"Ota käteesi lähimpänä oleva kirja, käännä sivulle 45. Ensimmäinen lause kertoo rakkauselämästäsi." Näin sanoi facebook mulle aamulla, kun nautiskelin puuroa mustikoiden ja tyrnimarjojen kaa. En yleensä lähe tommosiin, mutta koska tänään tapahtuu ihmeitä, kuten auringonpaiste aamutuimaan, ajattelin testata.

Tässä eka kokeilu:
"Esimerkkikohteessa kaapelit vedetään suojaputkessa huoneistojen sähkökeskuksen ja kotijakamon kohdalle eteisen ja märkätilan väliseen seinään."

Tässä toka kokeilu, koska edellinen ei miellyttänyt:
"Depending on the location of the building it may also be required to prevent heat loss."

En saanu noista muuta irti kuin, et kannattais varmaan lukea välillä jotain sellasta, mikä ei liity opiskeluun. Tehkää toki tulkintanne. Äiti sanois vaan, et älä leiki ruualla.

Tiesittekö, et yks päivä Delhissä vastaa 20 tupakan polttamista? Tästä informaatiosta kiitos pettämättömälle ja parhaalle aamu-tv:lle. Yleensä mun mielipide vaihtelee, et kuka ylellä on paras juontaja, mut oon nyt kallistunu Juha "Hietsu" Hietaseen. Sillä on semmonen satuääni ja se osaa yleensä kattoa oikeeseen kameraan, toisin kuin ne muut. Oon myös huomannu, että miespuoliset meteorologit on lähes poikkeuksetta parempia, koska niiden puhe ei jumita ja niillä on järkevämmät vaatteet kuin naisilla.

Mulla oli tänään tosi pitkä työpäivä, mut ei tunnu missään muuta kuin mahassa, koska nälkä on aika kova. Kerran mulla oli kyl niin nälkä, että kun näin koiranruokamainoksen, mulle tuli kauhee himo syödä niitä jotain bedigreepaloja. Tai sit se oli vaan tosi onnistunut mainos. Tänään aijon kyl tehdä pinaatti-kesäkurpitsa-kukkakaalisosekeittoa, sillä Naaman äiteä siteeraten "yleensä naiset tykkää sosekeitosta". Se on kyl ihan totta täs taloudessa.

Tää viikko enteilee hyvää, koska mun spotifyn tän viikkosiin suosituksiin on kuulunut hyviä biisejä. Viime viikolla ne oli suorastaan luokattomia. Myös viime viikko huipentu hurjasti Atalaan, missä viini maistu jotenkin paremmalta.

Nyt mun (ja teidän) sipulit kyllä levii, ku kerron ton viimeisen kuvan inspiroimana, ettei kannata mennä uimahalliin. Mun äiti sai sieltä ehkä kynsisienen ja mun viimenen muistikuva ylöjärveläisestä uimahallista vuodelta 2010 on kelluva räkäklimppi. Syistä olla menemättä uimahalliin voisi kirjottaa esim kirjan, kuten myös siitä, kun olin joskus neljästä opiskelijasta paras uinticooperissa ja sain 7+. Selkeesti mun elämän huippuhetkiä.

2 0 1 6

Voi juugels buugels ja jumpe jampe. Nyt on sitte vuosi 2016 ja ihan hirveesti on sattunu ja tapahtunu. Nää mun kaleidoskooppikuvat ei kamalasti kerro mitään, joten tässä vähä selkeennystä asioihin:



01 Meidän kerrostalon betonielementtiseinä. Mun täytyy kasvattaa itelleni betoninluja perse, että jaksan ens kevään istua koneen ääressä, opiskella ja kirjottaa kandin. Koska joululomaksi kutsuttu tauko koulusta meni hiukan harakoille, taistelutahtoa tarvitaan.



02 Lunta ikkunalaudalla. Sitä on tullut tänne Tampereellekin ihan joka ilmansuunnasta, sivulta, ylhäältä ja alhaalta, niin että mulla meni hiutaleita sieraimiin ja paidan alle. Silti oon sitkeesti käynyt liukastelemassa lenkkipolulla, mutta sauvakävelyä en oo vielä kehdannut kokeilla.



