Mistä tietää, että kesä on tulossa?

01 Vappu meni hups vaan
02 Suihkulähteissä virtaa vesi (joka taitaa olla puoliksi pissaa)
03 Välipalaksi voi syödä käenkaalia metsästä
04 Lenkille ei tarvitse enää pukea kaulahuivia
05 Aamulla ei saa nukuttua, kun on liian valoisaa (toisaalta virkistävää herätä 5:45 Naaman kanssa samaan aikaan, kun se lähtee työharjotteluun)
06 Pölyt ja tuhrut näkee liian hyvin ikkunoista, kun aurinko paistaa niin lujaa
07 Kouluasioita ei tarvitse tehdä enää täpöllä kuin 10 päivän ajan (tosin kesälle otin vielä pari kurssia)

Tässä vielä jännitysmusaa loppuiltaan, kun katson täpinöissäni jääkiekkoa (mitä en todellakaan usein tee) ja mallinnan erästä kirjastoa yhteen kilpailuun. Dedis häämöttää muutaman päivän päässä ja voimia kaivattaisiin vielä vähän.

After Laughter Comes Tears - Wendy Rene (Nicolas Jaar Edit)

Jaloista poikki, muttei puhki

The XX - Crystalised
The XX - VCR (Matthew Dear Remix)

Oon saanut kuulla vieraalta ihmiseltä, että oon kalpea kuin aave. Mut ei se haittaa. Ostin tumman siniset jättikokoset Leviksen samettihousut viidella eurolla kirppikseltä, pikniköin Virven kanssa, Virve heitti kahta (2) pulua kengällä ja opetti, et lokitkin osaa pissata.

Hukkasin aurinkolasit Tiian etukäteis-mini-tupareilla ja löysin ne, söin salaa subia ennen kuin Naama tuli töistä kotiin, ostettiin kans alennuksesta Disney-leffoja. Oon kävellyt ja juossut kilometrejä, sillä oon viimein voittanut itteni fyysisesti sekä henkisesti. Traumat pakollisista yläasteen kuntotesteistä on nyt karistettu ja löysin itteni yks päivä harmittelemasta, että miten mä talvella voin juosta, kun on niin liukasta. Hullu mä.

Lähdettiin myös Virven kaa ettiin mustikoita tosta lähimetiköstä, mut löydettiinkin vaan koirankakkaa, hyönteisiä ja kaks pakasterasiallista metsämansikoita, joista me väännettiin semisti sokeriton piirakka. Rakot jaloissa ovat parantuneet, eikä auringossa palanut nenäkään ole enää niin punainen.

Kesä rullaa mukavasti eteenpäin. Töiden ansiosta ei liian nopeasti, mutta sopivasti kuitenkin. Energiaa riittää normaalia enemmän, eikä tähän koneen eteen tee mieli turhan usein edes istua. Onneks, vaikka bloggailu jääkin hiukan vähemmälle.

Pelko johtuu tiedonpuutteesta

Hengitys on helppoa hyvässä seurassa, ei ole väliä paistaako aurinko, niin mutta eihän se edes paistanut. Juhannuksena siis - ja hei, siitähän on jo aikaa vaikka kuinka. Mutta tässä otteita toissapäiväisen toissapäiväisen eilisen eilisestä: Kaljaa ja vettä, sekä juotavaksi että uimiseen. Kokkoa korvasi grilli, sänkyä lattia, ystäviä ei mikään. Se oli erilainen juhannus: tuoksuva maa, ihana säännöstelty valo, josta osaa nauttia juuri silloin kun se osuu otsaan, purppurainen hetki juuri ennen yötä, tummansininen tunti klo 00.00 ja 01.00 välillä maantietä tallustaessa, pieni päihdekulttuuri, Virven kukkakampaukset, kutkuttavaa ja mieltä ylentävää.

