Aikainen joululahja

Söin just aimo kipollisen salmiakkijäätelöä ja avasin Moision hammashoitolan lähettämän paketin. Sieltä paljastui kopioita mun suukalustosta vuodelta 2009.

Gorillaz - Rockit

Yllä päivän mietelause - tai oikeastaanhan se on torstailta. Kävi mielessä, että mitähän hittoa oon Moision hammashoitolalle antanut, kun kerran takaisin sain kipsiset tekarit omasta kurkustani. Kiitti vain.

Ja Sanni, jos luet tätä, niin eikös vain olisikin noi hammasmallit aika kuumottavaa halloweenrekvisiittaa?! Niitähän vois käyttää tuikkukippoina tai sit vaikka shottilaseina (or not).

Terse

Naalinpaskaa t. Naama

Ei muuta tällä kertaa. Pitäkäähän kiva lauantai. Me ainakin pyritään samaan.

MITÄ

Tänään ei tosiaankaan ollut ihan tavallinen päivä. Aamu vaikutti ihan tavalliselta: puuron syömistä, uutiset, hiusten harjaus.

Viimeistään iltapäivällä kahden jälkeen alkoi tapahtua: spessubussi starttasi yliopiston edestä ja kierrettiin vähän Hervantaa, kyytiläisille tarjottiin ilmaseksi mäkkärin legendaariset euron juustot, kaljaa ja siideriä sai veloituksetta, kierrettiin Tamperetta ja lopulta päädyttiin Särkänniemeen, joka oli jo viime viikolla painunut talviunilleen. MUTTA EIPÄ SITTENKÄÄN. Meille fukseille oli vuokrattu käyttöön keinukaruselli ja tornado! Lisäksi mustaamakkaraa jaettiin kaljan kanssa kaikille halukkaille. Kävimpä sitten kokeilemassa tutun keinukarusellin ja pitkän houkuttelun tuloksena myös tornadon. Kolme kertaa. Huh.

En siis koskaan aikaisemmin ole ollut yhdessäkään vuoristoratatyyppisessä laitteessa, joten itku ja purjo meinasi lentää jo pelkästään jonottaessa. Edes Naama ei ole kyseisessä tappomasiinassa koskaan istunut, joten mun kohdalla kokemus oli yhdellä sanalla kuvaten eeppinen.
Minä korkealla ilmassa, väärin päin. Ei ihan joka päivä käy näin.
Hyi saasta, varmaan 20 vuoden aikana patoutuneet fiilikset irtautui mun ruumiista huudon muodossa.
Aika siistiä olla TTY:n yliopisto-opiskelija.

Olisipa kuvia todisteeksi.

Tällästä tänään.

Keskiviikko klo 15

Kiitän ylempää tahoa siitä, että tänään on vapaapäivä. Eilen oli Arkkitehtuurin laitoksen syyskarnevaalit, jossa meidät fuksit esiteltiin muulle arkkariporukalle. Hyvinkin luentopainotteisesti alkanut ilta vaihtui sitten melkoiseksi ryönäämiseksi, enkä ookaan koskaan aikasemmin reivannut opiskelutiloissa puolen yön aikaan.
Piirustussaleilla siemailtiin sopivasti ja kiltahuoneella kilisteltiin. Meillä oli jopa DJ. Toki salaseurahuoneet erikseen, joihin me päädyttiinkin sitten kun häätökäsky kävi kahdentoista jälkeen. Ankkalinna -nimisessä maanalaisessa huoneessa sitten vietettiin aikaa sinne vähän yli aamu viiteen ja kotiin pääsin nukkumaan kuuden jälkeen.
Heräsin kuitenkin jo ysiltä, uni ei vain riittänyt. Asiaan vaikutti kuitenkin ehkä enemmän kerrostalorapussa jylläävä putkiremppa ja betonikiviseinien poraaminen.

Tokihan noita opiskelijabileitä on tän kahden viikon aikana riittänyt joka toiselle päivälle, mutta piti päästä nyt fiilistelemään tota viimeisintä tänne. Tuntu hieman häiritsevältä mennä samalla bussilla kotiin nukkumaan, ku toiset menee sillä töihin, hmmm.