03 Tehtiin Naaman kaa sushia ja vietnamilaisia kesärullia 8-vuotispäivän kunniaksi. Wasabi pärisi.



04 Sääksjärvellä sijaitsevan Dammenbergin suklaatehtaan aaltopeltijulkisivu. Olis sit kuitenkin pitäny ostaa sieltä sitä habanerosuklaata testiin.



05 Unenomaisia fiiliksiä. Vieläkin vähän heikottaa, sillä en taho uskoa, et pääsin ihka oikeesti töihin tamperelaiseen arkkitehtitoimistoon! Tänään oli eka kunnon työpäivä ja vasta tiistaina mä laitoin sinne hakemuksen. Ne soitti keskiviikkona mulle ja haastattelussa kävin eilen ja huomenna meen taas uudestaan. Sain kehuja mun portfoliosta ja saan tehdä opiskelujen ohella siellä osa-aikasena hommia ja kesällä sit kunnolla.

06 Tästä mulla ei oo kuvaa, mutta siis söin ekan kerran simpukan keskiviikkona noin klo 12.35. Ja tää on siis tärkeetä, koska mä tunnetusti pelkään ja inhoon simpukoita.

Ulkona on jälleen ingmanin vaniljasuklaarouhe jäätelön värit. Mieliala kohentu huomattavasti, kun ulos katsoessa ei näytä enää samalta kuin meidän vaatehuoneessa: sysimustalta ja likaiselta (ja se on paha se). Huomenna mulla on kaksi tenttiä ja en oo varma onko se maailmanloppu vaiko -alku.

Tässä mun joululahjalista:

- henkilövaaka (hurjin toive)
- teetä
- mustia tusseja
- alatoopia ja savukalaa (näitä ei oo pakko paketoida)
- hiirimatto
- lompakko, jota kukaan ei kuitenkaan voi ostaa mulle, koska en itekään vielä tiiä millasen haluun
- sitten myös voisin ottaa tämmöisen koiran ja vladimirpikkarit

Naama meni jänismettään aamulla klo 05.00 (hullu). Tuntuu oudolta ja yksinäiseltä täälä yksin gerbiilien kanssa. Mulla on vähä sellaset yh-äiti vibat, mut se johtuu varmaan siitä että oon lukenu Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -kirjaa, joka kertoo lestadiolaisäidin arjesta, väsymyksestä ja harhailusta. Oikeesti siis olis pitäny lukee rakennusaineoppia ja rakennushankkeen toteutusmuodoista. Oon silti aika ylpee, kun luen tollasia enkä esim. jallua tai jotain koirien kalevalaa.

Kävin myös tossa vajaa viikko sitten kirjakaupassa ja huh huh, se oli virhe. Ensinnäkin siks, kun halusin ostaa puoli kauppaa välittömästi ja toisekseen siks, kun mulla oli repussa jouluvalot (kuuluu mun perusvarustukseen) ja ne piippas kaikissa mahdollisissa kaupan ovissa. Oli ihan supernoloa, kun sen myyjätädin kanssa kaivettiin mun repun sisustaa ja testattiin, että mikä piru siellä aiheuttaa piipityksen, ja sit olin aikasemmin päivällä ostanut teekkarikalenterin alekupongilla subwayleivän ja se pahanen leivän puolikas pyöri siellä repussa ja makeasipulikastikkeet oli vähä härskiintyny pitkin poikin. Toivon, et se täti tykkäs siitä hajusta ja mun ominaistuoksu taitaa olla seuraavat puoli vuotta sipuli, koska käytän tota reppuu päivittäin ja se subwayn tavara on aika tujua.

Mutta nyt kertaan vielä puisen ulkoseinän ja välipohjan liitosdetaljit, koska nehän on tunnetusti niin kivoja ja jännittäviä.

Tiiättekö sen tunteen, kun ootte ostamassa yhtä hedelmää ja sit ette raaskikaan ostaa vaan yhtä, koska se banaani olis muuten tosi yksinäinen? Sit otat kaks ja kassalla sua harmittaakin, kun tunnet olevas kolmas pyörä banaanien seurassa.

