Hauska huomio viikon takaa:

Kai tiedät sen tunteen, kun istut autossa, jossa tuulettimet puhaltaa vähän liian lämmintä ilmaa, varpaat palelee silti, taivas ei ole vielä päättänyt onko iltapäivä vai ilta, väri vaihtumassa violetista tummansiniseen, katulamppujen valot heräilee, välkkyy. Edellä ei aja kuin ehkä kaksi autoa, istut siinä etupenkillä, iso mummulta saatu kaktus sylissä ja sen piikit kutittelee leukaa ja radiosta kuuluu Basso -radiokanavalle tyypillinen rytmikäs jumputtava ja jännittävä musiikki (vähän niin kuin tällainen). Ilma on hiukan tunkkaista, ihan kuin jo kertaalleen hengitettyä. Tekisi mieli sulkea silmäluomet, mutta sitähän ei voi tehdä, koska silloin nukahtaisit. Ja kaktus sylissäsi kaatuisi, piikit pistäisi sukkahousujen läpi ja multaa menisi kenkään.

Tilanne, joka jokaisen tulisi joskus kokea.

Onneksi lokakuuta on vielä jäljellä.

Olen itseni itsehuoltaja

Ja ostan sitä mitä haluun, kuten tälläsiä:



Bonuskirppikseltä, Monkin beige jättipaita 4 euroa, kaulakoru 1,50 euroa ja musta samettipaita 1 euron. Löyty mukaan kans valkoset kengät, mutta pesin ne ja ne muuttu keltaseks. Sit pesin ne uusiks ja nyt ne on ruskeenkeltaset. Sortoa.
Ja mä laitan mustat sukkahousut ja korkokengät siskon yo-juhliin, oon elegantti, vaikka jokainen mun vaatekappale on jo kertaalleen käytetty jonkun muun kuin mun päällä. Mut ei se haittaa. Tuoksun tai haisen usealle eri ihmiselle, koska mun oma hajuvesi on loppu.

Välillä mietin, et kylvänkö toiveita vai rairuohoa. Oispa töissä kivaa, oispa rammsteinin biisejä spotifyssä, oispa meillä jo uusia gerbiileitä, oispa juuston kilohinta alentunu, oispa taivas pilvetön.

Toivon, toivon, toivon.
Siemen
idä, idä, idä.

Huomenna näen iskän.

perhana

Se pirulainen tekee viivoja huoneistoon, senkin aurinko

Innostuin kun näin pusikossa jotain keltaista, mutta ne ei ollu leskenlehtiä. Ne oliki muovia ja roskaa, hyi ihmiset. Mun uudet lenkkarit onkin neonoranssit ja niissä toimii tuuletus (kunhan vaan juoksee tarpeeks kovaa). Taas saa opetella käyttämään aurinkolaseja ja lippiksiä. Täytyy mennä istuskelemaan puistoihin muuten vaan, että on sit valmiina totuttautunut pussikaljotteluun. Mä luulin, et pussikaljotellessa juodaan siwan muovipussista kaljaa pitkillä pilleillä. Taas saa odottaa, kunhan Aten ghetto blaster taas pärähtää käyntiin. Siitä alkaa kesä.





Mutta muutakin on luvassa, sillä tuun viettämään mojovan osan lomasta joko Anttilan alakerrassa tai Sokoksen liepeillä mansikanmyynnin parissa. Se on vähän ku omaa sieluaan myis, mutta silti mä löydän itteni sieltä vuosi toisensa jälkeen, ei luoja. Onneks sentään tein uuden aluevaltauksen ja lohduttaudun suuremmalla tuntitaksalla.

Nyt on ihan tyyni fiilis, sellanen aika kolee, niin ku vois sanoa. Ihan kuin mun maa järähtelis, mut oikeesti tiedän sen olevan vaan noi kaivaustyöt tossa lähellä.