Sivut

20120730

Kalustekriisi

Jo kolmas kerta Ikeassa heinäkuun aikana, hups. Ja varmaan jo yli kolmasosa budjetistakin tuhlattu, tuplahups. Tänään mukaan tarttui kuitenkin kaikkea hyödyllistä, kuten lipastontapainen hylly ja keittiöön pieni apupöytä laskutilan lisäämiseksi, pari tyynyä sekä säilytyslaatikoita. Olisi hauska ottaa kuvia kaikista tähän astisista hankinnoista, mutta ehken tee sitä ihan vielä, koska kaikki muuttoa odottavat tavarat ovat erittäin esteettisesti kasattuna eteisen lattialle. Ehkä ne on sitten kivampi nähdä itse asunnossa omilla paikoillaan vähän myöhemmin.

Kauheesti mun mielessä on pyörinyt, et millasessa kodissa oikeen haluun asua ja sormet syyhyää päästä sisustamaan kaikki just niinku ite tykkään. Toisaaltaan sit vajaan vuoden mun asuttamaa asuntoa on aika turha ruveta nyt remppaileen sen suuremmin ja sitten myös rahoituspuoli tulee aika vikkelästi vastaan. Mut eikös vaan ole jännää nähdä, et millaisia kalustusratkaisuja keksin pikkupikkubudjetilla ja secondhand-tyylisellä sisustamisella? Taatan aarreaitta, kirppikset ja just lompakkoystävällinen Ikea kunniaan.

Photobucket

Varoituksen sana tähän väliin, eli luvassa on melkoisesti sisustushöperöintiä.
Värimaailmaa yksiöön oon sen verran pohdiskellut, et puun väriä siellä tulee väkisinkin näkymään (mieluiten koivun värinä, tai sit tammena), mutta sit myös harmaan eri sävyjä ja vähän sellasta sinertävääkin. Musta ja valkonen nyt on aika basic ja niistä onkin vähän vaikea päästä missään sisustuksessa eroon, mut mulle ne onneks toimii.

Photobucket
Joku saattaakin jo tietää, että pidän kauheesti kaikesta vähänkään retroon tai vintageen menevistä jutuista (nykyisin pukeutumisessa ehkä vähän vähemmän). Ikeassa näinkin tänään aivan mahtavan huikean ja ihanan ruokapöydän! Siinä on taitettavat pöydän päät ja itse pöytätaso on hauskan ja nostalgisen muotoinen. Hienosti tuotu tämänkin tyylinen huonekalu nykypäivään sopivaksi. Tykkäilen ja kovaa! Ainoa miinus oli hinta, mutta vielä joskus tulen tuollaisen pöydän ääressä ruokailemaan.

Retroilun lisäksi sisustustyyliäni voisi kuvailla ehkä skandinavisen yksinkertaiseksi ja pienellä tapaa myös humoristiseksi. Suosin siis siisteyttä ja yksinkertaisuutta, mutten silti halua kotini muistuttavan kliinistä sairaalaa, jossa valkoiset tasot ovat tyhjällään tavaroista ja elämisen jälki puuttuu. Humoristisuudella meinaan ehkä pieniä yksityiskohtia, jotka eivät ehkä ole niin tarkkaan suunnitellun tuntuisia tai ovat muuten vaan yllättäviä elementtejä siellä täällä. Myös vaihteleva muotoilu on tärkeää; erilaiset kulmat ja ehkä jopa oivaltavat käyttötarkoitukset nappaa. Voi nyt ei, tää sepustukseni alkaa kuulostaa ihan kuviksen port foliolta. Pitää keventää! Tässä tähän väliin pari inspiroivaa kuvaa (ehkä hassua, että noinkin, hmm, sanomattomista kuvista mä saan kauheita inspauskiksejä):

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Ainiin. Piti vielä löpinöitäväni, että testasin tänään Naamalta lahjaksi saamaani nahkatakkia ikea-ajelulla. Tunsin oloni melkoseksi prätkähiireksi ton rotanhäntäponnarini kanssa. Tosin ilmanala, josta varmaan 90% on kosteutta, ei ole suositeltavan hyvä yhdistelmä tommosen mustan ja kuumanhiostavan takin kanssa. Mutta ah, silti oi ihana nahkis! Kiitos Naameli! Ja huomenna Kankaanpäähän hakemaan avain asuntoon =)

20120727

2707

Synnyin 19 vuotta sitten. Se on aika pitkä aika. Mitä mä silloin tein? Luultavasti huusin ja porasin kurjuuttani tutkimusvalokaapissa, jonne mut lykättiin syntymän jälkeen. Olin kuulemma ihan keltanen, se johtui jostain maksasairaudesta. Ja mitä mä nyt, lähes kakskyt vuotta jälkeenpäin oikein teen? No, oon töissä ja soittelen sähkölaitoksiin saadaseni tietää, mistä firmasta mun kannattaisi hankkia kämppääni sähköt vuodeksi. Vähän liian aikuismaista mulle, erh. Oon vanha.

