Sivut

20121029

Dougans ja dyykkaus

Ihanaa, mahtavaa, ilmiömäistä! Tara Dougansin sivuille on ilmaantunut uusia vuoden 2012 töitä, ja ne ovat ylihuippuja. Kuolaan, ihailen ja palvon niitä kilpaa muka-taiteellisen-itseni kanssa.

Tosivau! Supervau! Kuvat vain sattuvat olemaan gif-muodossa, joten liitän tähän kirjoitukseen ihan tavallisia kuveja. Animaatioversioita voitte sitten vaikka ihastella kyseiseltä sivulta!

Photobucket
Photobucket

2010 ja 2009 vuosien saldoa:

Photobucket
Photobucket

Ja mitäs muuta tänään... No, olin dyykkaamassa rojuja ja roskia yhtä kuvistyötä varten sekä koulussa päätin jostain käsittämättömästä syystä tehdä pienoismallitaloni oranssista kartongista...? Ehkä olisi nyt viisainta siirtyä muiden koulutöiden pariin, joita olen onnistuneesti vältellyt aivan liian pitkän ajan. Äh, väsyttää.

20121028

DIY: Spindel-lätsä

Perjantaina järjestettiin kavereiden kesken halloweenbileet. Niissä olikin melko paljon hommaa, sillä haluttiin panostaa niihin kunnolla. Niinpä tietty pukeutuminen aiheeseen liittyen oli enemmän kuin suotavaa. Tosin ihan kaikki eivät olleet yhtä intona omien asujensa kanssa kuin minä ja Sanni.
Tässä pieni tutoriaali liittyen asuuni, eli päähän taitelemaani hämähäkkiin.

Photobucket
Photobucket

Hämikseen tarvitset siis:
16 kpl mustia piipunrasseja
Punaisia helmiä
Kuminauhaa
Joku musta kankaanpala, esim. huopaa
Musta organza- tai tyllityyppinen huivi/kangas

Photobucket

Ensiksi kannattaa ähertää päähän nuttura, ja kokeilla sen jälkeen kangaspalaa sen päälle. Kankaan tulee peittää koko nuttura ja mielellään vähän ylikin.

Photobucket

Sitten piirretään ja leikataan kankaasta oikean kokoinen pala. Oman ympyräni halkaisija taisi olla noin 30 cm.

Photobucket

Tämän jälkeen käännetään leikatun ympyrän reunat kuminauhaa varten. Sopiva leveys päärmeelle on kuminauhan koosta riippuen 1-2 cm. Kannattaa muistaa jättää pieni aukko johonkin kohtaan "kuminauhaväylää", josta nauhan saa sitten pujotettua. Ompelukoneella ympyrän hurauttaa nopeasti valmiiksi.

Photobucket

Kun kuminauha on pujotettu (se onnistuu tosi kätevästi hakaneulan avulla), kiristetään kuminauha ja solmitaan se tiukasti. Nyt työn pitäisi jotakuinkin näyttää joltain pieneltä pussukalta. Se on siis hämiksen, öö, vartalo-osa.

Photobucket
Photobucket

Sitten leikataan otukselle pää kahdesta soikiosta, ommellaan nekin palat yhteen ja jätetään pieni aukko pumpulin tai vanutäytteen tunkemista varten.

Photobucket

Pään voi sitten koristella punaisilla helmisilmillä ja piipunrassi-"torahampailla". Ja ei kun vaan kiinnitetään koko hoito vartaloon.

Photobucket

Tämän jälkeen askarrellaan hämähäkille jalat piipunrasseista kiertämällä niitä aina kaksi yhteen. Niitä on luonnollisesti kahdeksan, joten siksi rasseja tarvitaan kuusitoista. Näin jaloista tulee vähän vahvemmat ja kivamman näköiset.

Photobucket

Jalkoja voi sitten väännellä kuinka lystää ja asetella ne oman mielen mukaisesti. Kannattaa vaikka tehdä kankaaseen pienet reiät, laittaa rassit sieltä ja ommella parilla pistolla ne pakoilleen. Ja koska hämähäkki tulee nutturan päälle, jalat voi myös asetella hyvin painamalla ne hiuksien sekaan.