Oon syöny extrapaljon banaania, koska se on niin nopee ruoka. Tää tokan periodin loppu on ollut ihan kauheeta ja stressaavaa aikaa. Täytyy tunnustaa, et ahnehdin ihan liikaa kursseja, mut nyt (SIIS TÄNÄÄN HERRAJEESUS) suurimmat ja isoimmat palautukset on hoidettu. Niiden eteen tuli valvottua öitä koululla ja itkettyä. Mut se vaan on ihan kaameeta, kun meet koululle siinä puolen päivän aikaan tarkotuksenas tehdä "pari pikku juttua", mut huomaat istuvas siinä samalla koneella vielä puol yhdeksältä aamulla. Sit meet täysii kotiin, käyt suihkus, yrität syödä jotain (pystymättä kuitenkaan siihen valvomisesta ja ruudun tuijottamisesta johtuvat oksetusolon takia) ja lähet takasin TTY:lle seuraavalla bussilla. Luennolla sit nuokut ja päriset vuorotellen, ihanku olisit humalassa. Valvot reippaat 36 tuntia, syöt noin 3 banaania ja toistat tän 2-3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, mitä proffat tarkottaa sillä, kun ne sanoo et arkkitehtuuri on elämä.

Täs vielä potretti musta tän syksyn jälkeen: semi-zombie.



Pakko vielä lisätä, et mun äiti on yleensä paras, mut joskus ihmettelen sen erinomaisuutta. Esimerkiks se sai sisällytettyä yhteen lyhyeeseen tekstiviestiin täysin korrektisti, että se aikoo ostaa mummulle ja taatalle herkkukorin joululahjaks, sen munasarjakasvain on kadonnut ja että se lähtee Dubaihin. Mä vastasin väsyneenä vaan et "ok", eikä edes noi mun kaks kirjainta kuulostanu yhtään niin asianmukaisilta.

Parhautta on myös se, et voin nyt siivota työpöytäni - sekä virtuaalisen että ihan konkreettisen. Ja kuunnella täysillä Scissor Sistersiä.

Tää on tällänen pikapäivitys. Vähän kuin pikaruoka. Se tulee nopeesti, höyryää vielä ja hetken päästä kaduttaa, et tuli sorruttua.

Mut mun viikkoon on kuulunut maksalaatikkoa ja jalkahierontaa, märkä ensilumi, png-muodossa olevien oravakuvien googlailua ja karmaiseva pettymys Fazerin salmiakki mix -pussiin. Ne penteleet on menneet vaihtamaan "uuteen mixiin", eli ennen pussissa olleen neljän eri salmiakkimaun sijaan siellä on enää kolme. Jo on hieno uusi mixaus. Ihan pistää pyörryttään.

Naama kysyi haluisinko perjantai-iltaani kaljaa, mutta kieltäydyin, koska juon nyt mielummin laktoositonta maitoa ja kamppailen visualisointiohjelman kanssa. Mutta tossa laktoosittomassa maidossa on se nolo juttu, että kiusaannun aina sen juomisesta, koska siitä tulee mieleen se mainos joskus tv:ssä, missä oli se joku poikalapsi, joka valitti, että sitä pierettää tavallinen maito. Onneks joku uskaltaa olla noin avoin telkkarissa.

Tässä olis vielä tämmöne perjantain soittolista:

Joywave - Tongues ft. KOPPS (tää video on kans hyvä, siinä on alastomia ihmisiä ja haulikoita)
La Femme - Sur La Planche
Lindstrom & Christabelle - LovesickBe Svendsen - On The Hill (Mollono Bass & Ava Remix)Zeier - Shuffle On (ft. p keys)
Cristobal Tapia de Veer - Utopia Finale

Pää vähä paloina

Tänään bussipysäkillä yks tyyppi alko juttelemaan mulle. Se sanoi, että huomasi mun olevan arkkitehtuurin laitokselta ja kysy, että opetetaanko arkkitehdeille kaupunkisuunnittelun historiaa. Sit se halusi tietää mitä mieltä oon Espoon Tapiolasta ja se oli samaa mieltä siitä, että onhan se nätti suomalainen metsälähiö. Istuttiin sit bussissa vierekkäin koko matka ja juteltiin mm. arkkitehtuurista, yhdyskuntasuunnittelusta ja junista. Outoa, että joidenki tyyppien kaa vaan natsaa heti ja on helppo keskustella, eikä tuu edes vaivaantunu olo. Se ite opiskeli rakennustekniikkaa ja oli jollain kieroutuneella tavalla kiinnostunu mun alasta ja opetuksesta. Yleensähän insinöörit vähä vierastaa meikäläisiä. Opin tyypiltä myös uuden sanan: pendoloida. Se oli siis ite matkalla rautatieasemalle tarkoituksenaan pendoloida Helsinkiin. Hyvää junamatkaa Jouni, vaikka ootkin ehkä (tai ainakin toivottavasti) jo perillä.

