Sivut

20130927

DIY: Teippileikkiä

Ehdin jo varautua tän iltasille sitseille pähkimällä asun valmiiksi sekä askartelemalla korun kyseiseen tilaisuuteen. Nyt on kuitenkin sen verran kuumeinen olo, että taitaa ne baardit jäädä mun osalta väliin. Musta tuntuu, että burana ja punaviini ei olis muutenkaan toiminut kovin nätisti keskenään.

Alempana siis ylistystä jesarille ja sähköteipille koruohjeen muodossa.



Askarteluun tarvitset seuraavia juttuja: Teippejä (esim. jesari ja musta sähköteippi), pahvia, mattopuukon, pihdit, ketjua (melko isoa, jos käytät paksua pahvia), sakset ja neulan.




Leikkaa sopivat pahvin palat ja päällystä ne teipeillä haluamallasi tavalla, sekä yhdistä palat toisiinsa ketjulla käyttäen apuna pihtejä ja rei'ittämällä pahvit neulalla. Tosi helppoa.




Ehkäpä tolle korulle on käyttöä joku toinen kerta, kun sitsit jäävät muiden juhlittaviksi.
Mä yritän parantua kököttämällä tässä koko illan ja hörppimällä hunajavettä. Ehkäpä kutoa kiskasen vielä yhdet villasukat.

Tässä vielä biisi sopien melkoisen mainiosti teippipuuhasteluihin: Pariisin Kevät - Teippileikki

20130925

Varattuu tuuttaa, aivoni buuttaa, askel on katkonaista

Selailin tossa äsken yli vuoden vanhoja postauksia (mitä en kuitenkaan suosittele kovin monelle teistä), ja huomasin että sillon osasin käyttää hymiöitä blogikirjotuksissa. Nyt oon kuitenkin jo niin kovanaama, ettei ylimääräisten erikoismerkkien tunkeminen teksteihin epäilyttää. Tai sitten oon tosi vakava. Tai tylsä. Ihmisten elämässä oon kuitenkin melko iloinen, mutta hymyillessä näytän huumatulta laiskiaiselta.









Täs lähiaikoina on kuitenkin tullut revittyä puolet varpaankynnestä irti (toinen puoli saa odottaa ens viikkoon), kudottua kaks ja puoli villasukkaa, tehtyä aikamoisia löytöjä materialistisissa merkeissä, missattua viinifestarit, leikeltyä kapalevyä enemmän kuin tarpeeksi, moikattua Kaihoa, Virveä ja muita hulluja, paistettua punajuuria ja tarjoiltua kaljaa gerbiilille.

Perjantaina pitäis uskaltautua meidän laitoksen ja raksalaisten yhteisille sitseille. Eli sellaiseen hienompaan tapahtumaan, jossa syödään ja juodaan, no, hmmm, hienosti. Vaatteetkin täytys kai olla mekontapasta, korkkarijuttua tai jotain vastaavaa. Nyt on alkanut koko juttu jo vähän epäilyttämään, mutta eiköhän joku välillä vähän sivistävämpi puuha tee ihan hyvää mulle.

P.S Koska mun blogin päivityksen on ollu nyt semisti tämmöstä soopaa vaan, lupaan et julkasen jonkun erikiinnostavan DIY-projektin pian. Ne on päässy vähän kertyyn.

20130921

Terse


Naalinpaskaa t. Naama

Ei muuta tällä kertaa. Pitäkäähän kiva lauantai. Me ainakin pyritään samaan.

20130918

Sininen hetki, mustempi kulta







Näin eilen oikean palavan ihmisen. Vatialan krematoriossa. No oli se jo kuollut, mutta silti. Ehkei ihan äkkiseltään olisi arvannut, että arkkitehtiopiskelijoiden yksi Pirkanmaan ekskursion kohteista on krematorio. Hienohan pytinki toki oli ulkoapäin, valmistunut vasta huhtikuussa. Muista kohteistamme, kuten Tipotien terveysasemasta ja Kalevan kirkosta, voisin laittaa kuvia myöhemmin. Jos ei muuta varten, niin ainakin inspiraatioksi.

Oon koukuttunut belVita-kekseihin. Sinänsä noloa, koska niitä mainostetaan tv:ssä ylikeharilla ja pehmoisesti kaksimielisellä tavalla. Pakko vakuuttaa omanarvontunnon säilyttääkseni, etten ostanut niitä mainonnan perusteella, vaan ne sattuivat olemaan halvempia kuin kiskuri alppenit tai elovenat. ES olisi ollut liian jonne vaihtoehto.

Toinen semi-ok juttu on käveleminen tuolla hieman jo sienille haisevissa metsissä. Ainakin se raikastaa, ehkä jopa vähän riemastuttaa. Täytynee yrittää, jos joka syksyiset urputukset ja ylimääräiset ulinat pysyisivät poissa. Vaikeeta tulee olemaan ilman äiten kirkasvalolamppua. Ei kaamosaika oikeesti ole niin perseestä jne.

