20W

Moigsun. Juhlistin kera korvaamattoman poppoon kakskymppisiäni tossa viime lauantaina. Oikeat synttärithän mulla on vasta 27. heinäkuuta, mutta kyseisen päivän joudun pakonomaisesti pyhittämään niinkin tärkeälle tapahtumalle kuin iskän puolen sukujuhlille. En voi kuvitella mitään yhtä mukavaa tapaa juhlia toisen kymmenyksen vaihtumista, kuin siellä puolirandomien ja super-randomien sukulaisten seassa. Keski-ikä tulevan lauantain juhlissa tulee olemaan siinä 50 paikkeilla, mutta onneksi näen siellä myös muutamaa mukavaisaa (ja omanikäistäni) serkkua.

Mutta siis, siitä viime lauantaista:



Teemana mun synttäreillä oli musta väri, enkä siis säästellyt koristeluissa jätesäkeissä ja mustissa ilmapalloissa. Pienet pöhnät sain aikaiseksi jo pelkällä sadan ilmapallon puhaltamisella.

Lahjaksi sain vaikka mitä siistiä. Erityiskiitos Sannille ja Rebekalle (sekä Atelle?) synkästä synttärikakusta! Nam.

Mun synttäreiltä ei löytynyt kylläkään näitä useimmille tuttuja lasten leikkejä, kuten aasin häntää, tuolileikkiä tai ongintaa, vaan näitä korvasivat muun muassa kirveshippa, rantakivikossa kaatuilu ja biletys sekä loppuillasta(aamusta) intissä opittua veljeyttä ylläpitävä puolialastonpaini poikien osalta. Tiedä sitten onko se harmi vai hyvä. Juhlat ainakin, siltä osin mitä niistä muistan, onnistuivat oikein tyylikkäästi. Kiitokset kaikille ihanille!

Kurkkusalaatit pakkasessa

Olisittepa vain nähneet millaista propagandaa ensimmäinen versio tästä postauksesta oli. Siksi tää tulee vähän myöhässä ja tökerösti sensuroituna.

Naamalla oli perjantaina valatilaisuus Parolan Panssariprikaatissa, jossa hieman yli tuhat alokasta vannoi sotilasvalan ja yleni (tai jotain vastaavaa) panssarijääkäreiksi. Olin katsomassa tilaisuutta yhdessä isä- ja äiti-naaman sekä tietenkin noin neljän tuhannen muun ihmisen kanssa. Kuvien sisällökkyydestä saatte syyttää juurikin näitä neljää tuhatta muuta katsojaa, sillä kameran kanssa loikkimistani ei tosiaan voinut kutsua valokuvaamiseksi.



Rytmikäs marssimusiikki, ja siihen erityisesti liittyvä tum-tum-rummutus, alokkaiden yhtäaikainen karjuminen ja hämärässä lepattavat jätkänkynttilät tekivät vaikutuksen. Tosin tämmösen heitukan jalat on aika helppo viedä alta, kun kyseessä on iso joukko maastopukuisia miehiä.



Saatiin me siellä illan päätteeksi vielä kahvit muffineilla ja melko kattavat selityksen kranaatinheittimistä. Itse olisin tarvinnut vielä toisen muffinin, jotta varuskunta olisi saanut kylmässä paikallaan seisomisesta kohmettuneet varpaani anteeksi.




Oon aina ollut konservatiivisesti sitä mieltä, että armeija on joka miehen juttu, tosin taatan puheilla saattaa olla myös merkitystä tämän näkemyksen syntyyn. Tietenkin tuntuu vähän pahalta näin naisena ja asepalvelusta käymättä päteä mitään erityisempää aiheeseen liittyen, mutta jatketaan nyt, kun kerran alotinkin.

