Keitin vähä punajuuria

Ohje mummun mainioihin punajuuri"pihveihin":
- viipaloi keitetystä punajuuresta kiekkoja ja pilko yksi sipuli sopiviksi suikaleiksi
- kasta punajuurikiekot kananmunassa, sen jälkeen korppujauhoissa
- iske kuumaan paistinpannuun ja lisää vähän suolaa ja mustapippuria
- paista samassa satsissa sipulit
- syö ja nauti

Uuh, niin hyvää, helppoa ja nopeeta kasvisruokaa. Mulla ei oo nyt kuvaa itse ateriasta, koska toi ei oikeesti ole kovin esteettinen ruoka-annos valmistaa, mutta maistuu sitäkin paremmalta. Mutta mun mielestä näin on aikas hyvä aloittaa huomenna starttaava syyskuu.

Oon taas opetellut juomaan piimää

Marjatta osaa navigoida, minä en

Enkä muuten osaa kovin montaa muutakaan asiaa. Se pistää välillä sormet suuhun ja luun kurkkuun. Onneks on elämä aikaa opetella. Nyt harjoittelen tuntemaan mun uuden hiuskuontalon. Se sai viime kerrasta yli jääneen väripurkin ylleen ja nyt koko asunto haisee omenaiselle hoitoaineelle. Katsotaan mitä shokkivärin ja hoitoaineen sekoitus tuo huomenna tullessaan.




Tiesittekö muuten, että lidlin juusto-kinkku-täytteisessä croissantissa on 900 kaloria? Ystävä kertoi ja sai mut harkitsemaan elämäntaparemonttia kuudetta kertaa. Paistopiste on paholainen. Ja voi, olisimpa Marjatta, voisin navigoida itseni selville vesille. Pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sitä ennen menen kuitenkin nukkumaan.

Vesipiru

Viime viikolla lupasin itelleni, että hoidan asiat ajoissa. Merkitsin ne jopa kalenteriin. Liimasin sivuille jopa kannustavia tarroja. Paskan marjat, porkkanat ja mitkä lie avomaan kurkut, ei tommonen sit kuitenkaan ole mua varten. Fiilispohjalta tekeminen on toki sata kertaa mielekkäämpää, mutta kostautuu niin sanotusti loppupeleissä. Mun pelit pelattiin kuitenkin jo aikoja sitten, ja tässä sitä istutaan naputtelemassa näppäimistöä ja huomisen hissan tunnin työ odottaa sohvan nurkassa. Jumankauta (lisää tähän vielä muutama huomattavasti voimaisampi kirosana)...







Tiesittekö mikä on oikeaa rakkautta? Se, että avokki (alias Naama) kahvin himon kourissaan lahjoittaa mun omaan kahviini sen ainoan tilkan maitoa, joka sattuu löytymään jääkaapista.

Ollaan yhdessä pelattu eilen ilmestynyttä Amnesiaa ja sen seurauksena alettu pelätä lievästi sikoja. Kauhupelit on jotenki kauheen kiinnostavia. Mutta katsotaan millaisia Hervannan kauhuja on huomenna luvassa, sillä ilmottauduin humala hyppelylle. Tavoitteena olisi kiskoa sen verran "annoksia" ja kerätä leimoja, että saisin Keisari-mäyrä-merkin.





Ja kuumotuskäyrää vielä nostaakseni:
Meidän eteisestä päätellen tässä samassa asunnossa näyttäisi asuvan muutama muukin.

Mutta
nyt
mä
ainakin
yritän
tai
edes
kokeilen
ton
hissantyön
tekemistä
hyi

Päätöntä

Tsemppaan täällä itteeni huomista varten, jotta saisin raahattua sekä oman ruhoni että vaatehuoneellisen piirtustustarvikkeita kouluun. En oo tottunut viettämään lauantaipäiviä koulussa, mutta oma on vikani ja häpeeni, sillä työt alkaa kasaantua. Ei ehkä kauheen hyvä juttu näin vasta aloittaneena.

Tällä hetkellä työn alla on materiaalikontrastia painottava tilaharjoitus, jonka malli mun olisi huomenna tarkoitus kasata loppuun. Tekisi mieli suorastaan alottaa koko homma alusta, mutta koska kellot ei kulje sekuntiakaan taaksepäin, täytyy tyytyä tohon tämän hetkiseen. Lisäksi sitten hommana olisi vielä torstaina annettu historian tunnin tehtävä, jossa tarkoituksena on suunnitella opastekyltti Näsilinnan tiloihin. Tilojen tarkoituksen saa päättää itse, mutta kyltistä täytyy tulla ilmi sen yhteys Näsilinnaan ja ehkäpä myös sen käyttötarkoitukseen. Tossa alempana onkin muutama kuva "linnan" sisätiloista. Loput ovatkin sinne enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti päättömiä.

