DIY: Tuuletusaukot

Löysin kirppiksellä eurolla vanhahkon trikookauluspaidan lyömättömällä lumileipardikuviolla. Paita olisi toki toiminut tuollaisenaankin, mutta tuhoamisvimma iski ja päätin kokeilla sen saksimista.





Leikkasin siis rintamuksen kohdalle vilautteluaukot. Laittamalla paidan alle jonkun värikkään topin, saa asuun kivasti lisäväriä. Mutta tiedättehän mut, ei mulla ole värikkäitä toppeja. Sen sijaan multa löytyy muutamia muitakin paitoja, jotka voisi käyttää saksien terällä. Ehkäpä niistä lisää myöhemmin.

Olen epäröinyt shortsien käyttöä kesällä, sillä pelkään polvieni näyttävän tältä ja tältä. Semi-kuumottavaa ja -kuvottavaa. Tässä siis spesiaalimateriaalia.





Lisää epätavallisuuksia:
Lymy-hymy lavuaarin pohjalla.
Parvekefiilistelyä Matrix-laseissa.
Epäilyttävä kakkakasalta näyttävä läjä on oikeasti etana, jonka löysin suusta syödessäni ostamiani pensasmustikoita. Hyi se maku, kun puraisin. Huuhtelin suun kymmenen kertaa ja pesin hampaat sata kertaa. Silti ällöttää...

(SH)IT happens

20-vuotiaana on kamalaa.

Tästä päivästä:
Ensinnäkin mulla oli töitä. Heräsin aikaisin, aamupala jäi heikoksi, myöhästyin bussista ja valitsin huonot kengät. Keksin toisen bussin, istuin vahingossa etuosaan ja lähimmät paikat täyttyivät valittavista vanhuksista. Jäin pois Epilässä, kompuroin portaat ylös äiten kerrostaloasuntoon ja sain todistaa Eevan järjestämien teinibileiden krapula-aamua. Täytin vesipulloni, suuntasin hakemaan pyöräni, hyppäsin sen selkään enkä saanut jarrutettua alamäessä, huomasin pyörän ketjujen irronneen paikoiltaan. Yritin sörkkiä ketjuja paikoilleen, sotkin sormeni paskan ja jonkun öljyn sekaiseen sysimustaan sotkuun. Soitin Naamalle ja kysyin josko tämä voisi hakea mut töihin. Ei voinut. Sotkin puhelimeni öljytahnaan, sotkin laukkuni samaan tahnaan, sekä vielä avaimeni. Juoksin takaisin ylös, pesin käsiäni ja avaimet. Lika ei lähtenyt. Katsoin bussiaikataulua, busseja ei kulkenut sopivasti sunnuntaina. Etsin avaimia Eevan tai äiten pyöriin ja löysin hetken päästä jotkut. Rynnistin pyörävarastoon, nappasin pyörän, huomasin, että sen renkaat olivat tyhjät. Poljin 17 hätäisessä minuutissa Ylöjärvelle. Ehdin juuri sekunnilleen töihin. Työnantaja oli vastassa. Piilottelin mustia sormiani ja kasasin kojun. Seisoin 4 tuntia kuumuudessa, nälässä ja hiessä. Piti vain varoa, ettei kuuma ilma saanut kusia kiehumaan päässä, jotta asiakaspalveluhenkisyys säilyisi. Koko Ylöjärvi oli autiona, ei asiakkaita, turhaa seisomista. Rakot hautuivat liian kuumissa kengissä. Lopettaessani kassakone sekosi. Lopulta selvisin kotiin.
Paskin päivä ikinä.

Sekä eilistä unohtamatta: Sukujuhlat ja samoilua hyvät tovit metsässä etsien juhlapaikkaa. Metsäily olisi muuten voinut olla jopa mukavaa, mutta vääränlaisissa varusteissa, joihin lukeutuivat muun muassa korolliset kengät ja pitkä helma, kinttupolku alkoi ottamaan päähän enemmän kuin tarpeeksi.

ANGST.

No jos mäkin sitte

Eli enemmän tai vähemmän epämääräisten huhupuheiden mukaan toi bloggerin lukijahärpäke on poistumassa käytöstä, joten monen mutkan kautta loin itelleni Bloglovin-käyttäjän. Toivon nyt, että se onnistu oikein! Eli jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin mun juttuja voi jatkossa seurata myös tätä toista kautta. Raportoikaa ihmeessä, jos linkki tai koko seuraamisjuttu on jotenki kusahtanut. Se on meinaan aika todennäköistä näillä taidoilla. Palaillaan asiaan tässä joku päivä!