Koen asepalveluksen jonkinlaisena siirtymisenä aikuisuuteen, ja mun mielestä sen suorittaminen on tosi hyvä ja omalla tavallaan kasvattava juttu; ikään kuin valmistautuminen haastavaan tulevaisuuteen. Se, että joku huutaa sulle ja käskee marssia, ampua, ryömiä, särmätä, tetsata ja ties mitä, ei kuulosta kovin fiksulta hommalta, mutta se voi karskiuttaa ja opettaa nöyräksi ja kuuliaisemmaksi. Tiedä sitten miten kukin sen itse kokee. Musta on kuitenkin jollain kierolla tavalla hieno juttu, että vasta täysi-ikäisiksi ehtineet yli-itsevarmat pojanklopit laitetaan vähintään puoleksi vuodeksi kuulemaan kunniansa ja oppimaan olemaan. Samanlaisen instituution voisi kehittää meille ihanille naisenaluillekin.

Tietty intissä saa kokemuksia ja kavereita, ja mun mielestä on kivaa, että lähes kaikki miehiä yhdistää joku yhteinen juttu, tässä tapauksessa intti. Ainakin oon huomannut, että keskustelua aiheesta ja omista palveluskokemuksista syntyy ihan sukupolvienkin välille, ja tietenkin myös kavereiden kesken ns. inttijutuista on kiva jutella. En nyt tietenkään tarkoita sitä, että mitään muuta yhteistä puheenaihetta ei olisi tai saisi olla, mutta asepalvelus on kuulunut jo melko pitkään miesten elämään ja se on edelleenkin sellainen "miesten oma juttu".

Lisäksi olot ja varusteet ovat kehittyneet hurjasti siitä mitä ne joskus olivat, ja lomillekin pääsee nykyään inhmillisen usein. Välillä on kieltämättä toista aika kova ikävä... Naaman puheiden mukaan intissä on silti hauskaa, jos osaa olla siellä oikealla asenteella. Ei kannata ottaa itseensä, jos joku huutaa sulle ja simputtaa turhasta.

Mutta menköön kaikki sinne minne itselle tuntuu parhaalta, oli se sitten intti, sivari tai vaikka vankila. Ketään en ala sen perusteella mollaamaan!

P.S. "Mitä nopeammin, sitä nopeammin!"

Prameilupäivä

Pikkusiskolla oli lukioajan ehkäpä odotetuimpaan tapahtumaan lukeutuvat Vanhojen tanssit tossa viime perjantaina. Sen mitä valokuvaamiseltani kerkesin, katselin kaiholla ihania prinsessamekkoja ja askelsin salaa istumapaikallani tuttujen biisien tahtiin. Ylöjärven lukion tansseista onkin aikaa jo kaksi vuotta (!!!), mutta silti muistan tosi hyvin oman vanhailupäivän! Sen vuoksi ajattelin vähän verestää muistoja laittamalla tänne myös muutaman kuvan omasta koltusta ja itse tilaisuudesta.

Psst, tiedän kyllä et oon vähän myöhässä näiden juttujen kanssa, mutta lomalla sitä vaan osaa olla normaalia kiireisempi! Mutta tässä kuvaa Tampereen Lyseon lukion juhlasta:




Tanssijoita oli huomattavasti enemmän jos vertaa omiin tansseihin. Ylipäätään koko sali oli paljon isompi ja inhimillisemmin valaistu, minkä huomaa jo pelkästään kuvien sävystä ja laadusta verrattuna noihin vanhempiin. Leikitään vaikka, että omani ovat ajan patinoimat ja sen takia kellertävämmät. Ja tilaisuudesta vielä; mikä tärkeintä, siellä oli pehmustetut penkit!



Siskon mekko oli aika huikea! Räväkkä väri sopii kyllä Eevalle tosi hyvin ja erityisesti ite tykkään tosta röyhelöhelmasta. Mekon kaikki yksityiskodat eivät ihan tule esille tästä kuvasta, mutta varmaan lähiaikoina niistä, ja muutenkin Rellun vanhoista, on tulossa lisää juttua Eevan blogissa.

Mutta nyt näitä vanhoja kuvia:



Mun mekkoni oli oma suunnittelemani ja äiten kanssa yhdessä toteuttama. Sen väsääminen oli aikamoista rumbaa ja rahaakin siihen sai laitettua aika paljon. Visiot vaihtuivat tiuhaan, mutta onneksi henkilökohtainen ompelijani pysyi niissäkin mukana. Mekko on melko simppeli, mutta silti tykkään siitä aivan hulluna. Nyt jälkeenpäin ajatellen oli hyvä etten tunkenut sitä täyteen blingbling-koristeita ja muuta turhaa, sillä korut korostuvat paremmin. Lisäksi pidän rintamuksen terävistä leikkauksista ja helmasta, sillä samanlaista helmaa ei ollut kellään koko tansseissa! Ikävä on myös tota kampausta, ihana kihara-irokeesi...