Ei mulla taida olla edes mitään kuvia, joita laittaa tänne, kun en muutamasta syystä kehdannut/uskaltanut kantaa kameraa eilen mukana. Muutenkin kamerointi on jäänyt kaiken suhteen vähemmälle, joten pakotan tähän vain parit epämääräiset. Ja tämän viikon aikana kun valjastan uuden puhelimeni käyttökuntoon, joutunette sietämään instagramtyylistä kuvaripulia niin opiskelijabudjetilla laadituista lounaista mun aamulla syvällä harkinnalla valittuihin sukkakuviin. Or not.

Muhkuraisen sängyn kautta

Heräsin aamulla ja löysin keittiön lavuaarista mm. seuraavia asioita: jauhelihapaketin, jauhelihaa, kilon paperia, limaisia shottilaseja, aurinkolasit, tomaattipyrettä, jotain mystistä pyrettä, räkää, nuudelia, sakset ja tornin verran tölkkejä. Niistä ei ole pikkutytöt todellakaan tehty.

Tässä tämän päivän teemabiisi. Ei niinkään musiikin osalta, lähinnä videon. Korville tarjoilen tänään Samuli Putroa.

Postia

Kävin tossa yks päivä hotmailin sähköpostissa ja huomasin kaiken roskapostin joukosta tämmösen yhden jutun.

Postihan ei siis tosiaan ollut mulle itelleni, vaan jollekin Janna-paralle, jolle opettajatäti Pirkko taitaa olla nyt vihainen. Sähköpostin on lähetetty toukokuun alussa ja palautuspäivä opinnäytetyölle on jo reilusti ylitetty. Janna-parka.



Minä taas kuumottelen, josko uskaltaisin tilata netistä mustia ilmapalloja synttäreitä varten. Ja huomenna kyllä soitan taas tädille, kun kerran hyväksymiskirjettä ei kuulu. Kaikenlaista muuta postia oonkin saanut (kuten toi ylläoleva), Nordean kirjeet ja vakuutuslaskut. Lisäksi pitäisi hoitaa muitakin aikuisten asioita, kuten pankissa poikkeaminen ja poliisilaitoksella käyminen, töissä käymisestä puhumattakaan. Onneksi mulla on vielä aikaa olla kakara ennen kuin täytän 20 ja leikkiä esimerkiksi ranskalaissipseillä.

Huh

Hengissä ollaan. Selvittiin niin Juhannuksesta, töistä kuin maalausprojektistakin. Nyt tää Tammela alkaa olla jo ihan asuttava.

Seinien maalaamiseen liittyen löydettiin tapetteja repiessä mielenkiintoisia muinaisjäännöksiä. Nimittäin paljastuneeseen betoniin oli joku tai jotkut neropatit piirrelleet erittäinkin esteettisiä kuvia.

Ensinnäkin kuvat ovat aivan liian korkealla ollakseen lapsen piirtämiä ja toisekseen ne ovat tosiaan pinttyneet betoniin, joten ne on täytynyt piirtää ennen pintojen käsittelyä asuinkelposiksi. Asialla ovat voineet siis olla neljäkymmentä vuotta sitten kerrostaloa rakentaneet työmiehet. Melkoisen creepyä.

Ja lopuksi vielä... Saanko esitellä remonttimiesten iltapäiväunien tytöt: Aune ja Jatta.

Uskaltaakohan täällä asua?

Legendaarinen

Löyty tossa kaappeja penkoessa vanha aarrevihko ja sieltä pokemontarina.

Esipuhe:
Tarinan henkilöt esittävät siis lapsuuden lelujani nimeltä "pesukarhut". Mulla oli niitä reilu kakskymmentä ja oikeastihan ne siis olivat kissoille leluiksi tarkoitettuja karvahiiriä. Eli siis stoorissa esiintyvillä henkilöillä ei ole pitkät sukupuolielimet vaan kyseessä ovat vain hiirille ominaiset hännät.

Ja tästä lähtee:






(En ehkä pääse yli tosta, miten oon kirjottanu Jamesin ja Jessien!)





???!!!
Mysteeriloppu.
Kiitos.
Ei mulla muuta.