Bileet, mustat kumisaappaat ja kaarnaa. Nää liittyy mun loka-marraskuuhun muun muassa näin:

Bileet - Niitä on ollut, mutten oo voinu yhdissäkään viipyä niin pitkään kuin olisin halunnu.

Mustat kumisaappaat - Hirvee ilma, märkää ja tuulee. Miks ekskursiopäiville sattuu aina säälittävin sää? Kävin siis Virroilla ja Hämeenlinnassa. Toisessa paikassa oli hevosia, halpaa kaakaota ja hirsirakennuksia, toisessa taas nätti uudistunut Verkatehdas, valssaamoja ja vähän kuiva korvapuusti.

Kaarnaa - Kädet kuivuu kylmästä koppuraksi ja välillä vituttaa niin paljon, et tuntuu kuin olis kaarnaa jossain semmosissa paikoissa missä sitä ei tosiaan kuuluis olla.

Löysin itteni syömästä viikko sitten torstaina yön pimeinä tunteina smetanaa. Sitä piti syödä jauhelijagulassin kanssa, mut olin liian kiireinen lämmittääkseni sitä mikrossa, joten pelkkä smetana sai kelvata. Ehdin kuitenkin palauttaa kouluprojektini seuraavana päivänä ajoissa, joten tästä lähin smetana ja GusGusin musiikki toimii mun (salaisina) voimanlähteinä.

Mulla on nyt maailman paras musta geelikynä. Löysin sen cadiluokasta yks päivä. Joku vois sanoo sitä varastamiseksi. Harmittaa jo etukäteen, et sen muste loppuu jossain kohtaa enkä tiedä mistä saisin uuden tilalle. Voisin ihan vaan tän kynän kunniaks alkaa piirtää jotain sarjakuvia ja kirjottaan romaaneja.

Naama ampu muuten viime viikonloppuna ketun. Olin ihan kasuaalisti mummulassa, kun se vaa yhtäkkiä soittaa, et haluunko sen täytettynä vai turkkina. Sit vaan sanoin, etten ainakaa täytettynä, mut nyt vähä jälkikäteen harmittaa, koska kuinka hieno ja ällö sellane olis ollu jossain olkkarin hyllyllä. Tai jos olis ollu paska päivä koulussa tai töissä ja tulis kotiin ja näkis vaan tämmösen. Kyllä mua vaan piristäis. Joku vois alkaa varmaa itkeen, mut en mä.




Tänään sen sijaan käytiin alkossa (tärkee päivä) ja Naama osti jotain spesiaali-sandelseja ja punaviiniä. Naama halus ostaa yhtä tiettyy viintä, kun siinä hintalapussa oli kuva et se sopii pizzan ja siilin kanssa. Oikeesti se on kai lammas, mut siili kuulostaa musta gurmeemmalta.

Mulla ei oo nyt mitään kivoja kuvia, koska mun puhelimen kamera on rikki ja järkkäri on täynnä vaan tylsiä työmaamieskuvia, joten tossa on vaan pari mun pinterest-kuvaa. Hälyttävää on se, että oon alkanut tykkäämään ihan hirveesti vaaleenpunasesta ja ihonväreistä. Tässä mun fiilis, kun mietin illalla vauvojen värejä ja pidän niitä kivoina ja häpeen:

Elokuun yöt on mustia ja kylmiä. Viikonloppu tuli vietettyä Parkanossa ja Honkajoella, sekä hieman myös muistoja verestäen Kankaanpäässä. Kesän viime hetken telttailut taas tuli koettua myös melko hyisissä oloissa ennen koulun alkua. Eilen nimittäin oli eka päivä, mikä alkoi kepeästi rakennusopin luennolla. Näiden siihen kurssiin liittyvien lakitekstien lukeminen on aikas työlästä, etenkin kun aiheena on Suomen rakentamismääräyskokoelman A1 osio rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta, ungh. Mut onneksi syksylle on luvassa kaikkea huisia juttua ja mä ainakin osasinkin jo kaivata takasin kouluun pääsyä.