Mut silloin joskus, kun viimeksi mun vuosien täyttämistä on juhlittu, synttäripäivän eteneminen on ollut hiukka erilaista kuin tänään. Mietin just tossa, kun pyöräilin töistä kotiin melko surkuhupaisin fiiliksin, kuinka ala-asteella synttärit oli niin mahtavan maagisen jännittävä juttu, oli kyseessä sitten omat tai muiden pirskeet.


Vanha ja varttunut Anna muistelee:
Koulussa ennen matikan tunnin alkua jaettiin itsetehdyt kutsukortit, joihin kaikkiin oli liimattu vähintään kolme Tiimarin tarra-arkillista kukkia ja perhosia. Niitä siinä sitten nyhräiltiin pulpeteissa ja kuiskuteltiin kiivaasti, oliko jokainen luokan tyttö saanut kutsun. Koulun jälkeen mentiin käymään kotona, syötiin äidin määräämä välipala ja pyydettiin isiltä rahaa kaverin synttärilahjan. Sitten tavattiin luokkalaisten kanssa ostoskeskuksen edessä ja ostettiin vihkoja, kyniä, kumeja, karkkeja ja ehkä pehmoeläin. Äiti paketoi kotona lahjat, koska oma taito ei vielä riittänyt.

Synttäreillä sitten syötiin kakkua ja herkkuja. Suklaakeksit katosivat ensimmäiseksi, viimeiseksi tylsät pullat. Leikittiin leikkejä ja vieraat saivat yllätyspussit, joissa kaikissa oli samat rojut kuin synttärisankarille ostetuissa lahjoissa. Viimeiseksi oli vuorossa pullonpyöritystä, jota odotettiin sekä kauhulla että innolla. "Keneen oot ihastunu?", "Kuka on susta söpöin poika?" Näppäriä kysymyksiä ja noloja vastauksia riitti.

Silloin oltiin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että luokan sisäinen ristiin rastiin "seurustelu" oli luokiteltavissa melkeimpä sukurutsaukseksi, sillä luokan pojat oli käyty läpi useaan otteeseen. Nyt piti keksiä täysin uusi ihastuksen kohde, ja tietty mieluiten rinnakkailuokalta tai kaikkein parhaimmassa tapauksessa kokonaan toisesta koulusta! Hihittely- ja kikattelutoleranssi nousi sen myötä aivan järkyttäviin lukemiin.

Ovella sanottiin sitten heipat ja koetettiin tarjota lähes syömättä jääneitä pullia mukaan kotiin vietäviksi. Serpentiinit sekä servietit kerättiin pois, ja korvat peitettiin käsillä, kun ilmapallot puhkaistiin rikki roskapussiin sopiviksi. Seuraavana päivänä koulussa sai kuulla kuiskintaa niistä enemmän tai vähemmän keksityistä ihastuksista ja matikantehtäviä sai kumittaa ihan uusilla pyyhekumeilla.

Hyvää syntymäpäivää minä.

20120722

DIY: Tahroja ja testejä tekstiililiimalla

Viikon ainoa vapaapäivä tuli ja meni, mutta ainakin sain aikaiseksi tuunailla yhden kirpparilta ostamani paidan uuteen uskoon. Onneksi mulla ei ollut eilisten melko railakkaidenkin pirskeiden jäljiltä minkään asteista krapulaa, joten saatoin huristella ompelukoneella täysin vapaasti. Olisihan se noloa menettää joskus muinoin ala-asteella suorittamani ompelukoneajokortti juomisesta pöhnöisen olon vuoks... Erh ja heh.

