Hälyttävä helmikuu

1. Juho siirtyi ajasta ikuisuuteen tiistaina, ikävä on aika kova 2. Ajatukset on olleet välillä tätä luokkaa 3. Kerran viikossa saa nollata aivot, kun koulussa piirretään hiilellä alastomia ihmisiä

4. Ostin kivat sandaalit kirppikseltä kesää varten 5. Eetu ja Naama 6. Epileptisiä oireita aiheuttava vessa neonvihreine koppeineen on kiva paikka pissiä

Lisäksi kävin korkkaamassa haalarini torstain ystävänpäivä-ysäri-haalaribileissä ja eilen oltiinkin kuuntelemassa YO-talolla Sin Cos Tania, Iisaa ja Odd Hugoa. Ja tulihan meille Naaman kanssa 6 vuotta täyteen yhdessä, mutta se onkin jo viime kuun juttuja. Nyt mä aijon jatkaa yhteiskuntasuunnittelun yhtä projektia ja ehkäpä vielä kutoa ja katsoa tänään kirppikseltä löytyneen Benjamin Button -leffan.

Sin Cos Tan - Bittersweet
Sin Cos Tan - All i Ever Dream Of
Sin Cos Tan - In Binary

Sopivan Obi-Van

Yllätysvapaapäivät tuntuvat mahtavuudelta siihen saakka kunnes tajuat, ettet keksi tekemistä ja että ulkona sataa esterinä. Päätin kuitenkin olla olematta sokeria ja rohkaistua kiertelemään keskiviikkoista Tampereen keskustaa. Ja mitä hittoa. Ihmisiä pipona sekä simona, eikö väki ole töissä tai koulussa tähän aikaan? Suomi on rappiolla, tai ainakin Tampere.

Minusta sen sijaan tuli sähkösopimuksen verran parempi ihminen, sillä mut huijattiin hankkimaan sähköni Fortumilta. Sataprosenttista vesisähköä, ne sanoivat ja menin halpaan, tai toisin sanoen myös edullisempaan. Siksi koin oikeudekseni ostaa pienen takin kirpputorilta ja ilmakuivattu kinkkutäytteisiä tortellineja.

Huah. Musta tuntuu, että oon yhtä vanha kuin gerbiili. Ja se on tosi vanha. Kuivun kohta varmaan korpuksi (vaikka ulkona kastuinkin enemmän kuin tarpeeksi), jos en jo pääse tekemään jotain oikeiden ihmisten juttuja. Alkaisipa koulu. Vielä 5 yötä.

Juhon lisäkives

Hei, sorppa. Mun on pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa tääkin juttu loppuun, mutta epäinhimillisten matikkamaratonien uuvuttamana ainoa aika, jonka oon kotona rauhassa ehtinyt viettämään on kulunut nukkumiseen tai oikeastaan sen yrittämiseen. Mutta geometrian ja derivoinnin lisäksi oon viimein saanut suurimman osan vappukuvista haltuuni (niitä ehkä esittelen jossain soveliaassa vaiheessa), sotkenut yksiöni ydintuhon jälkeiseen kuntoon, unohtanut maksaa vuokran ajallaan (kiitos kuitenkin Tiia, kun siitäkin muistutit!), raatanut mitä turhempien esseiden parissa sekä seurannut Virven ja Jennin jännittävää uhkapeliä Salen jokeripokerin parissa.

Mutta huh, tän postauksen ideana oli lähinnä kertoilla myös Juhon kuulumisia. Ja gerbiiliaiheisiin liittyen mainita myös, että Juhon Sulo-veli nukkui pois tossa viime viikolla. Sunnuntaina olisikin tarkotus haudata Sulo mökille meidän gerbiilien joukkohautaan - nätimmin sanottuna tietty sukuhautaan.



