Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hurjaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hurjaa. Näytä kaikki tekstit

20160129

2 0 1 6

Voi juugels buugels ja jumpe jampe. Nyt on sitte vuosi 2016 ja ihan hirveesti on sattunu ja tapahtunu. Nää mun kaleidoskooppikuvat ei kamalasti kerro mitään, joten tässä vähä selkeennystä asioihin:



01 Meidän kerrostalon betonielementtiseinä. Mun täytyy kasvattaa itelleni betoninluja perse, että jaksan ens kevään istua koneen ääressä, opiskella ja kirjottaa kandin. Koska joululomaksi kutsuttu tauko koulusta meni hiukan harakoille, taistelutahtoa tarvitaan.



02 Lunta ikkunalaudalla. Sitä on tullut tänne Tampereellekin ihan joka ilmansuunnasta, sivulta, ylhäältä ja alhaalta, niin että mulla meni hiutaleita sieraimiin ja paidan alle. Silti oon sitkeesti käynyt liukastelemassa lenkkipolulla, mutta sauvakävelyä en oo vielä kehdannut kokeilla.



03 Tehtiin Naaman kaa sushia ja vietnamilaisia kesärullia 8-vuotispäivän kunniaksi. Wasabi pärisi.



04 Sääksjärvellä sijaitsevan Dammenbergin suklaatehtaan aaltopeltijulkisivu. Olis sit kuitenkin pitäny ostaa sieltä sitä habanerosuklaata testiin.



05 Unenomaisia fiiliksiä. Vieläkin vähän heikottaa, sillä en taho uskoa, et pääsin ihka oikeesti töihin tamperelaiseen arkkitehtitoimistoon! Tänään oli eka kunnon työpäivä ja vasta tiistaina mä laitoin sinne hakemuksen. Ne soitti keskiviikkona mulle ja haastattelussa kävin eilen ja huomenna meen taas uudestaan. Sain kehuja mun portfoliosta ja saan tehdä opiskelujen ohella siellä osa-aikasena hommia ja kesällä sit kunnolla.

06 Tästä mulla ei oo kuvaa, mutta siis söin ekan kerran simpukan keskiviikkona noin klo 12.35. Ja tää on siis tärkeetä, koska mä tunnetusti pelkään ja inhoon simpukoita.

20130724

20W

Moigsun. Juhlistin kera korvaamattoman poppoon kakskymppisiäni tossa viime lauantaina. Oikeat synttärithän mulla on vasta 27. heinäkuuta, mutta kyseisen päivän joudun pakonomaisesti pyhittämään niinkin tärkeälle tapahtumalle kuin iskän puolen sukujuhlille. En voi kuvitella mitään yhtä mukavaa tapaa juhlia toisen kymmenyksen vaihtumista, kuin siellä puolirandomien ja super-randomien sukulaisten seassa. Keski-ikä tulevan lauantain juhlissa tulee olemaan siinä 50 paikkeilla, mutta onneksi näen siellä myös muutamaa mukavaisaa (ja omanikäistäni) serkkua.

Mutta siis, siitä viime lauantaista:



Teemana mun synttäreillä oli musta väri, enkä siis säästellyt koristeluissa jätesäkeissä ja mustissa ilmapalloissa. Pienet pöhnät sain aikaiseksi jo pelkällä sadan ilmapallon puhaltamisella.







Lahjaksi sain vaikka mitä siistiä. Erityiskiitos Sannille ja Rebekalle (sekä Atelle?) synkästä synttärikakusta! Nam.

Mun synttäreiltä ei löytynyt kylläkään näitä useimmille tuttuja lasten leikkejä, kuten aasin häntää, tuolileikkiä tai ongintaa, vaan näitä korvasivat muun muassa kirveshippa, rantakivikossa kaatuilu ja biletys sekä loppuillasta(aamusta) intissä opittua veljeyttä ylläpitävä puolialastonpaini poikien osalta. Tiedä sitten onko se harmi vai hyvä. Juhlat ainakin, siltä osin mitä niistä muistan, onnistuivat oikein tyylikkäästi. Kiitokset kaikille ihanille!

20130628

Huh

Hengissä ollaan. Selvittiin niin Juhannuksesta, töistä kuin maalausprojektistakin. Nyt tää Tammela alkaa olla jo ihan asuttava.

Seinien maalaamiseen liittyen löydettiin tapetteja repiessä mielenkiintoisia muinaisjäännöksiä. Nimittäin paljastuneeseen betoniin oli joku tai jotkut neropatit piirrelleet erittäinkin esteettisiä kuvia.

