Vesipiru

Viime viikolla lupasin itelleni, että hoidan asiat ajoissa. Merkitsin ne jopa kalenteriin. Liimasin sivuille jopa kannustavia tarroja. Paskan marjat, porkkanat ja mitkä lie avomaan kurkut, ei tommonen sit kuitenkaan ole mua varten. Fiilispohjalta tekeminen on toki sata kertaa mielekkäämpää, mutta kostautuu niin sanotusti loppupeleissä. Mun pelit pelattiin kuitenkin jo aikoja sitten, ja tässä sitä istutaan naputtelemassa näppäimistöä ja huomisen hissan tunnin työ odottaa sohvan nurkassa. Jumankauta (lisää tähän vielä muutama huomattavasti voimaisampi kirosana)...







Tiesittekö mikä on oikeaa rakkautta? Se, että avokki (alias Naama) kahvin himon kourissaan lahjoittaa mun omaan kahviini sen ainoan tilkan maitoa, joka sattuu löytymään jääkaapista.

Ollaan yhdessä pelattu eilen ilmestynyttä Amnesiaa ja sen seurauksena alettu pelätä lievästi sikoja. Kauhupelit on jotenki kauheen kiinnostavia. Mutta katsotaan millaisia Hervannan kauhuja on huomenna luvassa, sillä ilmottauduin humala hyppelylle. Tavoitteena olisi kiskoa sen verran "annoksia" ja kerätä leimoja, että saisin Keisari-mäyrä-merkin.





Ja kuumotuskäyrää vielä nostaakseni:
Meidän eteisestä päätellen tässä samassa asunnossa näyttäisi asuvan muutama muukin.

Mutta
nyt
mä
ainakin
yritän
tai
edes
kokeilen
ton
hissantyön
tekemistä
hyi