Yksi yö, ja maailma on osterisi

Vinyl Shakerz - One Night in Bangkok





Tässä mä, mun kännykkä ja jäätynyt parveke. Kameran laturi on teillä tuntemattomilla, joten hyvälaatuisista kuvista voimme nähdä vain pelkkiä unia.

Oon yrittänyt kirjoittaa mun ajatuksia ylös ja ymmärtää niitä. Toisinaan olisi todella siistiä tietää, mitä sitä oikeesti ajattelee ja miksi. Tuntuu kuin mä eläisin jossain pastellin värisessä kuplassa ja ajattelisin vaan pehmeitä. En saa kiinni kouluprojekteista ja arjen askareet tuntuvat tosi epätodellisilta. Pelkästään verkkopankkiin kirjautuminen ja laskujen maksaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja turhalta. Ihan kuin mun pää toimisi tosi hitaasti ja kaikki tapahtuisi hidastetusti. Haalin itselleni tehtävää, mutta todellisuudessa voin vain uneksia niiden toteutumisesta. Välillä päivät pompottelee mun kuplaa, mutten silti osaa havahtua tekemään mitään. Koulussa haahuilen toisinaan kuin haamu tai hunnulla peitetty, enkä edes tajua minne olen menossa. Toivon, että tää on vaan jotain talviunen ja -loman jälkeistä pöllämystynyttä ihmettelyä, kankeaa opettelua taas normaaliin elämään. Ehkä mun ei pitäisi odottaa jonkun muun puhkaisevan mun kuplaa, vaan pitäisi tehdä se itse sisältä päin. Voisin tehdä sen mun avaimenperänä toimivalla sytkärillä, joka on pistoolin muotoinen. Tänään järkytin sillä vahingossa mummoa, joka sattui kotimatkalla samaan hissiin mun kanssa.

Perjantai

Kutasin tossa joku aika sitten parit pipot jo valmiina olleen rosvopipon kaveriksi.

Löysin kirppikseltä myös aika messevän karvapaidan ja yllätys vieläpä mustan. Tänään meen käymään uusiks ja harkitsen vakaasti josko ostaisin sieltä lähes maahan asti ulottuvan villakangastakin ja korkkarit. Molemmat arvatenkin mustia. Ainoa epämusta juttu, jota sieltä himoitsen, on Mewtwo figuri, joka sopisi mainiosti pokemonkokoelmiin.

Tässä vielä viidakkotunnelmia perjantaipäivän ratoksi. Mä tästä suuntaan bussipysäkille.
DJ Snake - Bird Machine ft. Alesia

Tehtävälistalla talviuni

Mun kaikki kuvat oli sekalaisuuden lisäksi tosi värikkäitä. Siksi mustavalkoistin ne lähes kokonaan. Kapinoin. Näinä lokakuisina päivinä sellaiset eivät sovi teemaan. Ainoa, mikä saa väriltään olla jotain muutakin kuin harmaata, on taivas. Viidennestä kerroksesta taivasta pääsee tavoittelemaan helpommin.

Itekin olen ollut fiiliksiltäni aika valju. Oikeastaan koko ajan painaa päällä käsittämätön väsy, sänky houkuttelee jatkuvasti ja kahvia pitää juoda säännöllisin väliajoin jos haluaa saada jotain aikaiseksi. Heti, jos käyn vähänkin pitkälleni, nukahdan saman tien. Ensin luulin olevani vaan kipeä, mutta nyt alan google-diagnosoimaan itelleni vaikka ja mitä karseeta. Yleensä perinteinen syystympeys yllättää vasta tän kuun vikoina päivinä, kun ulkona alkaa olla yhtä pimeetä kuin haudassa.

Tekis mieli tunkee pää tyynyliinan sisään.
Ja nyt ei jaksa enää kirjoittaa ja nönnön nönnön nöö.