Ensinnäkin kuvat ovat aivan liian korkealla ollakseen lapsen piirtämiä ja toisekseen ne ovat tosiaan pinttyneet betoniin, joten ne on täytynyt piirtää ennen pintojen käsittelyä asuinkelposiksi. Asialla ovat voineet siis olla neljäkymmentä vuotta sitten kerrostaloa rakentaneet työmiehet. Melkoisen creepyä.


Ja lopuksi vielä... Saanko esitellä remonttimiesten iltapäiväunien tytöt: Aune ja Jatta.


Uskaltaakohan täällä asua?

20130613

Legendaarinen

Löyty tossa kaappeja penkoessa vanha aarrevihko ja sieltä pokemontarina.

Esipuhe:
Tarinan henkilöt esittävät siis lapsuuden lelujani nimeltä "pesukarhut". Mulla oli niitä reilu kakskymmentä ja oikeastihan ne siis olivat kissoille leluiksi tarkoitettuja karvahiiriä. Eli siis stoorissa esiintyvillä henkilöillä ei ole pitkät sukupuolielimet vaan kyseessä ovat vain hiirille ominaiset hännät.

Ja tästä lähtee:






(En ehkä pääse yli tosta, miten oon kirjottanu Jamesin ja Jessien!)





???!!!
Mysteeriloppu.
Kiitos.
Ei mulla muuta.

20130522

K-pää ja 9 kk

Ajattelin vain tulla kiljumaan tännekin, että nyt on sitten viimein Kankaanpää jätetty taakse. Ja takana ovat myös ne oikein urakalla mun takapuolta kutittaneet matikan kokeet! Ah, mainiota! Tosin uusin syyhyn aihe taitaa tällä hetkellä olla, kuinka opin elämään kuukauden ajan täällä Epilässä kaiken rojun keskellä... Mun teki oikeesti mieli ottaa kuva tästä kopperostani, mutta sitten ajattelin, että miks ahdistaa teitäkin tällä näyllä. Kaiken lisäksi tänne täytyisi vielä saada sovitettua kaksi ihmistä yöpymään tulevien neljän päivän piirustusmaratonien ajaksi. Tiukkaa tulee olemaan. Ja mielenkiintoista!

Sotkukuvien sijaan voisin esitellä vähän todistusaineistoa siitä missä, ja ennen kaikkea kenen seurassa, tuli vietettyä viimeiset yhdeksän kuukautta.


Laskiaistiistain tunnelmia. Ilmeestä päätellen ollaan laskemassa suoraan saatanan syliin.


Tässä mä noidun piruja.



Virvekin halus mukaan!


Jukka-poikaa odotellessa.


Valloitettiin Jennin kanssa Kampin kappeli.


Ennakkotehtävien palautusrituaali.


Virve: mun hiusorja.


Oikeesti se oli sinistä.


Huussin pohjapiirroksia ja leikkauksia.


Hyvää eskimo(n)tikkua.


Kurkkukivaa.


Eväät.


Virve ahkeroi.


Yberhiukset! Kiitokset edellä mainitulle.


Perhepäivällinen.


Hämärähommia.


Enon disko.


Jennin synttärijunajäätelökakku!


Naaman uudet (dyykatut) kengät.


Tytöt!


Puolityhjä tequila =(


Traktorin kaappaus.


Opisto.


12-12-12 -herkut.


ARK12

Psst! Jos joku teistä otoksissa vilahtelevista kokee oman naamansa epäsopivaksi julkaistavaksi tän blogin puolella, niin asiasta saa ilmoittaa ja korjaan sen pois!

En olis kyllä tosiaan kestänyt tota yheksää kuukautta ilman kaikkia uusia ihania ihmisiä.
Sen lisäksi, että oon oppinut tosi monia asioita piirtämisestä, maalaamisesta ja ylipäätään kaikesta sellaisesta, oon oppinut kliseisesti myös itestäni. Nyt tiedän melko tarkkaan millainen mä olen, ja etenkin, että millainen haluan olla. Opin myös muista ihmisistä ja siitä isot miljoonakiitokset kaikille arkeille, jotka olitte tekemässä lukuvuodesta Kankaanpäässä ikimuistoisen! Puspus!

Lisäksi tässä yks päivä opin kuitenkin nettiä selailemalla lisäsyitä simpukoiden vihaamiseen ja pelkäämiseen. Tässä, tässä ja tässä olkaa hyvät!