Bileet, mustat kumisaappaat ja kaarnaa. Nää liittyy mun loka-marraskuuhun muun muassa näin:

Bileet - Niitä on ollut, mutten oo voinu yhdissäkään viipyä niin pitkään kuin olisin halunnu.

Mustat kumisaappaat - Hirvee ilma, märkää ja tuulee. Miks ekskursiopäiville sattuu aina säälittävin sää? Kävin siis Virroilla ja Hämeenlinnassa. Toisessa paikassa oli hevosia, halpaa kaakaota ja hirsirakennuksia, toisessa taas nätti uudistunut Verkatehdas, valssaamoja ja vähän kuiva korvapuusti.

Kaarnaa - Kädet kuivuu kylmästä koppuraksi ja välillä vituttaa niin paljon, et tuntuu kuin olis kaarnaa jossain semmosissa paikoissa missä sitä ei tosiaan kuuluis olla.

Halloween 2013

Tee-se-itse vesihiisi:
Kaivele kompostiasi, kipaise metikössä tai Tiimarin alelaarissa haalimassa mahdollisimman uskottavaa (teko)kasvistoa. Solmi, teippaa ja pujota rehut rintamukseesi, olkapäille ja hiusten sekaan. Seuraavaksi vain sottaat naamasi juuri sukeltamasta tulleen näköiseksi ja tupeeraat karvaston (lähinnä siis hiukset). Sitten juhlimaan halloweeniä kavereiden kanssa ja juoksentelemaan suolle.






Herkut oli hyviä ja seura sitäkin parempaa. Katsotaan josko jo kolmevuotista perinnettä jatkettaisiin vielä ensi vuonnakin. Viime vuonna mun päästä tosiaan löytyi tämmönen hämähäkki. Mitähän ens kerralla keksitään? Kiitokset tietenkin juhlapaikan (ja takapihan metsän) tarjonneelle Sannille ja muille vierastovereille.

Terse

Naalinpaskaa t. Naama

Ei muuta tällä kertaa. Pitäkäähän kiva lauantai. Me ainakin pyritään samaan.

Keskiviikko klo 15

Kiitän ylempää tahoa siitä, että tänään on vapaapäivä. Eilen oli Arkkitehtuurin laitoksen syyskarnevaalit, jossa meidät fuksit esiteltiin muulle arkkariporukalle. Hyvinkin luentopainotteisesti alkanut ilta vaihtui sitten melkoiseksi ryönäämiseksi, enkä ookaan koskaan aikasemmin reivannut opiskelutiloissa puolen yön aikaan.
Piirustussaleilla siemailtiin sopivasti ja kiltahuoneella kilisteltiin. Meillä oli jopa DJ. Toki salaseurahuoneet erikseen, joihin me päädyttiinkin sitten kun häätökäsky kävi kahdentoista jälkeen. Ankkalinna -nimisessä maanalaisessa huoneessa sitten vietettiin aikaa sinne vähän yli aamu viiteen ja kotiin pääsin nukkumaan kuuden jälkeen.
Heräsin kuitenkin jo ysiltä, uni ei vain riittänyt. Asiaan vaikutti kuitenkin ehkä enemmän kerrostalorapussa jylläävä putkiremppa ja betonikiviseinien poraaminen.

Tokihan noita opiskelijabileitä on tän kahden viikon aikana riittänyt joka toiselle päivälle, mutta piti päästä nyt fiilistelemään tota viimeisintä tänne. Tuntu hieman häiritsevältä mennä samalla bussilla kotiin nukkumaan, ku toiset menee sillä töihin, hmmm.

Ei mulla taida olla edes mitään kuvia, joita laittaa tänne, kun en muutamasta syystä kehdannut/uskaltanut kantaa kameraa eilen mukana. Muutenkin kamerointi on jäänyt kaiken suhteen vähemmälle, joten pakotan tähän vain parit epämääräiset. Ja tämän viikon aikana kun valjastan uuden puhelimeni käyttökuntoon, joutunette sietämään instagramtyylistä kuvaripulia niin opiskelijabudjetilla laadituista lounaista mun aamulla syvällä harkinnalla valittuihin sukkakuviin. Or not.

"Toisilla se on donitsi"

Mulla on reidet, sääret, selkä sekä erityisesti niska kipeänä eilisten Virven tuparien jäljiltä (Klubilla saoitettiin liian hyvää musiikkia). Tuli moshattua kerrassaan aivan liikaa. Musta tuntuu, et tarvitsen semmosen niskatuen. Muutenhan makaisin vaan sängyssä ja parantelisin itteäni, mutta huomenna alkaa koulu, hui!

