Elokuun yöt on mustia ja kylmiä. Viikonloppu tuli vietettyä Parkanossa ja Honkajoella, sekä hieman myös muistoja verestäen Kankaanpäässä. Kesän viime hetken telttailut taas tuli koettua myös melko hyisissä oloissa ennen koulun alkua. Eilen nimittäin oli eka päivä, mikä alkoi kepeästi rakennusopin luennolla. Näiden siihen kurssiin liittyvien lakitekstien lukeminen on aikas työlästä, etenkin kun aiheena on Suomen rakentamismääräyskokoelman A1 osio rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta, ungh. Mut onneksi syksylle on luvassa kaikkea huisia juttua ja mä ainakin osasinkin jo kaivata takasin kouluun pääsyä.

Toinen siisti juttu oli, kun Naama kokkasi yks kerta iltapalaksi ite ampumaansa telkkää. Se oli aikas makosaa. Tosi luomua ja lähiruokaaki vissiin.

Ja sit toi kuva on vaan meidän keittiön ikkunasta, josta näkyi, kun kuu helotti suoraan Tornihotellin yläpuolella. Mulle tuli mieleen se perinteinen ja jouluinen seimiasetelma, varsinkin kun otin ton kuvan eilen eli 24. päivä. Ehkä joku väänsi siellä jotain vapahtajavauvaa maailmaan. Mut onneks ei vielä oo joulu tai talvi.

Osittainen auringonpimennys. Hauska loppukevennys ArchiCAD -luennon päätteeksi.

Parin innostuneen kaverin kanssa suoritimme tarkastelun niinkin teknisillä laitteilla kuin kahdella pahvin palalla ja nuppineulalla. Neulalla tökättiin vain reikä pahviin, jonka läpi valo osui toiseen pahviin ja siinä näkyi pienen pieni sirppi. Tosi luttana ja siro! Hauskaa, miten noinkin pieni juttu saa innostumaan. Kolmen vuoden päästä sit uusiksi.

Suorakulmiot

Moi mä täällä taas. Koulu alkaakin jo tänään ja tossa yllä on katu-uskottavia vihkoja muistiinpanoja varten. Niitä muuten aion tehdä tänä vuonna aika paljon. Muutenkin oon tehnyt isot läjät listoja, mitä ajattelin kehittää ja tehdä. Oon semmonen listaihminen. Ihan parasta, kun voi viivata listalta jonkun asian tehdyksi.

Toi toinen kuva on mökiltä. Aurinko tunki tuulikaapin ikkunan kautta eteisen harmaaksi valettuun seinään. Ehkä sekin halusi osallistua mun synttäreille, jotka juhlittiin jo hävettävän kauan aikaa sitten juurikin mökillä. Juhlittua on tullut senkin jälkeen, nimittäin toissapäivänä töiden loppumista. Nyt odotan syksyä ja että saan laittaa mun uudet kirppislöydöt päälle ilmojen viilettyä. Näihin aikoihin muutenkin alkaa iskeä kutomishimo, mitä on turha edes yrittää estellä.

Ihanaa alkavaa syksyä.

Oon taas opetellut juomaan piimää

Tyttöjen väri

Vance Joy - Riptide (FlicFlac Edit)



Aamulla lattialla oli alusvaatteita, sukkia. Sotkua ja sotkuja. Pesukone päälle. Tasainen jumputus ja hyrräys rauhoittaa. Olo oli sama kuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, tosin ei yhtä railakas. Mutta rytmikäs.

Toinen mikä ilahduttaa on lämpö. Kun voi huljutella itseään, ottaa aurinkokylpyjä. Ei haittaa vaikka tahmainen makeasipulikastike saa sormet ällöttäviksi, piknikillä on tärkeintä paras seura. Sama seura viihdytti mua enemmän kuin pitkään aikaan. Kauhuleffat ei tuntuneet kauheilta, musiikki kuulosti paremmalta ja sotku ei ollut sotkua vaan normaalia elämää.

Sellainen saa asiat vaaleanpunaisiksi.
Tervetuloa taas uudestaan.

Päätöntä

Tsemppaan täällä itteeni huomista varten, jotta saisin raahattua sekä oman ruhoni että vaatehuoneellisen piirtustustarvikkeita kouluun. En oo tottunut viettämään lauantaipäiviä koulussa, mutta oma on vikani ja häpeeni, sillä työt alkaa kasaantua. Ei ehkä kauheen hyvä juttu näin vasta aloittaneena.

Tällä hetkellä työn alla on materiaalikontrastia painottava tilaharjoitus, jonka malli mun olisi huomenna tarkoitus kasata loppuun. Tekisi mieli suorastaan alottaa koko homma alusta, mutta koska kellot ei kulje sekuntiakaan taaksepäin, täytyy tyytyä tohon tämän hetkiseen. Lisäksi sitten hommana olisi vielä torstaina annettu historian tunnin tehtävä, jossa tarkoituksena on suunnitella opastekyltti Näsilinnan tiloihin. Tilojen tarkoituksen saa päättää itse, mutta kyltistä täytyy tulla ilmi sen yhteys Näsilinnaan ja ehkäpä myös sen käyttötarkoitukseen. Tossa alempana onkin muutama kuva "linnan" sisätiloista. Loput ovatkin sinne enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti päättömiä.

Tässä vielä tämmönen.

Sininen valo ja mun UFFista löytämät farkut tuntuvat nyt jotenkin erityishyvältä yhdistelmältä. Toivottavasti tavoitan huomenissa samanlaisen inspiraatioin kuin nyt näitä kuvia katsellessa. Peilailin ja vääntelin gimpillä yhteensä varmaan kymmenen kuvaa noista Näsilinnan kuvista. Miksi nyt, kun tarmoa riittäisi, ei voi mennä ja tehdä? Mun täytyy odottaa Naamaa, joka kohta kurvaa tohon soralle "uudella" autolla, jonka se sai taataltaan, ja me mennään ällöttävästi pariskuntana yhdessä lidliin. (Älkää käsittäkö väärin) Onneks tähän aikaan lapsiperheitä ei oo enää kaupassa.