Photobucket
Photobucket

Sitten vain tungetaan letti hämiksen mahaan ja asetellaan.
Lopuksi organzahuivin voi kietaista aivan nutturan tyveen, eli hämähäkin alle, ja asetella se pinnien avulla ympäri päätä. Huivin voi myös jättää avonaiseksi, jolloin siitä saa myös hienon hunnun! Häihin en kyllä viitsisi sellaista laittaa, mutta halloweeneihin se sopisi mainiosti jonkun zombiemorsiamen asusteeksi.

Photobucket

Jos hämähäkki meinaa jäädä liian lyttyisäksi, voi sinne hiusten sekaan änkeä vähän pumpulia.

Photobucket

Sitten vain hämähäkin silmiin sointuvaa punaista huulipunaa ja kynsilakkaa (joka ei kylläkään kuvassa näy) ja kummittelemaan.
Lopuksi vielä pari kuvaa itse juhlista:

Photobucket

Pari kuppia on vielä vaille herkkuja.

Photobucket

Tein hurjan mutakakun!

Photobucket

Ja tässäpä Naaman hieno halloweenmeikki!

20121025

Tsädäm

Tässä hieman tuliaisia Tampereen Radiokirppikseltä.

Photobucket

Alla olevan paidan pehmoinen kuosi.

Photobucket

Kuviopaita 3 euroa, metallikaulakoru 1 euro, hopeinen kiiltävä T-paita 2 euroa ja villakangastyyppiset korkeavyötäröiset shortsit 8 euroa.

Photobucket

Nahkasalkku (joita ei voi koskaan olla liikaa) 2 euroa.

Photobucket

Trikootakki nahkapäärmeillä 9 euroa ja jättikokoinen villatakki 7 euroa.

Photobucket

Tuntui hassulta ostella kunnolla kaikkea taas pitkästä aikaa. Tavallaan en joutunut edes kituuttamaan lompakkoani, sillä ansiokkaan Iisalmi ja Riitavaara vierailun siivittämänä tienasin isovanhemmilta viisikymppiä ja ison pussin Novitan lankoja! Kävin siis tuossa syysloman alun kunniaksi pohjoisesmpana moikkaamassa iskää ja samalla reissulla ukkia ja mummoa. Lisäksi ajoin ensimmäistä kertaa automaattivaihteisella autolla sellaiset sata kilometriä sekä petyin pahan kerran junaeväisiini, sillä herkullinen valkosipuli-mozzarella-patonkini olikin syömäkelvotonta.

Nytpä menen väsäämään huomenissa vietettäviin Halloweeneihin tarkoitetun mutakakun loppuun ja vielä viimeistelemään kyseisen illan asuni. Ehkäpä jo huomenna saatte nähdä jotakin aiheeseen liittyvää!

20121015

DIY: Lampaanvillainen tuubi

Valittelin tuossa viimeksi Tampereella, etten voi väkertää mitään erinäisten materiaalipuutoksien takia, mutta haha! Löysin tuolta talvivaatekätköstä vanhan beigen Burberryn kaulahuivin. Kyselin tietysti asianomaisilta, josko huiville ei enää olisi käyttöä, ja sainkin sen omaan vapaaseen käsittelyyni.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Olen haikaillut marketeiden tuubihuivien perään, sekä suunnitellut useamman kuin kerran tekeväni sellaisen itse, mutten ole sitten saanut aikaiseksi. Kaipaisin sellaista muhkeaa yksilöä, jonka sisään voisi tahtoessaan tukehtua. Pitäisi vaan hommata paksummat puikot ja lankaa, mutta sellaisten hinnat ovat vielä toistaiseksi mansikoissa.

Siispä tämän Purberryn kohtaloksi tuli muuntautua tuubiksi! (Toivottavasti en saa nyt mitään vihapostia merkkirätin turmelusta)

Photobucket

Leikkelin nuo intiaanihapsumeiningit pois, mutta armahdin kuitenkin merkkilapun. Se kirjottu kuvio joka näkyy yhdessä ylemmässä kuvassa) sen sijaan sai luvan lähteä.

Photobucket

Sitten vain neulasin leikatut päät yhteen huivin oikeat puolet vastakkain ja hurautin ompelukoneella. Aika helppo tapa taikoa jotain uutta vanhoista kaulahuiveista. Suosittelen lämpimästi penkomaan hattuhyllyjä!