Ehkä sen verran vielä pakitan menneisyyteen, että perjantaina käytiin tosiaan kuuntelemassa Naaman, Konstan ja Joelin kanssa Mekanismia ja törmättiin jännittävään uuteen tuttavuuteen: Kaiho Hetkenlaulajaan. Jäbä siis soittelee skittaansa pitkin Tamperetta ja improvisoi biisejä kuuliaporukkansa mukaan. Toki Kaiholta löytyy muutama luottobiisi, kuten "Miks sä aina poraat" ja "Leivos". Myös mä jouduin yhden biisin kohteeksi. Kaiho lauloi mm. mun aurinkolaseista ja pitkästä hameesta, ja siitä mitä sen alla piilottelen. Kuulemma tyttöjen ei tarvi joka päivä sheivata säärikarvoja. Nice.

Sitä paitsi ton mun hameen alla voisi piilotella paljon muutakin kuin karvaisia jalkoja. Koko asu on muuten vain ja ainoastaan kirppiskuteista ja kamoista kasattu. Bilelookia en ehtinyt edes ikuistaa, koska koko eilinen päivä meni hektisissä merkeissä. Kävin katsomassa mummua sairaalassa. Se oli taas saanut aivoinfarktin, mutta kuulemma tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mummun pitää vielä opettaa mulle sukkulapitsi, älä vielä kuole jooko.

Taidan tästä mennä vielä vähän parantelemaan itteeni.

Muhkuraisen sängyn kautta

Heräsin aamulla ja löysin keittiön lavuaarista mm. seuraavia asioita: jauhelihapaketin, jauhelihaa, kilon paperia, limaisia shottilaseja, aurinkolasit, tomaattipyrettä, jotain mystistä pyrettä, räkää, nuudelia, sakset ja tornin verran tölkkejä. Niistä ei ole pikkutytöt todellakaan tehty.

Tässä tämän päivän teemabiisi. Ei niinkään musiikin osalta, lähinnä videon. Korville tarjoilen tänään Samuli Putroa.

20W

Moigsun. Juhlistin kera korvaamattoman poppoon kakskymppisiäni tossa viime lauantaina. Oikeat synttärithän mulla on vasta 27. heinäkuuta, mutta kyseisen päivän joudun pakonomaisesti pyhittämään niinkin tärkeälle tapahtumalle kuin iskän puolen sukujuhlille. En voi kuvitella mitään yhtä mukavaa tapaa juhlia toisen kymmenyksen vaihtumista, kuin siellä puolirandomien ja super-randomien sukulaisten seassa. Keski-ikä tulevan lauantain juhlissa tulee olemaan siinä 50 paikkeilla, mutta onneksi näen siellä myös muutamaa mukavaisaa (ja omanikäistäni) serkkua.

Mutta siis, siitä viime lauantaista:



Teemana mun synttäreillä oli musta väri, enkä siis säästellyt koristeluissa jätesäkeissä ja mustissa ilmapalloissa. Pienet pöhnät sain aikaiseksi jo pelkällä sadan ilmapallon puhaltamisella.

Lahjaksi sain vaikka mitä siistiä. Erityiskiitos Sannille ja Rebekalle (sekä Atelle?) synkästä synttärikakusta! Nam.

Mun synttäreiltä ei löytynyt kylläkään näitä useimmille tuttuja lasten leikkejä, kuten aasin häntää, tuolileikkiä tai ongintaa, vaan näitä korvasivat muun muassa kirveshippa, rantakivikossa kaatuilu ja biletys sekä loppuillasta(aamusta) intissä opittua veljeyttä ylläpitävä puolialastonpaini poikien osalta. Tiedä sitten onko se harmi vai hyvä. Juhlat ainakin, siltä osin mitä niistä muistan, onnistuivat oikein tyylikkäästi. Kiitokset kaikille ihanille!

Tuparit

Kämppä on nyt korkattu, eli toisin sanoen tuparit tuparoitu. Huippuhauskaa oli, ja suurkiitokset osallistuneille, sekä erityisesti kiitän hienoista lahjoista!

Atte toimi juhlien savukoneena ja puhalteli ilmoille meduusoja.

Ja tosiaan odotteleen edelleen sitä kirjettä yliopistolta. Mun nimi löytyy jo sisäänpäässeitten listalta, mutta täti puhelimessa sanoi, että eiköhän se kirje tällä viikolla viimeistään tule. Ei toi kouluun pääsy tunnu yhtään niin hienolta, kun ei ole paperia jota hypistellä (ja kehystää seinälle kaikkien näkyville!!!)
Hyvällä omallatunnolla voin kuitenkin haistatella aikaisemmin mun blogiin aiheesta kommentoineelle anonyymille.