Voi perhana, kun tekisi mieli ottaa uusinnat...




Kumman sinä valitsisit tanssipariksi; taatan vai Naaman?

Aikamoista nuorten naistenalkujen kilpavarusteluahan toi koko Vanhojen tanssi -touhu on, mutta olihan se sen arvoista! Mun tosiaan teki mieli ottaa tähän asiaan kantaa, mutta taidan tällä kertaa jättää väliin. Tässä kuitenkin linkki, jonka kautta jokainen voi provosoitua rauhassa.

Hei, ja teitä lukijoita on nyt pyöreät 20! Sen kunniaksi voisitte ehdottaa jotain juhlapostauksen tyyppistä toivejuttua. Mihinkään ihan hulluihin ideoihin en lähde mukaan, mutta toivomuksia kehiin vaan!

Ikurin lumilinna

Vou, viimein sain nämäkin kuvat julki. Tässä juttua siis helmikuun ekan viikonlopun tapahtumista ja muuta lotinaa:

Ikurissa rakennetaan aina joka vuosi iso lumilinna lapsien temmellystä ja erilaisia tapahtumia varten. Tänä vuonna meidän arkkiryhmä suunnitteli koulussa erilaisia lumilinnoja, joista sitten valittiin yksi Ikurin linnan pohjaksi. Mulla kävi mäihä ja omani valikoitui kyhättäväksi. Ihan samanlaista kuin suunnitelmissani oli ollut ei kuitenkaan voitu rakentaa, sillä lunta oli odotettua vähemmän ja muutenkin mun suunnitelmat olivat ehkä vähän liian mahtipontiset!

Oman linnani nimi oli Rynnistämö ja tässä pari kuvaa siitä. Mallinsimme kaikki linnamme ArchiCAD -ohjelmalla, josta myös nämä kuvat on renderoitu.





Inspiraationani olivat labyrintti- ja linnamaisuus, mutta silti simppelit (ehkä jopa vähän teolliset) muodot. Valon kulku ja itse liikkumisreittien monipuolisuus olivat myös huomionarvoisia juttuja.

Todellisuus ei tosin ihan vastaa piirutsuksiani, mutta pääasia kuitenkin oli, että lumilinnasta tuli lapsille mieluisa leikkimis- ja rynnistämispaikka. Teemaksi valikoitui merirosvot, mikä näkyi niin jääveistoksissa kuin seinäkaiverruksissakin.





Tästä voi hieman huomata suunnittelemani linnan pohjaa: seinät on aseteltu samantyyppisesti.



Lumilinnan rakenteet ja seinät pystytettiin jo viikkoa aikaisemmin jättikokoisten muottien ja kaivurien avulla, ja lauantaina, jolloin minäkin olin paikalla, lähinnä veisteltiin ja koristeltiin paikkoja. Silloin sain kokeilla niin lumen kuin jäänkin veistoa! Erityisesti jään kanssa työskentely oli tosi kivaa.




Sunnuntai oli sitten se itse yleisölle-julkistamis-päivä, jolloin luvassa oli muun muassa lasten lumenveistokilpailua, näytelmä, herkuttelua munkeilla, temmellystä ja illalla vielä kynttiläkirkko. Porukkaa riitti sunnuntaina aivan hulluna, ja yllä oleva merirosvolaiva-liukumäki oli tositosi suosittu! Kuvat eivät tosiaan ihan kerro kuinka paljon populaa linnassa seikkaili, mutten vain kehdannut lisätä kuvia toisten kakaroista nettiin. (Psst, mä olin veistämässä muun muassa noita laivan kyljessä olevia jäätykkejä!)

