Syön päivälliseksi mikrotettua leipäjuustoa ja oon koko päivän katsellut kun aurinko on kiertänyt pitkin katuja ja kerrostaloja. Parhaat näkymät löytyy keittiönpöydän ääreltä, jonka ääressä ei ole voinut ruokailla kuukausiin, koska se tursuaa edelleen keskeneräisiä kouluprojekteja.

Viime viikkojen elinehdot on olleet kahvi ja mandariinit. Ja keskeneräisyydestä on tullut kirosana. Onneksi kevät ja valo pistää piristämään. Odotan kesää paljon enemmän kuin joskus pienenä penskana.

Ja tässä tylsistyneille vielä linkki Ilpon ja Oivan instagramiin. En oo tainnut muistaa laittaa sitä aikaisemmin tänne blogiin. Ne hupsut gerbiilithän on olleet meillä jo kohta puoli vuotta!

Ilpo ja Oiva

Meidän uudet gerbiilit. Ne on nyt jotain seitsemän viikkoa vanhoja, eli melko luikkuja vielä. Aika kivojahan ne on ja pari kertaa oon saanut ne jo sylkkyyn. Sit kun ne on enempi käsikesyjä nii kuviakin varmaa laittelen lisää. Ja kunhan niiden luonto selkenee, nii eiköhä legendaarinen esittelypostauskin ole paikallaan. Juhostakin (RIP) taisin tänne joskus tekaista pari juttua.

Mutta Ilpo on siis tuo ylempi harmaa herra. Se on Naaman suojatti ja näyttää aika paljon rotalta. Mun on taas Oiva, joka on myös tyylikäs oransseine hiuksineen. Hän sopisi poseeraamaan Lidlin Floralys-vessapaperi mainokseen. Näillä elukoilla me lyödään vielä rahoiksi!