2 0 1 6

Voi juugels buugels ja jumpe jampe. Nyt on sitte vuosi 2016 ja ihan hirveesti on sattunu ja tapahtunu. Nää mun kaleidoskooppikuvat ei kamalasti kerro mitään, joten tässä vähä selkeennystä asioihin:



01 Meidän kerrostalon betonielementtiseinä. Mun täytyy kasvattaa itelleni betoninluja perse, että jaksan ens kevään istua koneen ääressä, opiskella ja kirjottaa kandin. Koska joululomaksi kutsuttu tauko koulusta meni hiukan harakoille, taistelutahtoa tarvitaan.



02 Lunta ikkunalaudalla. Sitä on tullut tänne Tampereellekin ihan joka ilmansuunnasta, sivulta, ylhäältä ja alhaalta, niin että mulla meni hiutaleita sieraimiin ja paidan alle. Silti oon sitkeesti käynyt liukastelemassa lenkkipolulla, mutta sauvakävelyä en oo vielä kehdannut kokeilla.



03 Tehtiin Naaman kaa sushia ja vietnamilaisia kesärullia 8-vuotispäivän kunniaksi. Wasabi pärisi.



04 Sääksjärvellä sijaitsevan Dammenbergin suklaatehtaan aaltopeltijulkisivu. Olis sit kuitenkin pitäny ostaa sieltä sitä habanerosuklaata testiin.



05 Unenomaisia fiiliksiä. Vieläkin vähän heikottaa, sillä en taho uskoa, et pääsin ihka oikeesti töihin tamperelaiseen arkkitehtitoimistoon! Tänään oli eka kunnon työpäivä ja vasta tiistaina mä laitoin sinne hakemuksen. Ne soitti keskiviikkona mulle ja haastattelussa kävin eilen ja huomenna meen taas uudestaan. Sain kehuja mun portfoliosta ja saan tehdä opiskelujen ohella siellä osa-aikasena hommia ja kesällä sit kunnolla.

06 Tästä mulla ei oo kuvaa, mutta siis söin ekan kerran simpukan keskiviikkona noin klo 12.35. Ja tää on siis tärkeetä, koska mä tunnetusti pelkään ja inhoon simpukoita.

Tiiättekö sen tunteen, kun ootte ostamassa yhtä hedelmää ja sit ette raaskikaan ostaa vaan yhtä, koska se banaani olis muuten tosi yksinäinen? Sit otat kaks ja kassalla sua harmittaakin, kun tunnet olevas kolmas pyörä banaanien seurassa.

Oon syöny extrapaljon banaania, koska se on niin nopee ruoka. Tää tokan periodin loppu on ollut ihan kauheeta ja stressaavaa aikaa. Täytyy tunnustaa, et ahnehdin ihan liikaa kursseja, mut nyt (SIIS TÄNÄÄN HERRAJEESUS) suurimmat ja isoimmat palautukset on hoidettu. Niiden eteen tuli valvottua öitä koululla ja itkettyä. Mut se vaan on ihan kaameeta, kun meet koululle siinä puolen päivän aikaan tarkotuksenas tehdä "pari pikku juttua", mut huomaat istuvas siinä samalla koneella vielä puol yhdeksältä aamulla. Sit meet täysii kotiin, käyt suihkus, yrität syödä jotain (pystymättä kuitenkaan siihen valvomisesta ja ruudun tuijottamisesta johtuvat oksetusolon takia) ja lähet takasin TTY:lle seuraavalla bussilla. Luennolla sit nuokut ja päriset vuorotellen, ihanku olisit humalassa. Valvot reippaat 36 tuntia, syöt noin 3 banaania ja toistat tän 2-3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, mitä proffat tarkottaa sillä, kun ne sanoo et arkkitehtuuri on elämä.

Täs vielä potretti musta tän syksyn jälkeen: semi-zombie.



Pakko vielä lisätä, et mun äiti on yleensä paras, mut joskus ihmettelen sen erinomaisuutta. Esimerkiks se sai sisällytettyä yhteen lyhyeeseen tekstiviestiin täysin korrektisti, että se aikoo ostaa mummulle ja taatalle herkkukorin joululahjaks, sen munasarjakasvain on kadonnut ja että se lähtee Dubaihin. Mä vastasin väsyneenä vaan et "ok", eikä edes noi mun kaks kirjainta kuulostanu yhtään niin asianmukaisilta.

Parhautta on myös se, et voin nyt siivota työpöytäni - sekä virtuaalisen että ihan konkreettisen. Ja kuunnella täysillä Scissor Sistersiä.

Flunssa on ihan viimeistä vaille selätetty. Nyt voin taas tehdä asioita täysillä, eikä kaikki luppoaika mee pelkkään nukkumiseen. Osallistuin myös (vähän vaihtelevalla menestyksellä) facebookin 30 päivän piirustushaasteeseen, ja toi yllä oleva kuva on muistaakseni 8. päivän aiheesta: "Asia, jota vihaan".

p ä ä n s ä r k y

a r g h

Nyt piristää ajatus siitä, että kello on seitsemän ja ehdin vielä lähteä hyvin lenkille, katsoa Muodin huipulle -jakson ja tehdä vaikka uunikalaa. Lisäksi löysin taas hyvää musiikkia ja kirppistäti kehui mun sormusta tänään. Huomenna meen humalahyppelylle metsästämään keisarimäyrää, jaiks!

Ilman kynää olo on housuton

Noin sanoi eräs meidän laitoksen opettaja. Aika pätevä.