Siispä, musiikkia:

Sin Cos Tan - Trust
Alt-J - Tessellate
Totally Enormous Extinct Dinosaurs - Garden

Varattuu tuuttaa, aivoni buuttaa, askel on katkonaista

Selailin tossa äsken yli vuoden vanhoja postauksia (mitä en kuitenkaan suosittele kovin monelle teistä), ja huomasin että sillon osasin käyttää hymiöitä blogikirjotuksissa. Nyt oon kuitenkin jo niin kovanaama, ettei ylimääräisten erikoismerkkien tunkeminen teksteihin epäilyttää. Tai sitten oon tosi vakava. Tai tylsä. Ihmisten elämässä oon kuitenkin melko iloinen, mutta hymyillessä näytän huumatulta laiskiaiselta.









Täs lähiaikoina on kuitenkin tullut revittyä puolet varpaankynnestä irti (toinen puoli saa odottaa ens viikkoon), kudottua kaks ja puoli villasukkaa, tehtyä aikamoisia löytöjä materialistisissa merkeissä, missattua viinifestarit, leikeltyä kapalevyä enemmän kuin tarpeeksi, moikattua Kaihoa, Virveä ja muita hulluja, paistettua punajuuria ja tarjoiltua kaljaa gerbiilille.

Perjantaina pitäis uskaltautua meidän laitoksen ja raksalaisten yhteisille sitseille. Eli sellaiseen hienompaan tapahtumaan, jossa syödään ja juodaan, no, hmmm, hienosti. Vaatteetkin täytys kai olla mekontapasta, korkkarijuttua tai jotain vastaavaa. Nyt on alkanut koko juttu jo vähän epäilyttämään, mutta eiköhän joku välillä vähän sivistävämpi puuha tee ihan hyvää mulle.

P.S Koska mun blogin päivityksen on ollu nyt semisti tämmöstä soopaa vaan, lupaan et julkasen jonkun erikiinnostavan DIY-projektin pian. Ne on päässy vähän kertyyn.

Sininen hetki, mustempi kulta

Näin eilen oikean palavan ihmisen. Vatialan krematoriossa. No oli se jo kuollut, mutta silti. Ehkei ihan äkkiseltään olisi arvannut, että arkkitehtiopiskelijoiden yksi Pirkanmaan ekskursion kohteista on krematorio. Hienohan pytinki toki oli ulkoapäin, valmistunut vasta huhtikuussa. Muista kohteistamme, kuten Tipotien terveysasemasta ja Kalevan kirkosta, voisin laittaa kuvia myöhemmin. Jos ei muuta varten, niin ainakin inspiraatioksi.

Oon koukuttunut belVita-kekseihin. Sinänsä noloa, koska niitä mainostetaan tv:ssä ylikeharilla ja pehmoisesti kaksimielisellä tavalla. Pakko vakuuttaa omanarvontunnon säilyttääkseni, etten ostanut niitä mainonnan perusteella, vaan ne sattuivat olemaan halvempia kuin kiskuri alppenit tai elovenat. ES olisi ollut liian jonne vaihtoehto.

Toinen semi-ok juttu on käveleminen tuolla hieman jo sienille haisevissa metsissä. Ainakin se raikastaa, ehkä jopa vähän riemastuttaa. Täytynee yrittää, jos joka syksyiset urputukset ja ylimääräiset ulinat pysyisivät poissa. Vaikeeta tulee olemaan ilman äiten kirkasvalolamppua. Ei kaamosaika oikeesti ole niin perseestä jne.

Tiimari menee kuulemma konkkaan. Tylsä juttu, sieltä on aina saanut opiskelija-alennusta ja yhtiä tiettyjä kivoja vihkoja. Pitää varmaan mennä ostaan niitä sit varastoon.

Naama kertoi kans, että se sai PS kakkosen toimimaan! Tätä on odotettu. Suunniteltiin me jo, että ostettas nelonen sit kun se ilmaantuu kauppoihin, mutta eiköhän tolla jonkun aikaa pärjätä. Naama testas sitä jo, ja Ratchet & Clank näyttäs pelittävän oikein mainiosti. Toinen nelonen, jota odotan, on The Sims 4. Kauhistuttaa vaan EA:n hinnoittelu. Eipä silloin paina belVitat tai Elovenat kukkarossa muruakaan.