Juhon lisäkives

Hei, sorppa. Mun on pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa tääkin juttu loppuun, mutta epäinhimillisten matikkamaratonien uuvuttamana ainoa aika, jonka oon kotona rauhassa ehtinyt viettämään on kulunut nukkumiseen tai oikeastaan sen yrittämiseen. Mutta geometrian ja derivoinnin lisäksi oon viimein saanut suurimman osan vappukuvista haltuuni (niitä ehkä esittelen jossain soveliaassa vaiheessa), sotkenut yksiöni ydintuhon jälkeiseen kuntoon, unohtanut maksaa vuokran ajallaan (kiitos kuitenkin Tiia, kun siitäkin muistutit!), raatanut mitä turhempien esseiden parissa sekä seurannut Virven ja Jennin jännittävää uhkapeliä Salen jokeripokerin parissa.

Mutta huh, tän postauksen ideana oli lähinnä kertoilla myös Juhon kuulumisia. Ja gerbiiliaiheisiin liittyen mainita myös, että Juhon Sulo-veli nukkui pois tossa viime viikolla. Sunnuntaina olisikin tarkotus haudata Sulo mökille meidän gerbiilien joukkohautaan - nätimmin sanottuna tietty sukuhautaan.



RIP (pölyinen) Sulo

Jotta pääsisitte yli ylihäröstä kirjoituksen otsikosta, pitänee kai selventää, että hampaiden lähdön lisäksi Juho-gerbiili on saanut kasvatettua itselleen, tällä hetkellä jopa melko suuren, lisäkiveksen. Se on varmaankin jonkin sortin kasvain, joita gerbiilivanhuksille alkaa iän myötä lähes väistämättä ilmaantua. Gerpsuttimen elämää toi extrapalli ei näytä haittaavan ollenkaan, sillä poika paahtaa menemään ihan samaa vauhtia kuin ennenkin. Alempana vähän kuvia aina niin poseerausintoisesta elukasta. Tosin ajattelin jättää sen kiveskasvaimen kuvien esittelemisen vähemmälle, sillä miellän blogini ainakin vielä toistaiseksi aikuisviihdeettömäksi, oli kyseessä sitten ihmisen tai jyrsijän pallit.



Tässä nautitaan pilttiä tai puuroa. Aika lailla toi sössödieetti pääsi karsimaan Juhon lisäkiloja, mutta nyt eläin ainakin painii normaalikokoisten sarjassa.

Juho tuumii:
Kävihän se vähän pienen itsetuntoni päälle syödä pilttejä ja sellaista mössöruokaa, mutta lohduttaudun sillä, että vetäväthän ne isot kehonrakentajaköriläätkin proteiinipitoisia mömmöjä, pirtelöitä ja sun muuta muusia. Kilojen katoaminen taas ei harmita yhtään, nyt ainakin jokaikinen lihakseni näkyy varmasti.



Onneksi miehinen egoni ei kärsi parin hampaan putoamisesta. En mä ihan koko ajan voi järsiä pahvia, mutta se on muutenkin noloa, kun mulle syydetään järsittäväksi tosi epämiehekkäitä paketteja, kuten sukkahousulaatikoita! Onneksi nyt purukalusto on jo palautunut.



Sulon poismeno ei myöskään minua harmita, sillä eihän me edes oltu kunnon väleissä. Minähän en aijo osallistua hautajaisiin! Tai jos Anna mut siihen pakottaa, niin en ainakaan tuo kukkia!

Hyvää keskiviikkoa!

Tipahdat tai tuplaat, tuhlaa it-kuplaan

Oltiin tossa lauantaina istumassa iltaa Konstalla. Siellä selvisi muutamia hämmentäviä asioita, kuten:
• Musta ei ole todellakaan aikuiseksi, kun kattoo näitä legokuvia





(Sheriffillä ja vorolla taisi olla melkein yhtä hauskaa tuolla poliisiautossa, kuin meillä rakentelijoilla. Legot on ehkä yks parhaimmista keksinnöistä koskaan!)




Lista jatkuu...
• Kissanminttu on kovin katoavaista
• Toisilla on vaikeuksia pitää vaatteita päällä koko illan ajan
• Kalja on yllättävän ok
• Palefacen Talonomistaja -biisi on varsinainen korvamato
• Turbokarpalo maksaa Siwassa melkeen neljä euroa
• Yrttipatongin peräpää on sen halutuin osa
• Sorsabiisin musiikkivideo on varsin mainio:



• Myös Tiian paljastama Wop -biisi alkaa väkisin tanssittaa
• Terästetty kaakao parantaa pahimman nuhan
• Mukikebab lämmittää niin mieltä, sydäntä kuin masuakin
• Kindermunista saa paskamahoja