2707

Synnyin 19 vuotta sitten. Se on aika pitkä aika. Mitä mä silloin tein? Luultavasti huusin ja porasin kurjuuttani tutkimusvalokaapissa, jonne mut lykättiin syntymän jälkeen. Olin kuulemma ihan keltanen, se johtui jostain maksasairaudesta. Ja mitä mä nyt, lähes kakskyt vuotta jälkeenpäin oikein teen? No, oon töissä ja soittelen sähkölaitoksiin saadaseni tietää, mistä firmasta mun kannattaisi hankkia kämppääni sähköt vuodeksi. Vähän liian aikuismaista mulle, erh. Oon vanha.

Mut silloin joskus, kun viimeksi mun vuosien täyttämistä on juhlittu, synttäripäivän eteneminen on ollut hiukka erilaista kuin tänään. Mietin just tossa, kun pyöräilin töistä kotiin melko surkuhupaisin fiiliksin, kuinka ala-asteella synttärit oli niin mahtavan maagisen jännittävä juttu, oli kyseessä sitten omat tai muiden pirskeet.

Vanha ja varttunut Anna muistelee:
Koulussa ennen matikan tunnin alkua jaettiin itsetehdyt kutsukortit, joihin kaikkiin oli liimattu vähintään kolme Tiimarin tarra-arkillista kukkia ja perhosia. Niitä siinä sitten nyhräiltiin pulpeteissa ja kuiskuteltiin kiivaasti, oliko jokainen luokan tyttö saanut kutsun. Koulun jälkeen mentiin käymään kotona, syötiin äidin määräämä välipala ja pyydettiin isiltä rahaa kaverin synttärilahjan. Sitten tavattiin luokkalaisten kanssa ostoskeskuksen edessä ja ostettiin vihkoja, kyniä, kumeja, karkkeja ja ehkä pehmoeläin. Äiti paketoi kotona lahjat, koska oma taito ei vielä riittänyt.

Synttäreillä sitten syötiin kakkua ja herkkuja. Suklaakeksit katosivat ensimmäiseksi, viimeiseksi tylsät pullat. Leikittiin leikkejä ja vieraat saivat yllätyspussit, joissa kaikissa oli samat rojut kuin synttärisankarille ostetuissa lahjoissa. Viimeiseksi oli vuorossa pullonpyöritystä, jota odotettiin sekä kauhulla että innolla. "Keneen oot ihastunu?", "Kuka on susta söpöin poika?" Näppäriä kysymyksiä ja noloja vastauksia riitti.

Silloin oltiin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että luokan sisäinen ristiin rastiin "seurustelu" oli luokiteltavissa melkeimpä sukurutsaukseksi, sillä luokan pojat oli käyty läpi useaan otteeseen. Nyt piti keksiä täysin uusi ihastuksen kohde, ja tietty mieluiten rinnakkailuokalta tai kaikkein parhaimmassa tapauksessa kokonaan toisesta koulusta! Hihittely- ja kikattelutoleranssi nousi sen myötä aivan järkyttäviin lukemiin.

Ovella sanottiin sitten heipat ja koetettiin tarjota lähes syömättä jääneitä pullia mukaan kotiin vietäviksi. Serpentiinit sekä servietit kerättiin pois, ja korvat peitettiin käsillä, kun ilmapallot puhkaistiin rikki roskapussiin sopiviksi. Seuraavana päivänä koulussa sai kuulla kuiskintaa niistä enemmän tai vähemmän keksityistä ihastuksista ja matikantehtäviä sai kumittaa ihan uusilla pyyhekumeilla.

Hyvää syntymäpäivää minä.