Vesipiru

Viime viikolla lupasin itelleni, että hoidan asiat ajoissa. Merkitsin ne jopa kalenteriin. Liimasin sivuille jopa kannustavia tarroja. Paskan marjat, porkkanat ja mitkä lie avomaan kurkut, ei tommonen sit kuitenkaan ole mua varten. Fiilispohjalta tekeminen on toki sata kertaa mielekkäämpää, mutta kostautuu niin sanotusti loppupeleissä. Mun pelit pelattiin kuitenkin jo aikoja sitten, ja tässä sitä istutaan naputtelemassa näppäimistöä ja huomisen hissan tunnin työ odottaa sohvan nurkassa. Jumankauta (lisää tähän vielä muutama huomattavasti voimaisampi kirosana)...







Tiesittekö mikä on oikeaa rakkautta? Se, että avokki (alias Naama) kahvin himon kourissaan lahjoittaa mun omaan kahviini sen ainoan tilkan maitoa, joka sattuu löytymään jääkaapista.

Ollaan yhdessä pelattu eilen ilmestynyttä Amnesiaa ja sen seurauksena alettu pelätä lievästi sikoja. Kauhupelit on jotenki kauheen kiinnostavia. Mutta katsotaan millaisia Hervannan kauhuja on huomenna luvassa, sillä ilmottauduin humala hyppelylle. Tavoitteena olisi kiskoa sen verran "annoksia" ja kerätä leimoja, että saisin Keisari-mäyrä-merkin.





Ja kuumotuskäyrää vielä nostaakseni:
Meidän eteisestä päätellen tässä samassa asunnossa näyttäisi asuvan muutama muukin.

Mutta
nyt
mä
ainakin
yritän
tai
edes
kokeilen
ton
hissantyön
tekemistä
hyi

Jospa se siitä

Mun viime viikon parhaita hupeja ovat olleet Tiedä&Voita -tv-pelin tehtävien ratkaiseminen, aamu-tv:n tuijotus, gerbiilin jahtaaminen sekä tietenkin tällä samalla tuolilla kykkiminen ja saman näppäimistön hakkaaminen.

Mitä muuta voi odottaa multa venhäjauhopöhnässä, sillä mun ruokavalioni on koostunut lähinnä vain nuudeleista. Ja niitä mä kiskonkin tähän tapaan. Ja nämähän eivät ole mitään Lidl syöpää vaan ihan tyyliin kunnon kawaii ja kiinalaisin kirjaimin koristelluista paketeista, tai jotain sellaista. Sitä paitsi noista nuudeleista tulee mieleen tämmönen hauskuus. Osaisinkohan kutoa tollasen? Onneksi mun ruokahaluni ei pienistä järky.

Aamu-teeveeseen vielä palatakseni, huomasin Naaman kanssa yks tiistai kello 8.00 pysäyttävän näyn. Lastenohjelmista ja suloisista luontodokumenteista tutulla taajuudella komeili jotakin tällaista. Säikäyttihän se vähän.

Mutta nyt. Ei enää linkkejä.



Vain nuudeleita ja mansikkakojulla tylsyyteen tuhertamia kuvia. Kertovat aika pitkälti päivän tunnelmista. Tietenkin tarvikearsenaalin vähyys rajoitti hieman ilmaisukykyä. Kuulakärkikynä on kuitenkin pop.






Siinä viime viikon satsi. Ensi viikolla sitten lisää.

Ja hei, mähän oon 20.

Vauvan pylly hartioilla

Mistä on mun viikko tehty:
jännittävistä vieraista, mustikkamuffineista, Tintistä, töistä, Paksu Pepestä, lakritsiautoista, mustista ilmapalloista, kipeistä sormista, synttärikorteista, Avaruusplaneetasta, gerbiilin pyydystyksestä, pitkistä kalsareista ja tärkeistä automatkoista.





Jos ihan tarkkoja ollaan, toi kirppisneule kuuluu viime viikolle.
Revin siitä napit irti ja lisäsin mustat samettipalat olkapäille. Ne on pehmoiset ja särmikkäät, tai niin kuin taata sanoisi: sileät kuin pikkuvauvan takapuoli.



Huomenna sen sijaan juhlitaan mun synttäreitä. Taidan tuikata tikun täyteen musiikkia kaiken varalle, jos vaikka 4G ei suostu yhteistyöhön. Listalta taitaa löytyä ainakin tämä, tämä, tämä ja tämä. Ainiin, ja tämä!
Hyvää illan jatkoa!