RIP (pölyinen) Sulo

Jotta pääsisitte yli ylihäröstä kirjoituksen otsikosta, pitänee kai selventää, että hampaiden lähdön lisäksi Juho-gerbiili on saanut kasvatettua itselleen, tällä hetkellä jopa melko suuren, lisäkiveksen. Se on varmaankin jonkin sortin kasvain, joita gerbiilivanhuksille alkaa iän myötä lähes väistämättä ilmaantua. Gerpsuttimen elämää toi extrapalli ei näytä haittaavan ollenkaan, sillä poika paahtaa menemään ihan samaa vauhtia kuin ennenkin. Alempana vähän kuvia aina niin poseerausintoisesta elukasta. Tosin ajattelin jättää sen kiveskasvaimen kuvien esittelemisen vähemmälle, sillä miellän blogini ainakin vielä toistaiseksi aikuisviihdeettömäksi, oli kyseessä sitten ihmisen tai jyrsijän pallit.



Tässä nautitaan pilttiä tai puuroa. Aika lailla toi sössödieetti pääsi karsimaan Juhon lisäkiloja, mutta nyt eläin ainakin painii normaalikokoisten sarjassa.

Juho tuumii:
Kävihän se vähän pienen itsetuntoni päälle syödä pilttejä ja sellaista mössöruokaa, mutta lohduttaudun sillä, että vetäväthän ne isot kehonrakentajaköriläätkin proteiinipitoisia mömmöjä, pirtelöitä ja sun muuta muusia. Kilojen katoaminen taas ei harmita yhtään, nyt ainakin jokaikinen lihakseni näkyy varmasti.



Onneksi miehinen egoni ei kärsi parin hampaan putoamisesta. En mä ihan koko ajan voi järsiä pahvia, mutta se on muutenkin noloa, kun mulle syydetään järsittäväksi tosi epämiehekkäitä paketteja, kuten sukkahousulaatikoita! Onneksi nyt purukalusto on jo palautunut.



Sulon poismeno ei myöskään minua harmita, sillä eihän me edes oltu kunnon väleissä. Minähän en aijo osallistua hautajaisiin! Tai jos Anna mut siihen pakottaa, niin en ainakaan tuo kukkia!

Hyvää keskiviikkoa!

Vihreä vaihe

Hieman tuoreempaa kuvaa haalistuneesta karvastosta. Olisin ihan mielelläni katsellut värikkäämpää kuontaloani pitempään, mutta edessä (ainakin toivottavasti) siintävät kesätyöhaastattelut saavat mut turvautumaan syväpuhdistavaan shampooseen, jota aijonkin kokeilla tossa viikonloppuna. Josko väri sitten lähtisi nopeammin pois, eikä haastatteluissa sitten tarttisi selitellä hiusten kyseenalaista väriä.

Tosin tänään soittoa tuli edelliskesän työpaikan suunnalta, mutta ajattelin silti hakea myös muualle töihin, ja siksi hätäilenkin tota hiusväritystä. Edellisestä työpaikasta torimyyjänä onkin oikein meheviä muistoja. Toivon todella, että minua mansikkakojulla viihdyttäneet pappavanhukset ovat sen verran mediarajoitteisia, etteivät osaa lukea itsestään pahaa mun blogista.

Koulussa mun hiuksia on luonnehdittu merenneitomaisiksi, mutta mun mielestä kyseessä on ennemminkin merilevä! Mutta ihan hupaisaltahan toi edelleen näyttää ja tuo kivasti väriä tylsempiinkin kuteisiin.

Lätkäisempä tähän - en edes tiedä kenen, mutta vaikka itseni iloksi - muutaman kuvan pöydilläni pyörineistä tussitöistä. Tussijuttuja multa löytyisi aika kasa lisääkin, mutta ne eivät nyt sattuneet kohdalle, kun näitä kameroin. Ehkä voisin sutaista nämä kuvat vaikka kangaskasseihin. Voisi olla aika hienon näköiset!




Viimeinen on omistettu Juho-gerbiilille ja kaipaa vielä vähän jotain extraa. Voisin tehdä rotalle vaikka purkautuvat lasersuihkut silmiin.