Toinen siisti juttu oli, kun Naama kokkasi yks kerta iltapalaksi ite ampumaansa telkkää. Se oli aikas makosaa. Tosi luomua ja lähiruokaaki vissiin.

Ja sit toi kuva on vaan meidän keittiön ikkunasta, josta näkyi, kun kuu helotti suoraan Tornihotellin yläpuolella. Mulle tuli mieleen se perinteinen ja jouluinen seimiasetelma, varsinkin kun otin ton kuvan eilen eli 24. päivä. Ehkä joku väänsi siellä jotain vapahtajavauvaa maailmaan. Mut onneks ei vielä oo joulu tai talvi.

Tässä juodaan ihan vaan raparperimehua auringossa. Juhannukseksi ei oo tiedossa niistä kumpaakaan, mutta toivottavasti selviydytään viikonloppu Naaman kanssa teltassa. Mä otin kolmet villasukat mukaan ja saappaat mökiltä, jotka piti imuroida, koska ne oli täynnä hämähäkkejä ja seittiä.



Hurjaa juhannusta kaikille, toivottaa etenkin Ilpo!

Aika surullista, että mun profiili on facebookin mukaan vaan 60 prosenttia valmis, koska en oo lisännyt tietoihini mun kotipaikkakuntaa. Sit aloin miettiä, että mistä oon kotosin, enkä osannut laittaa siihen mitään. Oon pyöriskellyt tän asian kanssa ennenkin, mutta nyt se jotenkin harmitti enemmän, kun myös facebook otti asian esiin. Ilmeisesti mun persoonasta puuttuu 40 prosenttia jotain, kun en tiedä mistä oikeesti oon kotoisin.

Laskin, että oon muuttanut 13 kertaa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Aika monet kerrat on saanut opetella uudet ihmiset ja paikat uudestaan ja uudestaan.



Muistan, kun iskä antoi mulle ja mun pikkusiskolle pienenä piirustusvihkot, joissa oli oravan kuva. Siinä heti kansilehden jälkeen oli kohta, johon sai täyttää oman nimen, iän, puhelinnumeron ja kotiosoitteen. Puhelinta mulla ei silloin vielä ollut, mutta muistan kuinka kamppailin sen ajatuksen kanssa, että mitä kirjoitan osoitteen kohdalle. Iskän vai äidin osoitteen? Suuttuuko iskä, jos en kirjoita siihen Erkki Melartinin tie? Missä mun koti on? Se oli kolme päivää siellä, neljä päivää tuolla, kesät jossain muualla. Muistan, että kirjotin siihen iskän osoitteen ja näytin sitä iskälle. Iskä hymyili. Kun meidät vietiin takaisin äitille, kumitin osoitteen ja kirjoitin siihen Vuosaarentie.

Facebookiin taas en aio koskaan päivittää kotipaikkakuntaani.

Jaloista poikki, muttei puhki

The XX - Crystalised
The XX - VCR (Matthew Dear Remix)

Oon saanut kuulla vieraalta ihmiseltä, että oon kalpea kuin aave. Mut ei se haittaa. Ostin tumman siniset jättikokoset Leviksen samettihousut viidella eurolla kirppikseltä, pikniköin Virven kanssa, Virve heitti kahta (2) pulua kengällä ja opetti, et lokitkin osaa pissata.

Hukkasin aurinkolasit Tiian etukäteis-mini-tupareilla ja löysin ne, söin salaa subia ennen kuin Naama tuli töistä kotiin, ostettiin kans alennuksesta Disney-leffoja. Oon kävellyt ja juossut kilometrejä, sillä oon viimein voittanut itteni fyysisesti sekä henkisesti. Traumat pakollisista yläasteen kuntotesteistä on nyt karistettu ja löysin itteni yks päivä harmittelemasta, että miten mä talvella voin juosta, kun on niin liukasta. Hullu mä.

