Laser&Strobo

"Paris" - M.O.O.N (Hotline Miami OST)

Mä hengitän hiekkaa, mut se ei haittaa, koska juon paljon vettä päälle. Vaikka noi kuinka räjäyttää kalliota tossa vieressä ja vaikka kuinka noi autot pöllyyttää paskaa, niin se ei haittaa, koska mä löysin vahingossa taskusta salmiakkia, kun odotin bussia. Kahdenkytäviiden sentin mustan auton, ja sen mä annoin Naamalle nimipäivän kunniaksi toissapäivänä. Harva edes tietää sen oikeeta nimeä, mut harva tietää edes mun nimeä, vaikkei mulla edes ole toista kutsumaniemä. Ei se haittaa, koska en halua olla kuuluisa.

Ja mua vähän huolettaa, koska ensinnäkin pakon edessä joudun suorittamaan facebookissa arkikuvahaastetta, ellen sitten halua saada kummitätiäni pettymään. Sit facebook ehdottaa mulle tosi karmivia ryhmiä: ratsastajat, häät 2014, vauva 2014 ja veikkauksen pelimyyjät. Mitä mä oon tehnyt internetissä väärin? Noi pistää kuulkaa aika paljon paineita.



Mä ajattelin, että toi biisi sopis hyvin tähän gifiin, jonka tein yhestä mun Kankaanpää aikasesta kuvistyöstä. Se on vähän epileptinen, mutta niin oon mäkin nyt, koska vappuaatto lähestyy. Niin moni asia tiivistyy just sille päivälle, illalle ja yölle - ehkä jopa vähän seuraavallekin päivälle.

( ͡° ͜ʖ ͡°)

Puoli kahdeksan aikaan aamulla huomasin olevani ulkona metsäpolulla. Tosi epätavallista multa lähteä aamulla lenkkeilemään, mutta kotona lämpimän suihkun ja aamupalan jälkeen olo oli mitä mainioin. Käveleskellessä teki mieli ottaa kuvia lumisesta ja pakastuneesta Tampereesta, mutta sitten ajattelin et ei luoja, en ala tähän. Musta ei IG-Annaa tule, paitsi että ehkä perustan tilin uusille gerbiileille. Se oli yhden päivän lounastauon huisi idea.

Koulussa meidän laitos järjesti kevätkirppiksen, ja taiteen tunnilla maalasin väriharjoitelmia, joista tässä muutama. Muokkasin kuvien värejä, sillä muuten ne olisivat olleet liian värikkäitä. Oon vähän ankea ihminen välillä. Paitsi en enää tänään illalla, sillä lupasin uskaltautua äiteen kans Sokoksen 3+1 päiville - siis tuhlaa törkeesti & töni kanssaihmisiä -päiville. Tosta tarviin jonkun mitalin.






Tää on salaa mun lemppari.

Loppupäiväks nättiä musaa: Tom Odell - Another Love (Zwette edit), joka muistuttaa mua Kanye Westin ja Chris Martinin Homecoming -biisistä.

Tähän päivään oon tyytyväinen. Kumpa vaan voisin olla varma, että Naama osaa tuoda kaupasta ruusunmarja pilttiä. Hyvää Minna Canhtin päivää. Mutta hei, kyllähän meidänkin kantti kestää.

Ennakkotehtävät

Onneksi niistä on päästy nyt eroon. Hah, sinne jäivät Otaniemeen! Penteleet!

Selitän tuossa alempana noi tehtävien ideat lyhyesti, mutta tarkemmat tehtävänannot ja arvosteluperusteet niistä kiinnostuneille löytyvät DIA:n sivuilta.
Jokainen tehtävä pohjautuu jotenkin kirjaan nimeltä Näkymättömät kaupungit. Tehtävänannoissa oli lainauksia kirjasta, joidenka perusteella ja niistä inspiroituen työ tehtiin.

Kun ennakkotehtävät silloin aikoinaan ilmestyivät, tuntui, että ne olivat tosi hankalia ja haastavia. Ehkä jopa vaikeasti lähestyttäviä. En jotenkin saanut yhdestäkään niistä pitkään aikaan kunnolla kiinni, vaan pyörittelin kaikkia päässäni miettien vain tehtävänantoja. Lopulta päätin sitten tarttua kynään ja alkaa tehdä kunnolla miettimättä liikaa, sillä hakuajasta oli tuohon mennessä kulunut jo noin puolet. Ensimmäiseksi aloitin putkikaupunkia kuvaavan lyijykynätyön teon. Jo aloitusvaiheessa tiesin tekeväni työtä ihan viimeiseen saakka, eli viimeisenä yönä. Näin tietenkin kävi.



1. Armillan kaupunki: Eli siis ideana oli piirtää lyijykynällä näkymä kaupungista, josta kaikki muu paitsi vesijohtoputket ovat kadonneet. Näin ollen seiniä tai sen kummemmin taloja ei ole lainkaan, vaan jäljellä ovat pelkät putkistot. Näkymä piti piirtää maan tasosta nähtynä.
Mielestäni työstä tuli ihan okei, mutta paremminkin olisin sen osannut tehdä. Kuva on vähän huono, sillä kuvasin kaikki työni häthätään vielä sen kanslian edessä, jonne tehtävät tuli palauttaa, ja putkityö oli jo liimattuna pakkauslaatikon kanteen!