Tiimari menee kuulemma konkkaan. Tylsä juttu, sieltä on aina saanut opiskelija-alennusta ja yhtiä tiettyjä kivoja vihkoja. Pitää varmaan mennä ostaan niitä sit varastoon.

Naama kertoi kans, että se sai PS kakkosen toimimaan! Tätä on odotettu. Suunniteltiin me jo, että ostettas nelonen sit kun se ilmaantuu kauppoihin, mutta eiköhän tolla jonkun aikaa pärjätä. Naama testas sitä jo, ja Ratchet & Clank näyttäs pelittävän oikein mainiosti. Toinen nelonen, jota odotan, on The Sims 4. Kauhistuttaa vaan EA:n hinnoittelu. Eipä silloin paina belVitat tai Elovenat kukkarossa muruakaan.

20130915

Se on se sunnuntai

Mulla olis taas pitkä lista asioita, joista voisin urputoida, mutta jos nyt en kuitenkaan.
Mutta ehkä sitten niistä näistä paremmista sellaisista:
Näin monensorttisia ystäviä torstaina, perjantaina ja lauantaina, aurinko paistaa, ihovesi on hyvää, saatiin guacamole aikaseksi ilman avokadoja, suunniteltiin tulevien uusien gerbiilien kastajaisia, outlastissa on alastomia miehiä, viikonloppuna yöunet on tarpeellisen pitkiä ja ansaitsin kuningasmäyrä-merkin.







Ja vielä kun innostusta riittää, lähen eräileen tonne lähimetikköön. Viimeks ku käytiin siellä Naaman kanssa, saatiin neuvoa espanjalaisia kuinka ne löytää tiensä Keskustorille. Luoja tietää miten ne sinne pusikkoon oli päätyny.

20130911

Vesipiru

Viime viikolla lupasin itelleni, että hoidan asiat ajoissa. Merkitsin ne jopa kalenteriin. Liimasin sivuille jopa kannustavia tarroja. Paskan marjat, porkkanat ja mitkä lie avomaan kurkut, ei tommonen sit kuitenkaan ole mua varten. Fiilispohjalta tekeminen on toki sata kertaa mielekkäämpää, mutta kostautuu niin sanotusti loppupeleissä. Mun pelit pelattiin kuitenkin jo aikoja sitten, ja tässä sitä istutaan naputtelemassa näppäimistöä ja huomisen hissan tunnin työ odottaa sohvan nurkassa. Jumankauta (lisää tähän vielä muutama huomattavasti voimaisampi kirosana)...







Tiesittekö mikä on oikeaa rakkautta? Se, että avokki (alias Naama) kahvin himon kourissaan lahjoittaa mun omaan kahviini sen ainoan tilkan maitoa, joka sattuu löytymään jääkaapista.

Ollaan yhdessä pelattu eilen ilmestynyttä Amnesiaa ja sen seurauksena alettu pelätä lievästi sikoja. Kauhupelit on jotenki kauheen kiinnostavia. Mutta katsotaan millaisia Hervannan kauhuja on huomenna luvassa, sillä ilmottauduin humala hyppelylle. Tavoitteena olisi kiskoa sen verran "annoksia" ja kerätä leimoja, että saisin Keisari-mäyrä-merkin.





Ja kuumotuskäyrää vielä nostaakseni:
Meidän eteisestä päätellen tässä samassa asunnossa näyttäisi asuvan muutama muukin.

Mutta
nyt

ainakin
yritän
tai
edes
kokeilen
ton
hissantyön
tekemistä
hyi

20130906

Päätöntä

Tsemppaan täällä itteeni huomista varten, jotta saisin raahattua sekä oman ruhoni että vaatehuoneellisen piirtustustarvikkeita kouluun. En oo tottunut viettämään lauantaipäiviä koulussa, mutta oma on vikani ja häpeeni, sillä työt alkaa kasaantua. Ei ehkä kauheen hyvä juttu näin vasta aloittaneena.

Tällä hetkellä työn alla on materiaalikontrastia painottava tilaharjoitus, jonka malli mun olisi huomenna tarkoitus kasata loppuun. Tekisi mieli suorastaan alottaa koko homma alusta, mutta koska kellot ei kulje sekuntiakaan taaksepäin, täytyy tyytyä tohon tämän hetkiseen. Lisäksi sitten hommana olisi vielä torstaina annettu historian tunnin tehtävä, jossa tarkoituksena on suunnitella opastekyltti Näsilinnan tiloihin. Tilojen tarkoituksen saa päättää itse, mutta kyltistä täytyy tulla ilmi sen yhteys Näsilinnaan ja ehkäpä myös sen käyttötarkoitukseen. Tossa alempana onkin muutama kuva "linnan" sisätiloista. Loput ovatkin sinne enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti päättömiä.