Photobucket

Photobucket

Muutoksen kohteena oli siis yhden euron kirppisostos, jota jouduin hieman kaventamaan, ja johon myös taiteilin paljetein koristellut kaulukset. Paita on semmoista hieman läpinäkyvää valkoista kangasta, jota oli tosi helppo ommella.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Laiskana ihmisenä (sekä hieman myös sormenpäitäni varjelevana) päätin jättää paljettien kiinnittämisen neulalla ja langalla väliin, jolloin turvauduin sitten tekstiililiimaan. Se sietää pesua ja on tarpeeksi kestävää. Itse asiassa hyvin kestävää, sillä en saanut näppäimistölle lentäneitä liimatahroja lähtemään irti millään! Paljetit taas löysin jostain laatikon pohjalta lähes sattumalta. Alunperin mulla oli tarkoituksena koristaa kaulukset pienillä helmillä, mutta niitä olikin liian vähän.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Paidasta tuli mun mielestä tosi kiva! Se sopii aika hyvin vaikka baareiluun, mutta on yhtä lailla käypä arkivaatteena käytettäväksi. Kavennettuna se ei myöskään ole enää mikään armoton teltta, muttei nyt kuitenkaan mikään tuubitoppikaan. Ei tollasesta kankaasta edes ole järkeä tehdä vartalonmyötäistä yläosaa, se näyttäisi vaan kolme vaatekokoa liian pieneltä hihattomalta kauluspaidalta, hyi. Lisäksi bling-bling-kaulus korvaa myös kaulakorun ja siihen on helppo yhdistää jotkut kivat hopean väriset korvikset. Mutta mitäs te tykkäätte?

20120719

Flirttivaarit

Ylöjärvi on pervompi paikka kuin ikinä osasinkaan kuvitella! Tai ainakin kauppakeskus Linkin edustalla ja mun mansikkakojulla asioivat vanhemman puoleiset pappashenkilöt ovat osoittautuneet melkoisiksi (Turmion Kätilöitä lainaten) Irstauden Ilosanoman levittäjiksi.

Käytännössä joka päivä saan kuulla jotain, toivottavasti myös vitsillä heitettyjä, letkauksia ulkonäöstäni tai muuten vain edutamastani sukupuolesta. "Voi KUMPA mä saisin sut tonne mun pakettiautoon!" ja "Mansikat on melkeen yhtä makean näköisiä kuin myyjä!" -tyylisiä juttuja kuuntelen tietty erityisellä mielenkiinnolla ja hymyillen asiakaspalveluhenkisesti kyllää nyökytellen. Herkkähipiäisemmälle ihmiselle kuin minä, nuo papat, vähintäänkin 40-lukuisine iskureploineen, olisivat varmaan Kuruntien pituinen miinus työn huonoja puolia listatessa.


Purampa tästä hieman pöyristynyttä pientä mieltäni ja annan muutaman esimerkkikeskustelun viime viikolta.

Papparainen nro 1
Paappa pyöräilee kolisevan polkumasiinansa kanssa parkkipaikan läpi ja kurvaa kojulleni hymyillen iloisesti hampaattomalla suullaan:
"Saankos mä tänään mansikan vai suukon?"
"Tota noin, meillä olis tänään Polkaa tarjolla. Maista ihmeessä, se on tosi makea marja..."
"Enkö mä saakaan suukkoa?"
"Ota tällä kertaa vaan toi mansikka..."
"No, ens kerralla sit! Mä muistan tän!"
Pappa iskee varmaan jo melkeen kaihista sokeeta silmäänsä ja mäyssää marjan ikenillään mössöksi, kaartaa pyöränsä kaa pois ja mun tekee mieli vajota kojun alle piiloon.

Papparainen nro 2
Markus tuli yks kerta kattoon mua siihen Linkin eteen ja jutteli jotain siinä mun kanssa. Sit kun se oli lähtenyt, niin yks ovela vaari keksi tulla siihen heittään jotain settiä siitä.
"Mä näin sut sun poikaystävän kanssa. Eikös vaan se ollukki sun poikaystävä?"
"Jaaha, sä siis vakoilit mua vai? Haha."
"Ei, kun mä vaan mietin, että toi sun poikaystäväs ei taida antaa sun nukkua yöllä ollenkaa? Sellasia noi nuoret parit vähä on!"
"Ööö?! Niinhän ne on...?"
"Mutta arvaas mitä mä öisin teen?"
"Et ainakaa nuku?"
"Mää nään kuule joka yö susta unta!!!"
Sit vaari alkaa köhiä, eli ilmeisesti nauraa jutulleen ja lähtee pois. Joo, okei, kiitos tästä tiedosta.