Photobucket

Sitten vain syysilmaan testailemaan.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Vaikka huivista lähti melko mojovat palat pois, riittää se silti helposti kaksi kertaa kaulan ympäri. Huivi on kivan värinen ja siksi yhdistettävissä kätevästi lähes minkä tahansa muun väristen vaatteiden kanssa. Lisäksi se on tietenkin lämpöinen; kiitos lampaiden ja niiden villojen!

Hauskaa miten pörröiset lampaan karvastot sopivat motoristiseen nahkatakkiin, hmm.

Photobucket

Leikittiin siis yhdessä Naaman kanssa prätkähiiriä. Leipäjuusto tosin unohtui jääkaappiin.

20121013

Bussipaineita

Miten ihmeessä en muistanut, kuinka ärsyttävää bussissa matkustaminen voikaan olla?

Tuli siis tuossa viime viikolla ravattua TKL:n vaunuilla mm. kirjakaupassa, lääkärissä ja ties missä nieluviljelyissä (vieläkään en tiedä, mitä mun kurkussa pesii...). Ja nämä hurjat neljä bussimatkaa ottivat yllättävän paljon aivoon. Tässäpä muutama huomio matkan varrelta:

Photobucket

Ruuhkabussit nyt ovat melkoista peruskauraa, jopa mulle, mutta jotenkin mun selkäpiitäni rupee karmivaan kiukuttavalla tavalla se, että erinäiset matkustajat linnoittautuvat istumaan käytävänpuoleiselle penkille, jolloin kukaan ei tietenkään uskalla änkeytyä sinne ainoalle vapaalle ja vieläpä blokitulle ikkunapaikalle. Miksi ihmeessä pitää ylpistellä siinä käytäväpaikalla ja varata sitä ikkunanviereistä penkkiä korkeintaan omalle käsilaukulle? Voin kuvitella, kuinka osa istumaan pääsemättömistä matkustajista ampuu silmillään näkymättömiä laukauksia tämän penkinvaltaajan niskaan. Mua ainakin nolottaisi istua siinä toisten tähdättävänä!

Lisäksi ihmiset jäävät usein jumittamaan siihen keskiovien paikkeille, sillä sosiaalisia tilanteita tai muuten vain muita ihmisiä pelkäävinä eivät uskalla istua ventovieraan viereen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos mahdollinen vierustoveri onkin vaikka raakalaismainen tappaja, tummaihoinen, hullu, mielenvikainen, psykopaatti, terroristi tai vaikkapa jehova, huh huh. Eihän sellaista riskiä voi ottaa! Eikä se jumitus muuten niin haittaisikaan, mutta kun bussista poistuvat ja sinne lastenkärryjensä kanssa ahtautuvat eivät pääse ihmiskammoisien vätystelijöiden ohi, yli eivätkä ympäri. Samoin bussista poistuminen muuttuu melkoiseksi taistoksi. Koko bussi on siis jumissa, solmussa ja tukossa.

Lisäksi vielä näin syysaikaan voi oikein tuntea kuinka erilaiset syövät ja spitaalit tunkeutuvat ihon läpi ja koettelevat vastustuskykyä. Tässä kohtaa eivät edes Actimelit auta, kun joka puolella röhitään, köhitään, niistetään ja ryystetään. Vaikka itsekin kipeänä jouduin matkustamaan, en silti yskinyt limojani edessä istuvan takaraivoon, niin että räkävanat valuivat alaselässä saakka.

Lisämaustetta matkantekoon tuovat myös matkapuhelimeen kailottavat henkilöt, ruokaa-juomaa-purkkaa-mitä-vaan kovaäänisesti mäyssäävät tyypit sekä lapset, jotka lisäävät reissut rattoisuuttaa muun muassa itkemällä, huutamalla, laulamalla, penkkejä potkimalla, itkemällä, riehumalla, räyhäämällä, itkemällä, vinkumalla - ja sanoinko jo itkemällä? Ketutuskäyrääni nostattivat myös sellaiset kuusitoistakesäiset, jotka tukkivat käytävän, eivät vain jaloillaan, vaan myöskin repuillaan, laukuillaan ja skeittilaudoillaan. "Egoni ei kestä edes bussissa normaalisti istumista, joten hengailen tässä penkillä takapuoli puoliksi lattialla ja jalat edessä istuvan korvissa!"