2 0 1 4 > 2 0 1 5

- Oon tiskannut tän vuoden aikana enemmän kuin ikinä
- Meistä tuli hyvät kaverit lyijykynän kanssa
- Piirtelin suoria linjoja niin käsin kuin koneella kyllästymiseen saakka, opin ja ymmärrän asioita taas enemmän, viivat on määrätietoisia, niin kuin mäkin aion joskus olla
- Opin arvostamaan auringonvaloa ja sen synnyttämiä hämmentäviä ilmiöitä - kuten vaaleanpunainen savu!
- Käytin foliohattua ja nautin kesästä
- Gerbiili-perheenjäsenet ovat kotiutuneet hyvin, ne ei enää aristele papanoida sohvalle
- Oon koko vuoden yrittänyt opetella juomaan kahvia, muttei se vieläkään onnistu ilman lusikallista kaakaota sen seassa
- Puolet tekniikan kandidaatin tutkinnosta on nyt suoritettuna, sain tupsulakin ja käväisin koskessa
- Hiukset lyheni, vaatekaappi tyhjeni
- Ja jotain semmoista ja vähän myös tämmöistä

Aivot jurnuttaa. Ei toi lista olekaan niin pitkä kuin viime vuonna, mutta ei haittaa. Nyt yritänkin vuoden 2015 vuoden aikana onnistua enemmän, hakeutua hankaluuksiin ja kokeilla kaikkea uutta.

Halloween 2013

Tee-se-itse vesihiisi:
Kaivele kompostiasi, kipaise metikössä tai Tiimarin alelaarissa haalimassa mahdollisimman uskottavaa (teko)kasvistoa. Solmi, teippaa ja pujota rehut rintamukseesi, olkapäille ja hiusten sekaan. Seuraavaksi vain sottaat naamasi juuri sukeltamasta tulleen näköiseksi ja tupeeraat karvaston (lähinnä siis hiukset). Sitten juhlimaan halloweeniä kavereiden kanssa ja juoksentelemaan suolle.






Herkut oli hyviä ja seura sitäkin parempaa. Katsotaan josko jo kolmevuotista perinnettä jatkettaisiin vielä ensi vuonnakin. Viime vuonna mun päästä tosiaan löytyi tämmönen hämähäkki. Mitähän ens kerralla keksitään? Kiitokset tietenkin juhlapaikan (ja takapihan metsän) tarjonneelle Sannille ja muille vierastovereille.

Tuparit

Kämppä on nyt korkattu, eli toisin sanoen tuparit tuparoitu. Huippuhauskaa oli, ja suurkiitokset osallistuneille, sekä erityisesti kiitän hienoista lahjoista!

Atte toimi juhlien savukoneena ja puhalteli ilmoille meduusoja.

Ja tosiaan odotteleen edelleen sitä kirjettä yliopistolta. Mun nimi löytyy jo sisäänpäässeitten listalta, mutta täti puhelimessa sanoi, että eiköhän se kirje tällä viikolla viimeistään tule. Ei toi kouluun pääsy tunnu yhtään niin hienolta, kun ei ole paperia jota hypistellä (ja kehystää seinälle kaikkien näkyville!!!)
Hyvällä omallatunnolla voin kuitenkin haistatella aikaisemmin mun blogiin aiheesta kommentoineelle anonyymille.

UUTISET

Kesäsade yllätti mut ja Sannin pyörälenkillä.
En saanut flunssaa.
Sen sijaan oon saanut aikaseks esimerkiksi tapetit alas seiniltä ja vähän maalia niiden tilalle. Piirtelykin on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla. Nyt valmistaudun juhannukseen ja huomenna alkaviin töihin. Niihin on syytäkin varautua, etenkin ensimmäisenä mainittuun!

Naama lähti taas inttiin. TJ4 ei kuulosta lainkaan pahalta. Eihän tässä kerkeä edes tulla ikävä. Tosin vikat päivät voi tuntua yhtä pitkiltä kuin ekat kuukaudet. Katsotaan innolla sitten onko tyyppi miehistynyt sitten tammikuun!
Tiedä vaikka keksisin jotain oveluuksia kotiutumisen kunniaksi. Onko ehdotuksia?

Mietin yks päivä, että onko tämmönen "enemmän erossa" -vuosi tehnyt meille hyvää vai huonoa. Mähän vietin oikeastaan kaiken aikani Kankaanpäässä syksyllä ja sitten Naama paineli valtion palvelukseen kevääksi, jolloin Kankaanpää-Ylöjärvi väli venyi Hämeenlinnaan saakka. No, kohta sitä kiehnätään saman katon alla niin tiiviisti, että hyvä kun saa edes yksin vessassa käydä. Voi olla, että silloin sit kaipaa vaan omaa itseään ja yksinäisyyttä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse nukkua yksin! Kyllä me toisiamme siedetään, ehkä jopa enemmänkin. Meidän juttu toimii. Ja Naaman sanoin:
"Hyvä se on, kun sen maalaa"
Ja siellä Tammelassahan me just perhana maalataankin!

Mutta mun mielestä toi vuosi teki omalla inhottavalla tavallaan ihan terää.

Loppuun vielä pieni lesoilu/polleilupalsta: Sain kuulla niinkin maireita uutisia, että kuulun kuulemma kahdellakymmenelläkolmella (24-1) pisteelläni TTY:n arkkivalinnan piirustuskokeiden neljänneksi parhaiden joukkoon. Neljänneksi tulleita on siis enemmänkin kuin minä, joten ainakin seitsemän ensimmäisen ryhmässä ollaan (!!!!!!!) Kiitos luotettavalle sisäpiiritiedon levittäjätaholle Atelle.

Täältä ja täältä tullaan (toivottavasti) TTY! Maagista kierjekuorta odotellessa.