Papparainen nro 3
Mun myyntivuoro oli just loppumassa ja järjestelin tyhjiä mansikkalaatikoita pinoon siihen kojun viereen. Sitten siihen pöllähtää taas yks vanhus katteleen marjoja ja myynkin sille yhden litran. Se ei vielä meinaa lähteä ja jää jutteleen siihen:
"Tiedätkös, tällai vanhempana sitä tykkää tiirailla tommosia näpsäköitä nuoria tyttöjä. Ei sitä enää uimahallissakaan halua kattella niitä vanhoja ja kurttusia ämmiä, kun niillä roikkuu tissit ja pyllyt ja kaikki. Jalatki on täynnä sitä... no, sano nyt..."
"Ai, selluliittiä?"
"Nii, just sitä! Sää noi jutut tiiätki, vaikkei sun peppus oo semmosta nähnykkää!!"
Voi, mahtavaa! Itsetuntoni kohosi nyt huippuunsa!

Onneks noi letkautukset voi ottaa vaan huumorilla, eihän tota hommaa muuten jaksaiskaa. Osa niistä ukeista on kyllä ihan mukaviakin. Kerran yks antoi mulle oikein banaanin, päärynän ja pullan palan evääksi ja hakipa vielä kahvinkin. Kävi mulla tosin mielessä, et mitähän tyrmäystippoja sinne sekaan on sujahtanut, mutta söin ja join kaiken kuitenkin pahimpaan nälkääni. Mutta se on varma, että mitä kuumempi kesäilma sattuukaan olemaan, sitä kuumempana tuntuvat noi paapatkin käyvän juttujensa kanssa. Tällä kertaa en sit toivokaan ihan niin helteistä kesää, jos sitä vaikka säästyis pahimmilta heitoilta... Onneks sen ikäsillä on yleensä jo potenssiongelmia.

20120716

1h + kk + kph

Ompas virallinen olo. Kävin tänään rustaamassa allekirjotukseni vuokrasopimukseen ja muutto omaan ekaan kotiin tapahtuu tosiaan tuossa pitkin elokuuta. Kyseessä on siis 29 neliön yksiö Kankaanpäässä ja ihan hyväkuntoinen sellainen. Lisäksi keskustaan on semmonen vajaa puoli kilometriä ja opistolle reilu kilsa. Mutta tässä olisi vielä vähän tänään paikan päällä otettuja kuvia.




Keittiön värimaailma on tosiaan kaappien osalta aika kivan räkäinen, mutta ei nuo oranssinruskeat välitilan laatat nyt nekään aivan sijoitu mun ykköstoiveiden listalle. Mutta näillä mennään, ja koska muuten asunto oli tosi jees ja edullinen, niin kyllä mä nyt yhden vuoden voin elää räänruskeassa köökiympäristössä. Ainakaan ei ehkä tuu lihottua niin huikeasti, sillä noi värit on tosiaan aikamoisia ruokahalun tappajia!
Kylppärissä retroteema muovimattoineen ei onneksi jatku, sillä putkiremontin ansiosta veski näyttää oikein käyttökelpoiselta ja muutenkin kivalta. Kyllähän siellä kehtaa suihkutella.

Ja ennen kuin ehditte udella tupareiden perään, niin kyllä vaan, sellaisetkin olisi jossain kohtaan luvassa!

20120714

DIY: Sammakonkutukorvikset

(Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Bloggerin kivojen sekoilemisien vuoksi...)
Oon mieltänyt mut blogin yhdeksi keskeiseksi asiaksi tuunaamisen, mutta tajusinkin nyt, etten ole postaullut siihen liittyen oikeastaan paljon mitään. Siksipä sainkin tänään puhtia oikein kuvata yhden tuunausprojekteistani! Yleensä olen niin tohkeissani, kun väkerrän jotain, etten vain muista tai joko malta ottaa kameraa käteen ja ikuistaa aikaansaannosteni työvaiheita. Tällä kertaa olisi luvassa siis erehtymättömästi sammakonkutua muistuttavat korvakorut, jotka siis taiteilin vanhoista löytämistäni tylsistä nappikorviksista. Ne syntyivät aika lailla sattumalta ja sointuvat ihmeellisen hienosti erääseen Markuksen (Naaman) ostamaan kirppishelminauhaan, josta on myös kuvaa alempana.

Photobucket

Tavallaan oli onni, etten aikoinaan saanut myytyä näitä korviksia Ylöjärven peräkonttikirppiksellä, sillä nyt ne pääsivät mun käsittelyyn. Oon ostanut ton parin joskus Koskarin Bijou Brigittestä (haha, jouduin googlaamalla tarkistamaan ton putiikin nimen) varmaan parilla eurolla, mutta nyt ne tuntuivat jopa mun makuun jotenkin lapsekkailta noiden kukkakuvioiden takia, ja siksipä niitä odottikin melkoinen muodonmuutos!