Tässä vielä tämmönen.

Sininen valo ja mun UFFista löytämät farkut tuntuvat nyt jotenkin erityishyvältä yhdistelmältä. Toivottavasti tavoitan huomenissa samanlaisen inspiraatioin kuin nyt näitä kuvia katsellessa. Peilailin ja vääntelin gimpillä yhteensä varmaan kymmenen kuvaa noista Näsilinnan kuvista. Miksi nyt, kun tarmoa riittäisi, ei voi mennä ja tehdä? Mun täytyy odottaa Naamaa, joka kohta kurvaa tohon soralle "uudella" autolla, jonka se sai taataltaan, ja me mennään ällöttävästi pariskuntana yhdessä lidliin. (Älkää käsittäkö väärin) Onneks tähän aikaan lapsiperheitä ei oo enää kaupassa.

Päästä pöpi

Muotoja, värejä, tunnelmia. Eipä tässä muuta tälle päivälle.
Odotan jo koulun alkua.

K-pää ja 9 kk

Ajattelin vain tulla kiljumaan tännekin, että nyt on sitten viimein Kankaanpää jätetty taakse. Ja takana ovat myös ne oikein urakalla mun takapuolta kutittaneet matikan kokeet! Ah, mainiota! Tosin uusin syyhyn aihe taitaa tällä hetkellä olla, kuinka opin elämään kuukauden ajan täällä Epilässä kaiken rojun keskellä... Mun teki oikeesti mieli ottaa kuva tästä kopperostani, mutta sitten ajattelin, että miks ahdistaa teitäkin tällä näyllä. Kaiken lisäksi tänne täytyisi vielä saada sovitettua kaksi ihmistä yöpymään tulevien neljän päivän piirustusmaratonien ajaksi. Tiukkaa tulee olemaan. Ja mielenkiintoista!

Sotkukuvien sijaan voisin esitellä vähän todistusaineistoa siitä missä, ja ennen kaikkea kenen seurassa, tuli vietettyä viimeiset yhdeksän kuukautta.

Laskiaistiistain tunnelmia. Ilmeestä päätellen ollaan laskemassa suoraan saatanan syliin.

Tässä mä noidun piruja.



Virvekin halus mukaan!

Jukka-poikaa odotellessa.

Valloitettiin Jennin kanssa Kampin kappeli.

Ennakkotehtävien palautusrituaali.

Virve: mun hiusorja.

Oikeesti se oli sinistä.

Huussin pohjapiirroksia ja leikkauksia.

Hyvää eskimo(n)tikkua.

Kurkkukivaa.

Eväät.

Virve ahkeroi.

Yberhiukset! Kiitokset edellä mainitulle.

Perhepäivällinen.

Hämärähommia.

Enon disko.

Jennin synttärijunajäätelökakku!

Naaman uudet (dyykatut) kengät.

Tytöt!

Puolityhjä tequila =(

Traktorin kaappaus.

Opisto.

12-12-12 -herkut.

ARK12

Psst! Jos joku teistä otoksissa vilahtelevista kokee oman naamansa epäsopivaksi julkaistavaksi tän blogin puolella, niin asiasta saa ilmoittaa ja korjaan sen pois!

En olis kyllä tosiaan kestänyt tota yheksää kuukautta ilman kaikkia uusia ihania ihmisiä.
Sen lisäksi, että oon oppinut tosi monia asioita piirtämisestä, maalaamisesta ja ylipäätään kaikesta sellaisesta, oon oppinut kliseisesti myös itestäni. Nyt tiedän melko tarkkaan millainen mä olen, ja etenkin, että millainen haluan olla. Opin myös muista ihmisistä ja siitä isot miljoonakiitokset kaikille arkeille, jotka olitte tekemässä lukuvuodesta Kankaanpäässä ikimuistoisen! Puspus!

Lisäksi tässä yks päivä opin kuitenkin nettiä selailemalla lisäsyitä simpukoiden vihaamiseen ja pelkäämiseen. Tässä, tässä ja tässä olkaa hyvät!