Oma arvio:
+ Putket mutkittelevat kiinnostavasti ja jokaisen putken kulku on suunniteltu
+ Sommittelu on mielestäni hauska
+ Tykkään myös siitä, että putket ovat valkoiset ja taustaväritys määrittää maisemaa
- Valöörivaihtelut olisivat saaneet olla suurempia
- Viimeistelemättömyys ja perspektiivi häiritsevät



2. Irenen kaupunki: Tämä kaupunki tuli piirtää taas ylhäältä, tarkemmin ylängön reunalta, nähtynä. Toteutus piti tehdä vesiväreillä sekä tekstin perusteella piti huomioida mm. valoja ja varjoja.

Oma arvio:
+ Omasta mielestäni tunnelma välittyy
+ Sain visioni paperille haluamallani tavalla
+ Kokonaisuus on jotenkin karulla tavalla raikas
- Ihan kaikki tehtävänannon kohdat eivät tarkalleen täyttyneet
- Viimeistelemättömyys näkyy myös tässä



3.Ersilian kaupunki: Rakentelu-askartelutehtävässä kaupunki piti luoda nauloilla ja langoilla. Tehtävänannossa oli melko tarkkaan määritelty miten langat saivat kulkea työssä, ja se tuottikin aluksi hieman päänvaivaa.
Siihen nähden, että tätä väänsin silmät ristissä vielä yöllä, oon tyytyväinen.

Oma arvio:
+ Tilallisuus tulee ihan hyvin esille
+ Yksityiskohdat ja siisteys onnistuivat
+ Ulkonäkö miellyttää silmää
- En ole ihan varma, onko tehtävä toteutettu oikein
- Työ olisi tarvinnut vielä jotain super-repäisevää

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen ja katselen noita kuvia, tykkäsin kyllä aivan todella paljon tehdä niitä. Silloin työstämisvaiheessa mulla oli kunnon viha-rakkaussuhde kaikkiin kolmeen, mutta nyt kun olo on helpottunut ja kaikkensa-antanut, voin ihan hyvillä mielin myöntää, että voihan noita nyt sentään katsella. Mun mielestä ne sopii kokonaisuutena yhteen ja niissä on särmikäs tunnelma. Ehkä niissä näkyy myös jotenkin se, kuka ne on tehnyt.

Niin ja, nukuin hurjat kolme tuntia Espoo-matkaa edeltävänä yönä tehden noita pirulaisia aamukahteen saakka! Heräsin viideltä ja pakotin itseni kiskomaan pienen kupillisen kahvia, hyh. Se ilmeisesti auttoi, sillä kahden tunnin ajomatka Helsinkiin, siellä koko päivän epämääräinen hengailu ja ajo vielä takaisin Tampereelle sujuivat ilman suurempia ongelmia. Päivä oli kuitenkin mitä mahtavin ja seurakin huippua! Erityiskiitos Jennille, jonka suunnistustaitojen avulla löysimme nopsasti perille sekä myös lähes jatkuvan höpötysjuttelun ansiosta pysyin automatkat järjissäni (ja hereillä)! Seuraava päivä menikin sitten sellaisessa ihmeellisessä sumuisassa puoliunessa. Hyvä, kun sain edes tarvittaviin kouluihin haettua - ja en sitä tietenkään voinut tehdä yhtään aikaisemmin, kuin viimeisenä mahdollisena hakupäivänä!

Mutta ehkä ihan hyvä vaan, että tehtävien teko meni aivan viime tippaan saakka, sillä nyt voin ajatella todellakin  antaneeni kaikkeni näiden eteen. Turvallisintahan olisi ollut tehdä kaikki aikaisin valmiiksi välttyen turhalta stressiltä ja hätäilyltä, mutta se ei jotenkin vaan sopinut tai huvittanut.

Tuntuu tosi hullulta, kuten kuulin jonkun sanovan, että nämä tehtävät määrittävät aika pitkälle mm. meikän tulevaisuutta ja ovat osa yhtä todella tärkeää vaihetta elämässä. Jos näistä pääsykokeista selviän kunnialla (tai edes siihen viimeiseen vaiheeseen) lupaan taputella itseäni roimasti olalle loppukesän ja sitten kun väsyn siihen ite, laitan äiten jatkamaan ainakin jouluun saakka.

Tammikuun soittolista

Näitä biisejä on tullut tammikuun aikana kuunneltua niin piirusteltaessa, puuhaillessa, autoillessa (oikestaan busseillessa), fiilistellessä ja tietty dataillessa.

Semmoinen setti tähän väliin. Pointsit sille, joka jaksaa kuunnella jokaisen loppuun saakka!

Tammikuu vetelee viimeisiään ja mun ilme on samanlainen kuin alla olevan vesivärityön: pitäisi alkaa jaksaa tuhertaan ennakkotehtäviä. Tarkoitus olisi hakea siis arkkitehtiopintoihin Tampereelle, Ouluun ja Helsinkiin, sekä graafiseen suunnitteluun, muoti- ja vaatesuunnitteluun, teolliseen muotoiluun sekä sisustusarkkitehtuuriin ja kalustemuotoiluun Lahden suuntaan. Eli tuo läjä tietää suurempaa läjää tehtäviä.

Ainakin multa löytyy nyt kunnon kamppeet piirtelyyn ja maalailuun, sillä zombie-naikkonen on ensikokeilu uusilla vesiväreilläni (Winsor & Newton:in 24 napiskan boxi), eli pigmenttiä piisaa!