Lähdettiin myös Virven kaa ettiin mustikoita tosta lähimetiköstä, mut löydettiinkin vaan koirankakkaa, hyönteisiä ja kaks pakasterasiallista metsämansikoita, joista me väännettiin semisti sokeriton piirakka. Rakot jaloissa ovat parantuneet, eikä auringossa palanut nenäkään ole enää niin punainen.

Kesä rullaa mukavasti eteenpäin. Töiden ansiosta ei liian nopeasti, mutta sopivasti kuitenkin. Energiaa riittää normaalia enemmän, eikä tähän koneen eteen tee mieli turhan usein edes istua. Onneks, vaikka bloggailu jääkin hiukan vähemmälle.

Oon taas opetellut juomaan piimää

Valkoinen nimetön

Tuntuu mukavalta, kun aurinko lämmittää kämmenselkää. Mukavalta tuntuu myös kevyt ilmavirta uusien kenkien rakosista. Sormet hikoaa lämmössä, hiukset kuivuu ja muuttaa väriään. Suojaväri kesäksi.

Oon viettänyt päiväni maan alla. Töissä. En ole huomannutkaan kuinka ulkoilma voi välillä kutkuttaa ja ulos lähteminen on helpompaa, samalla tavalla kuin pienenä kerroin vanhemmille, että kuinka mummulassa on niin mukavaa, kun kesällä ovet ovat aina auki ulos, ei tarvitse kuin astua pihalle, ei laittaa edes kenkiä jalkaan. Ei ole olemassa erikseen sisä- tai ulkotilaa, kaikki oli samaa, kesäistä mummulaa, jossa välillä haisi marjapuskat välillä lehmän lanta.

Nyt täällä haisee vain kuuma asfaltti.

Marjatta osaa navigoida, minä en

Enkä muuten osaa kovin montaa muutakaan asiaa. Se pistää välillä sormet suuhun ja luun kurkkuun. Onneks on elämä aikaa opetella. Nyt harjoittelen tuntemaan mun uuden hiuskuontalon. Se sai viime kerrasta yli jääneen väripurkin ylleen ja nyt koko asunto haisee omenaiselle hoitoaineelle. Katsotaan mitä shokkivärin ja hoitoaineen sekoitus tuo huomenna tullessaan.




Tiesittekö muuten, että lidlin juusto-kinkku-täytteisessä croissantissa on 900 kaloria? Ystävä kertoi ja sai mut harkitsemaan elämäntaparemonttia kuudetta kertaa. Paistopiste on paholainen. Ja voi, olisimpa Marjatta, voisin navigoida itseni selville vesille. Pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sitä ennen menen kuitenkin nukkumaan.

Se pirulainen tekee viivoja huoneistoon, senkin aurinko

Innostuin kun näin pusikossa jotain keltaista, mutta ne ei ollu leskenlehtiä. Ne oliki muovia ja roskaa, hyi ihmiset. Mun uudet lenkkarit onkin neonoranssit ja niissä toimii tuuletus (kunhan vaan juoksee tarpeeks kovaa). Taas saa opetella käyttämään aurinkolaseja ja lippiksiä. Täytyy mennä istuskelemaan puistoihin muuten vaan, että on sit valmiina totuttautunut pussikaljotteluun. Mä luulin, et pussikaljotellessa juodaan siwan muovipussista kaljaa pitkillä pilleillä. Taas saa odottaa, kunhan Aten ghetto blaster taas pärähtää käyntiin. Siitä alkaa kesä.





Mutta muutakin on luvassa, sillä tuun viettämään mojovan osan lomasta joko Anttilan alakerrassa tai Sokoksen liepeillä mansikanmyynnin parissa. Se on vähän ku omaa sieluaan myis, mutta silti mä löydän itteni sieltä vuosi toisensa jälkeen, ei luoja. Onneks sentään tein uuden aluevaltauksen ja lohduttaudun suuremmalla tuntitaksalla.

Nyt on ihan tyyni fiilis, sellanen aika kolee, niin ku vois sanoa. Ihan kuin mun maa järähtelis, mut oikeesti tiedän sen olevan vaan noi kaivaustyöt tossa lähellä.