Haa, säästin hienoimmat kuvat viimeiseksi, nimittäin sisätilan teltassa lymyävät jääveistokset. Niitä oli toki enemmänkin, mutten kaikkia viitsinyt tumpata tähän. Käykää itse Ikurissa katsomassa loput!






Aika upeita, vai mitä? Ensi vuonna uusiksi!

DIY: Spindel-lätsä

Perjantaina järjestettiin kavereiden kesken halloweenbileet. Niissä olikin melko paljon hommaa, sillä haluttiin panostaa niihin kunnolla. Niinpä tietty pukeutuminen aiheeseen liittyen oli enemmän kuin suotavaa. Tosin ihan kaikki eivät olleet yhtä intona omien asujensa kanssa kuin minä ja Sanni.
Tässä pieni tutoriaali liittyen asuuni, eli päähän taitelemaani hämähäkkiin.




Hämikseen tarvitset siis:
• 16 kpl mustia piipunrasseja
• Punaisia helmiä
• Kuminauhaa
• Joku musta kankaanpala, esim. huopaa
• Musta organza- tai tyllityyppinen huivi/kangas



Ensiksi kannattaa ähertää päähän nuttura, ja kokeilla sen jälkeen kangaspalaa sen päälle. Kankaan tulee peittää koko nuttura ja mielellään vähän ylikin.



Sitten piirretään ja leikataan kankaasta oikean kokoinen pala. Oman ympyräni halkaisija taisi olla noin 30 cm.



Tämän jälkeen käännetään leikatun ympyrän reunat kuminauhaa varten. Sopiva leveys päärmeelle on kuminauhan koosta riippuen 1-2 cm. Kannattaa muistaa jättää pieni aukko johonkin kohtaan "kuminauhaväylää", josta nauhan saa sitten pujotettua. Ompelukoneella ympyrän hurauttaa nopeasti valmiiksi.



Kun kuminauha on pujotettu (se onnistuu tosi kätevästi hakaneulan avulla), kiristetään kuminauha ja solmitaan se tiukasti. Nyt työn pitäisi jotakuinkin näyttää joltain pieneltä pussukalta. Se on siis hämiksen, öö, vartalo-osa.




Sitten leikataan otukselle pää kahdesta soikiosta, ommellaan nekin palat yhteen ja jätetään pieni aukko pumpulin tai vanutäytteen tunkemista varten.



Pään voi sitten koristella punaisilla helmisilmillä ja piipunrassi-"torahampailla". Ja ei kun vaan kiinnitetään koko hoito vartaloon.



Tämän jälkeen askarrellaan hämähäkille jalat piipunrasseista kiertämällä niitä aina kaksi yhteen. Niitä on luonnollisesti kahdeksan, joten siksi rasseja tarvitaan kuusitoista. Näin jaloista tulee vähän vahvemmat ja kivamman näköiset.



Jalkoja voi sitten väännellä kuinka lystää ja asetella ne oman mielen mukaisesti. Kannattaa vaikka tehdä kankaaseen pienet reiät, laittaa rassit sieltä ja ommella parilla pistolla ne pakoilleen. Ja koska hämähäkki tulee nutturan päälle, jalat voi myös asetella hyvin painamalla ne hiuksien sekaan.

Sitten vain tungetaan letti hämiksen mahaan ja asetellaan.
Lopuksi organzahuivin voi kietaista aivan nutturan tyveen, eli hämähäkin alle, ja asetella se pinnien avulla ympäri päätä. Huivin voi myös jättää avonaiseksi, jolloin siitä saa myös hienon hunnun! Häihin en kyllä viitsisi sellaista laittaa, mutta halloweeneihin se sopisi mainiosti jonkun zombiemorsiamen asusteeksi.



Jos hämähäkki meinaa jäädä liian lyttyisäksi, voi sinne hiusten sekaan änkeä vähän pumpulia.



Sitten vain hämähäkin silmiin sointuvaa punaista huulipunaa ja kynsilakkaa (joka ei kylläkään kuvassa näy) ja kummittelemaan.
Lopuksi vielä pari kuvaa itse juhlista:



Pari kuppia on vielä vaille herkkuja.



Tein hurjan mutakakun!



Ja tässäpä Naaman hieno halloweenmeikki!