Nyt on rauhallinen olo
niin sanotusti myrskyn edellä
kipristelen noita varpaitani
kirjoitan listoja listojen perään
selvyys, mitä huomenna tarvitsen mukaan
Seinäjoki odottaa meitä
hui hui hui
siitä tulee huikeeta
onneks ostin jo punaviinin

Bro fist

Nicolas Jaar - Too Many Kids Finding Rain In The Dust (Matt Gill Edit)
Nicolas Jaar - And I Say (Xinobi Edit)
Nicolas Jaar - El Bandido

Oon ollu vähän hitaalla. Samalla ei oo tapahtunut mitään, mutta silti niin paljon kaikkea.

Mä elän esimerkiks kaksoiselämää. Yleensä klo 9.00 - 18.00 välillä oon ihan joku toinen kuin oma itseni. Mun täytyy hymyillä ja puhua maireasti, ehkä jopa mielistellä. Asiakkaat täytyy pitää tyytyväisinä, vaikka kuinka lokaa satais niskaan toiselta suunnalta.

En oo myöskään voinu pitää kivoja vaatteita, koska töissä mun peruskuteita ei sallita. Siellä täytyy olla edustava ja siisti. Näin ajateltuna mun normaali pukeutuminen on vissiin sit epäedustavaa ja suttuista, nice. Kotona sit vaan makaan paikoillani, otan ylivenyneitä päikkäreitä ja saan poskihierontaa Naamalta, koska päivät pitkät hymyily on rankkaa. Ja todellakin oon sitä mieltä mitä muutkin työkaverit, että kansalaisvelvollisuuksiin tulisi kuulua myös vähintään puoli vuotta kestävä asiakaspalvelujakso, jotta ihmiset oppis sitä inhimillisyyttä. Onneks päiviä piristävät satunnaiset bongattavat julkkikset, kuten Mikko Alatalo, Timo Jutila, Jutta Gustafsberg ja Esko Kovero. Harvoin on tullu myytyä mansikoita salkkari-Ismolle, jea.

Kävin äsken ostaan mielenkiintoset juhannusaattoeväät: energiajuomaa, alennuksessa olleen kolmioleivän ja pussillisen purkkaa. Niillä pitäs selviytyä iltaan saakka, kun grilli kuumenee ja juomat sihahtaa.

Seuraava sihahdus taitaakin kuulua viikon päästä, kun suuntana on Seinäjoki ja Provinssirock. Särkänniemessäki piti sihahtaa viikko sitten, muttei sit kehdannutkaan. Silti oli yltiöhauskaa.

Loppuun vielä pikaset bro-fistit kaikille, viettäkää överikiva juhannus!

Viikonlopusta

Kaksi yhteensä 20 tuntia käsittävää työpäivää päättyivät lauantaina Aksun yllätyssynttäreihin. Tämä tarkoittaa siis pitkälti, oikeastaan ja käytännössä sitä, että sunnuntai, ja samalla ainoa vapaapäivä, meni tuttuun ja turvalliseen koomaamiseen. Tulipahan kierrettyä taas Tampereen yötä, ja Virvenkin sain houkuteltua mukaan. Parhautta on juosta kädet pystyssä Itsenäisyydenkadun yli ja huutaa yoloa, kiskoa kelkkoja kilpaa ja vääntää kahden aikaan kalapuikkoja.

Musta on hauskaa näyttää sammakolta.

Pohdin tänään kotimatkalla kovin josko laittaisin värjäten taas noi hiukset. Tällä kertaa voisin suosiolla sutaista vihreää, violetti taitaa olla tyttöjen väri. Oranssia en osaa ja keltainen antaa väärän kuvan. Mulla taitaa kyllä olla vielä yksi puteli jäljellä sitä sinistä. Joten miksipä ei sitä uusiksi.

Pohdin myös että, uskallanko ostaa tumman huulipunan. Se olisi hurja ja kovin kiinnostava.

Vielä terveisiä uudelle lukijalle, tervetuloa!