Se velloo

Hellan yläpuolella oleva ilmastointikolo sylki jotain mustaa mömmöä ja kivipölyä pitkin keittiötä. Ihan ku meillä olis joku savukone täällä. Mua niin riepoo tää remontti. Vaikken tiedä mitään mistään, olisin silti tehokkaampi kuin noi 50 virolaista työmiestä yhteensä. Ja ei auta yhtään, ku halusin keittää kananmunia, mut pelkään et tuubista tulee uus satsi smäigää. Voi koira. Kyllästyttää.

                               


Mä nään unia tilanteista, joissa pitää puhua englantia. Sit en osaa yhtään ja leikin kuuromykkäsokeeta. Sit herättyä osaanki taas puhua, mut päivällä ku yritän uudestaan, puhe kuulostaa joltain kolme vuotiaalta hukkuvalta kiinalaislapselta. Silti mä haluan lähteä keväällä ekskursiolle Itävaltaan, mut en sit varmaan puhu siellä mitään. Pakko ottaa omat eväät mukaan, niin kuin teki taata sillon ku me käytiin Espanjassa. Sillä oli iso laukku täynnä ruisleipää.

Mun piti mennä yliopiston salille tänään, mut en mennytkään, lällällää. Nyt mä aion siivota, teen imurin kaa punnerruksia. Tuuletan kans, vaikka ulkona haisee koiran kakka ja loska.

( ͡° ͜ʖ ͡°)

Puoli kahdeksan aikaan aamulla huomasin olevani ulkona metsäpolulla. Tosi epätavallista multa lähteä aamulla lenkkeilemään, mutta kotona lämpimän suihkun ja aamupalan jälkeen olo oli mitä mainioin. Käveleskellessä teki mieli ottaa kuvia lumisesta ja pakastuneesta Tampereesta, mutta sitten ajattelin et ei luoja, en ala tähän. Musta ei IG-Annaa tule, paitsi että ehkä perustan tilin uusille gerbiileille. Se oli yhden päivän lounastauon huisi idea.

Koulussa meidän laitos järjesti kevätkirppiksen, ja taiteen tunnilla maalasin väriharjoitelmia, joista tässä muutama. Muokkasin kuvien värejä, sillä muuten ne olisivat olleet liian värikkäitä. Oon vähän ankea ihminen välillä. Paitsi en enää tänään illalla, sillä lupasin uskaltautua äiteen kans Sokoksen 3+1 päiville - siis tuhlaa törkeesti & töni kanssaihmisiä -päiville. Tosta tarviin jonkun mitalin.






Tää on salaa mun lemppari.

Loppupäiväks nättiä musaa: Tom Odell - Another Love (Zwette edit), joka muistuttaa mua Kanye Westin ja Chris Martinin Homecoming -biisistä.

Tähän päivään oon tyytyväinen. Kumpa vaan voisin olla varma, että Naama osaa tuoda kaupasta ruusunmarja pilttiä. Hyvää Minna Canhtin päivää. Mutta hei, kyllähän meidänkin kantti kestää.

Järki soimas, äiti moitti

Nyt on ollut aurinkolaseille käyttöä. Ja salmiakille. Ostin Amurin Helmestä kahdella eurolla ison pussin suomalaista salmiakkia, jota on hyvä makustella koulutöitä tehdessä. Voisi kuvitella, että mulle on sattunut vaikka mitä tän päivitystauon aikana, mutta nääh. Oon käynyt kyselemässä uusia gerbiileitä, ollut Virven tukena, kun se kävi hakkauttaan itteensä tatuoinnin, kiertelemässä tasarahapäivä UFFilla, urheilemassa tappokahvakuulatunnilla, leiponut kaljamuffineita ja erehdyin vielä haastateltavaksi johonkin typerään lehtigalluppiin.

Mun mielestä on niin väärin, kun TTY on ainoa Tampereen korkeakouluista, joissa ei ole hiihtolomaa tai syyslomaa. Joku semmonen olis tehnyt ihan kutaa. Ehkä pääsiäislomalla sit helpottaa, jos ei lasketa mun herkkulakkoa uhmaavia suklaamunia. Ehkä silloinkin vedän vaan salmiakkia ja vissyä, koska ne on niitä sallittuja.

Ei mulla muuta. Ilmaisin vain olevani elossa.

Samuli Putro - Huono Sängyssä