naulakoiden, vanerilevyn ja lakanoiden avulla tila, jonne toiveista täydet paperit ripustettiin roikkumaan. Näin kerrottuna koko projekti kuulostaa tosi vaisulta, mutta onneksi työstä otettiin kuvia, joita voin hyvällä säkällä jakaa vielä myöhemmin täällä bloginkin puolella. Lisäksi viikolla tehtiin pari muuta työtä liittyen nykytaiteeseen. Oli tosi hauskaa!

Koulun lisäksi ollaan ehditty katsoa pari leffaa (Sweeney Todd ja Unelmien sielunmessu), juhlistettu Jennin kämppäläksiäisiä, pelattu Carcassonnea, poltettu kahdet popparit, suunniteltu vappurientoja ja kierretty kirppiksiä...



...Tiia opetti mua käyttämään kameraa ja Gimpiä sekä miten lasketaan lukujonoaiheisia tehtäviä!



...Banaanien (top secret) kuvausprojekti jatkuu yhä!



...Pyöräilykausi on korkattu! Psst, Virve: Muista varoa ens kerralla sitä asfalttimuhkuraa...



...Herättelen luovuutta kuuntelemalla tätä, haahuilemalla ulkona ja katsellen vanhoja töitä. Hyvää viikonloppua kaikille!

DIY: Metalliolkapäät

Olen ehkä rennoimmillani, kun saan jännittää sormeni kylmien metallipuikkojen ympärille. Villalangan virratessa, sekä sormet että puikot, muuttuvat pikkuhiljaa lämpimiksi.

Olenkin viettänyt tosissaan melko letkeää ja rentoa elämää, kun kerran olen saanut kokonaisen villapaidan aikaiseksi.



Yritin haeskella Novitan sivuilta neuleohjehaun avulla kyseistä mallia, mutta jostain syystä talven 2009 lehden ohjeita ei ole saatavilla. Villapaita itsessään on ihan perusmalli, mutta ohjeessa oli opastettuna myös huovutettavan pionin taiteileminen etukappaleeseen. Sanoin kuitenkin kohteliaan ei-kiitoksen kukkasille ja päätin somistaa olkapäitäni mielummin niitein. (Voiko somistamisesta ja niiteistä edes puhua samassa virkkeessä?)



Omaan XS-koon paitaani meni sellaiset kolme kerää Novitan 7 Veljestä -lankaa, vaikka menekiksi oli arvoitu jopa 500 grammaa. Langan väri on ihana, ei ihan valkoinen, muttei harmaakaan.
Valmistumiseen meni sellainen reilu pari kuukautta, sillä enhän minä vielä mikään täyspäiväinen mummo ole.



Niitit anastin aiemmin kirppikseltä ostamistani niittirannekkeista. Yksikään kynsi ei edes katkennut väännellessä.



Villiksestä tuli tosi mukava. Seuraavan paidan aijon tehdä kuitenkin kokoa tai kaksi isompana, sillä toiveena olisi sellainen löllötyslaiskotus-paita. Ehkä ensin pitää silti keskittyä toteutettaviin joululahjoihin, joita onkin suunnitteilla melkoinen pino.




Hauskaa tässä tuoreimmassa luomuksessani on myös se, että sehän sopii vallan oivallisesti yhteen korulaatikkoni pohjalla muhineiden niittikorviksieni kanssa!