Elokuun yöt on mustia ja kylmiä. Viikonloppu tuli vietettyä Parkanossa ja Honkajoella, sekä hieman myös muistoja verestäen Kankaanpäässä. Kesän viime hetken telttailut taas tuli koettua myös melko hyisissä oloissa ennen koulun alkua. Eilen nimittäin oli eka päivä, mikä alkoi kepeästi rakennusopin luennolla. Näiden siihen kurssiin liittyvien lakitekstien lukeminen on aikas työlästä, etenkin kun aiheena on Suomen rakentamismääräyskokoelman A1 osio rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta, ungh. Mut onneksi syksylle on luvassa kaikkea huisia juttua ja mä ainakin osasinkin jo kaivata takasin kouluun pääsyä.

Toinen siisti juttu oli, kun Naama kokkasi yks kerta iltapalaksi ite ampumaansa telkkää. Se oli aikas makosaa. Tosi luomua ja lähiruokaaki vissiin.

Ja sit toi kuva on vaan meidän keittiön ikkunasta, josta näkyi, kun kuu helotti suoraan Tornihotellin yläpuolella. Mulle tuli mieleen se perinteinen ja jouluinen seimiasetelma, varsinkin kun otin ton kuvan eilen eli 24. päivä. Ehkä joku väänsi siellä jotain vapahtajavauvaa maailmaan. Mut onneks ei vielä oo joulu tai talvi.

Nyt tiedän mitä haluan isona

Eilen menin lenkille illalla, koska ajattelin ettei enää ysin aikaan sunnuntaina olisi liikkeellä paljo ketään. Sit kuitenkin mun edessä käveli joku vanhuspariskunta. Sillä äijällä oli pizzalaatikko kädessä ja ne piti söpösti toisiaan kädestä kiinni, lyllersi menemään ja hymyili. Haistoin jo kaukaa herkkusieni-homejuustoyhdistelmän ja ajattelin, että ai että, haluun olla tollanen isona yhessä Naaman kaa.



Ja sit meillä vois olla tollanen söpö lapsi.