Photobucket

Toki näitä oikein ja yleisesti hyväksyttyjen bussikäyttäytymissääntöjen mukaisesti matkustaviakin henkilöitä löytyy, mutta eipä siinä paljon ammattimatkaajan siveellisyys helpota, kun muu bussiväki riehuu kuin mitkäkin apinat ensi kertaa ulkomaailmassa.

TKL:lle parannusehdotukseksi voisin heittää vaikka, että venyttäisivät vähän bussejaan paikkatilan takaamiseksi sekä lisäisivät muutaman yleispätevän säännön lisää "Ulos vain keskiovien kautta" -kyltteihin. Tai sitten vain lakkaan kulkemasta busseilla, kunnes karaistun tarpeeksi kokemaan tällaiset mieltä raastavat reissut.

(Kuvat täältä)

20121007

Sunnuntain sienisoppa

Kotiuduin. Mukanani rahtasin suuret määrät pestyjä pyykkejä ja lähes yhtä suuren pussillisen kuivattuja sieniä. Mummu lahjoitti ennen Kankaanpäähän paluuta kaikenlaista mukaanvietävää pinkopohja kehyksistä tämänvuotisiin suppilovahveroihin. Sain mummulta myös hyvän ohjeen sienikeitolle, jota aloinkin heti kotiin päästyäni väsäämään. Ajattelin nyt jakaa sen täällä, sillä siitä tuli niin hyvää (ja osaksi myös siksi, että saan ohjeen talteen jonnekin, sillä reseptivihkoni on mystisesti kadonnut)!

Photobucket

Photobucket

Keittoon tarvitset siis:
noin 2 dl kuivattuja sieniä
sipulin

valkosipulia parin kynnen verran
öljyä
reilu ½ dl vehnäjauhoja 
puolisen litraa vettä 
kasvisliemikuuton
2 dl (ruoka)kermaa 
mustapippuria, valkopippuria, suolaa

Mitat eivät ole kovin tarkkoja, pahoittelut siitä, sillä vain korvavaraisesti kuultu resepti on hankala muistaa. Ja aika monella meistä kuitenkin on kieli suussa, joten varmaan maistaminen valmistusvaiheissa onnistuu.

Photobucket

Ensiksi liotetaan kuivia sieniä noin kymmenisen minuuttia vedessä. Sen aikana voi vaikka pienentää sipulit.
Sienet valutetaan ja jätetään valutusvesi talteen myöhempää käyttöä varten. Sienetkin pienennetään. Tämä onnistuu kätevästi saksilla, sillä kosteat sienet ovat melko sitkeitä.

Photobucket

Sen jälkeen laitetaan pannulle kunnon loraus öljyä ja ruskistetaan sipulit ja sienet kevyesti.

Photobucket

Lisätään sekaan vehnäjauhot ja annetaan rasvan imea ne. Lopuksi kaadetaan joukkoon myös valutuksesta jäljelle jäänyt liemi.

Photobucket

Kaadetaan sekaan myös puoli lirtaa vettä ja kasvisliemikuutio. Sekoitellaan keittoa välillä ja annetaan kiehua kevyesti noin kymmenen minuuttia. Sekaan voi tässä vaiheessa heittää myös vähän mausteita oman maun mukaan.

Photobucket

Lopuksi kaadetaan vielä kerma ja annetaan pulpahtaa.

Photobucket

Sitten syödään keittoa monta lautasellista niin kauan, että pannu on tyhjä. Leipä ja nopeasti keitetyt kananmunat sopivat myös sekaan!

Photobucket

Tämän jälkeen nuollaan vielä lautanen ja lusikka niin puhtaiksi, että ne kuluvat lähes puhki.

Ja mitäs sitten? Pitäisi kai siivota, piirrellä vähän. Ehkä jopa etsiä tietoa Cloaca Maximasta. Varasin kouluhommieni tekemisen viikonlopulle, mutta hups, en tehnyt taaskaan mitään niiden eteen. Perjantai meni täpinöissä ja lauantai möllötteli ohi koomaillessani erinäisistä syistä johtuen. Ja sunnuntai, no matkustin, söin ja kuuntelin musiikkia:


Suuttuvatkohan ala- ja yläkerran ihmiset, jos imuroin vielä tähän aikaan?