Tässä vielä tämmönen.



Sininen valo ja mun UFFista löytämät farkut tuntuvat nyt jotenkin erityishyvältä yhdistelmältä. Toivottavasti tavoitan huomenissa samanlaisen inspiraatioin kuin nyt näitä kuvia katsellessa. Peilailin ja vääntelin gimpillä yhteensä varmaan kymmenen kuvaa noista Näsilinnan kuvista. Miksi nyt, kun tarmoa riittäisi, ei voi mennä ja tehdä? Mun täytyy odottaa Naamaa, joka kohta kurvaa tohon soralle "uudella" autolla, jonka se sai taataltaan, ja me mennään ällöttävästi pariskuntana yhdessä lidliin. (Älkää käsittäkö väärin) Onneks tähän aikaan lapsiperheitä ei oo enää kaupassa.

20130903

MITÄ

Tänään ei tosiaankaan ollut ihan tavallinen päivä. Aamu vaikutti ihan tavalliselta: puuron syömistä, uutiset, hiusten harjaus.

Viimeistään iltapäivällä kahden jälkeen alkoi tapahtua: spessubussi starttasi yliopiston edestä ja kierrettiin vähän Hervantaa, kyytiläisille tarjottiin ilmaseksi mäkkärin legendaariset euron juustot, kaljaa ja siideriä sai veloituksetta, kierrettiin Tamperetta ja lopulta päädyttiin Särkänniemeen, joka oli jo viime viikolla painunut talviunilleen. MUTTA EIPÄ SITTENKÄÄN. Meille fukseille oli vuokrattu käyttöön keinukaruselli ja tornado! Lisäksi mustaamakkaraa jaettiin kaljan kanssa kaikille halukkaille. Kävimpä sitten kokeilemassa tutun keinukarusellin ja pitkän houkuttelun tuloksena myös tornadon. Kolme kertaa. Huh.

En siis koskaan aikaisemmin ole ollut yhdessäkään vuoristoratatyyppisessä laitteessa, joten itku ja purjo meinasi lentää jo pelkästään jonottaessa. Edes Naama ei ole kyseisessä tappomasiinassa koskaan istunut, joten mun kohdalla kokemus oli yhdellä sanalla kuvaten eeppinen.
Minä korkealla ilmassa, väärin päin. Ei ihan joka päivä käy näin.
Hyi saasta, varmaan 20 vuoden aikana patoutuneet fiilikset irtautui mun ruumiista huudon muodossa.
Aika siistiä olla TTY:n yliopisto-opiskelija.

Olisipa kuvia todisteeksi.

Tällästä tänään.

20130902

Helpompaa olis leikata kaljuksi



Hyvää syyskuuta.

Lähetin Cybershopille kuvan siniseksi värjätystä hiuksistostani tossa yksi päivä. Peukut pystyyn, josko voittaisin joka kuukautisen 50 euron lahjakortin arvonnan ja saisin vähän himottua masuunaa uusiin väriputeleihin. Tällä hetkellä taistelen värivalintojen kanssa, sillä en luonnollisesti osaa päättää millä sävyllä karvani värittäisin.
Valintaa täytyykin miettiä erityistarkoin, sillä viimeksikin kohtalokas sininen väri pysyi päässäni ainakin pari kuukautta, minkä jälkeen se vihersi vielä toiset mokomat ja nyt se on pysytellyt tuossa hailun vihreän ja hopeisen paikkeilla muutaman kuukauden. Nyt aletaan kuitenkin olla jo voitolla oman tutun värin puolesta. Mun kohdalla suoraväreistä voidaan nimittäin puhua kestoväreinä. Tai mistä sitä tietää, kuinka sitkeää tököttiä seuraava kokeilu oikein onkaan.

Surkuhupaisinta tässä on ehkä se, että kun väri vielä sinnitteli hiuksissa, porasin haluavani sen pian pois, mutta nyt kun se viimein alkaa haalistua, ei kun vain uutta möhnöä kuontaloon. Joutunette siis sitten myöhemmin kuuntelemaan urputustani samaisesta aiheesta, jos kerran pääni suunnittelin värjäyttävän. Sorit jo etukäteen.

Vihreään ehdin jo niin tottua, että ehkäpä valitsen sen seuraavaksi, mutta ideoita ja ehdotuksia kuuntelen oikein mielelläni. Keltainenkin kiinnostaa ja jollain häiritsevällä tavalla myös pinkki. Violetti on tosi jees, mutta vain harmaansävyisenä tai ainakin vaaleana. Sinistäkään en kokonaan sulje pois, vaikka se onkin jo kokeiltu juttu. Hankalaa.

Kokosin tohon ylemmäs ehdokkaita sekä vaihtoehdoiksi että inspiraatioksi. Mitä mieltä te ootte?