Photobucket

Tuunauksessa tuli käytettyä seuraavia tarvikkeita:
Erikeeper -liima (jouduin tyytymään tähän, sillä oma pikaliimani oli mennyt ja kuivunut käyttökelvottomaksi)
Pienet helmet
Mökiltä löydetty tosi ihana Barbie -lehden mukana tullut prinsessarannekoru 8D
Pinsetit, joita ei kuvassa kylläkään näy

Photobucket

Sain aikoinaan noita minihelmiä eräältä aika inhottavalta yläasteen opettajalta, kun kirjoitin koulun lehteen juttua korujen tuunaamisesta. Tämä opettaja innostui sitten juttuni luettuaan antamaan mulle vanhoja korurippeitään ynnä muuta sellaista, jotka minä sitten tietty nöyränä ja kiitollisena otin vastaan. Suhtautumiseni kyseiseen inhaan opettajaan ei tämän jälkeen kuitenkaan muuttunut, mutta olihan se ihan kiva hyödyntää opettajaa muutenkin kuin peruskoulun oppeja omaksuen.

Kaivelin siis tuolta helmipussista noita tietynlaisia helmiä, jotka vieretysten aseteltuna näyttävät siltä sammakonkudulta!

Photobucket

Helmien erotteluoperaation jälkeen korviksien nappiosaan voi laittaa aika reilusti liimaa ja lätkiä sitten niitä helmiä (tässä tapauksessa kutupalloja) siihen kiinni. Kannattaa sitten varmuuden vuoksi ottaa se korviksen lukko irti siitä korusta erikeeperöinnin ajaksi, ettei se vahingossakaan liimaantuisi kiinni. Pinseteillä helmien asettelu liimapinnalle onnistuu varmaan parhaiten, ja liiman kannattaa myös antaa kuivua rauhassa hyvin.

Photobucket
Photobucket

Kun "kutuosio" on kuivunut kunnolla, voi sitä korvisparin reunaa koristella vaikka isommilla helmillä, kuten ite laitoin siitä Barbie -rannekorusta seitsemän valkeaa helmeä toiselle puolelle korua. Ensin ajattelin ympäröidä sen kokonaan helmillä, mutta niitä ei ollutkaan sellaiseen hommaan tarpeeksi. Mutta eipä se haitannut, kun keksin tuunaamieni kutukorvisten sopivan yhteen sen jo olemassa olevan kaulakorun kanssa.

Photobucket
PhotobucketPhotobucket

Ihan kiva setti, vai mitä? Ite tykkään kovasti, sillä niissä on vähän tollasta vintagehenkisyyttä. Ja mun silmääni nyt miellyttää kaikki tollanen helmenvalkoisenhohtoinen.

PhotobucketPhotobucket

Mitä mieltä ootte? Oliko noi alkuperäiset kukkakuosiset tavalliset napit kivammat kuin nämä tuunatut ja täyteen tungetut sammakonkutukorvikset? Ja pitäisikö mun teidän mielestänne, arvoisat jo lukumäärältään kolmeentoista asti ehtineet lukijat, tehdä enemmän kirjoituksia näistä mun tuunausjutuista? =)

20120711

Perhana

Oho, mut on hyväksytty Kankaanpään Opistoon opiskelemaan arkkitehtuuria! Sain myös eilen tietää pääseväni vuokralle toivomaani yksiöön, joten muutto K-päähän olisi sitten luvassa tuossa vajaan kahden kuukauden kuluttua, joten sitä innolla odotellessa. On tässä toki ollut muitakin kiireitä, sillä kuusipäiväinen työviikko painaa päälle, mutta päivitämpä tänne kuitenkin nämä hektisimmät kuulumiseni. Nyt kun kerran hurjassa elämässäni tulee tapahtumaan näinkin suuria muutoksia kuin omilleen muuttaminen, voisin alkaa päivittää tätä blogianikin hieman useammin vaikkapa lyhykäisempien postausten voimalla. Tosin en tiedä nähdäänkö mun juttujani jatkossa uuden blogin puolella, sillä en saa kirveelläkään tota Lukijat-gadgettia toimimaan! Yritin jo vähän kaikenlaista (en oikeasti kuitenkaan sitä kirvestä), mutta eipä tunnu auttavan. Eli jos joku huomattavasti fiksumpi osaa korjata kyseisen ongelman, olisin todella todella kiitollinen!

EDIT: Vau, kuin taikaiskusta, toi lukijajuttu toimii taas! Mahtavaa, nyt voin uudistaa rauhassa tätä haudasta jo varmaan neljättä kertaa nousevaa blogiani uutta tulemista varten. Ulkoasu vaihtoon (ainakin osaksi) ja kirjoitusinto vireeseen.