Juhosta puheen ollen täytynee ilmoittaa, että raukka-parka on saanut jotenkin hampaansa vinksalleen, eikä sen vuoksi pysty syömään juuri mitään. Nyt viimeksi kun tarkistin, gerbiili oli jotenkin onnistunut irrottamaan tämän sojottavan hampaan ja kykenee nyt jyystämään esimerkiksi viinirypäleitä. Joudunkin nyt sitten gerbuille tarkoitetun siemensekoitteen tilalla tarjoilemaan nirsolle herralle puuroa, perunamuusia ja banaania. Eläinlääkäriin elukka pääsee ihan muutaman päivän sisään.

Täytyy nyt vain toivoa, niin kuin Elina keksi, että se irronnut hampi olikin vain maitohammas. Mitään hammasrautoja tai tekohampaita ei nimittäin tuon kokoisille elukoille taida olla olemassa.
Huom! Mustavalkoinen kuva ei siis viittaa mitenkään Juhon poismenoon, mutta toivotaan, että eläinlääkäri keksisi jotain.



P.S. Mun taas pitäisi äkkiä keksiä jotain kivoja uusia aiheita joista kirjoitella, koska nyt toi blogin sivussa oleva tagipilvi näyttää tosi rumalta...!

Seuranhakua spörbiilille

Moi, mä olen Juho ja olen Annan gerbiili. Olen tosi komea, miehekäs ja älykäs, tietenkin myös notkea ja lihaksikas. Koska olen näin charmantti ja kuvauksellinen otus, sain luvan tehdä oman postauksen itsestäni, ikään kuin seuranhakuilmoituksen! En myöskään ole vielä kovin vanha, vasta vajaa kolme vuotta, joten kaikki vapaat tyttögerbiilit, ottakkeehan yhteyttä.



Olen siis asustellut yksikseni jo hieman reilu vuoden ajan. Multa löytyy kyllä kaksi veljeä, Simo ja Sulo, joiden kanssa en oikein tullut toimeen ja muutin siksi omaan kämppään. Sen lisäksi, että Simon ja Sulon välinen veljesrakkaus kasvoi ihan liian suuriin sfääreihin (kuten alla olevasta kuvasta näkyy), nämä hintti-hyppymyyrät pahoinpitelivät minua moneen otteeseen silloisessa vielä yhteisessä terraariotalossamme. Vaikka omaankin ankaran lapsuus- ja nuoruusajan olen silti oikein ehta gerbiili isolla geellä.



Sain kyllä Sulo-veljeltäni jonkin aikaa sitten purupostia, jossa tämä kertoi Simon kuolleen, mutta eipä se minua paljon hetkauttanut. Nyt Sulo saa sitten elää yksinäistä homolesken elämää.

Voisin tässä mahdollisten kiinnostuneiden tyttögerbujen mieliksi kertoa vähän itsestäni ja avata hiukan erittäin tapahtumarikasta ja railakasta elämääni muutamin sanoin ja kuvin: 



Osaan olla hyvin kiinnostava sekä ulkonäöltäni että käyttäytymiseltäni.




Lisäksi haltsaan painonhallinnan vaivattomasti (puhumattakaan kehonrakennuksesta!) ja herkuttelen kunnolla vain hyvin, hyvin harvoin.



Syön myös todella ravitsevasti, enkä nirsoile juuri mitään ruokalajeja! Etenkin Annan joka aamu tarjoama kaurapuuro uppoaa vaivattomasti, enkä todellakaan piilota sitä minnekään pesäpurujen ja paperiden alle. Olisihan se ikävää pahnojani vaihdettaessa, jos Anna sotkisi sormensa homeiseen piilopuuroon.



Minua sanottu myös melkoiseksi hygienikoksi, sillä niin terraarioni lasiseinät kuin oma takamukseni pysyvät poikkeuksetta aina puhtaina.




Minulla on myös hyvinkin mallikelpoiset kasvot (sekä kroppa!!!) ja olen oikein kuvauksellinen. Olen päässyt niin Sgerbiikki kuin  Me Gerbiilit -lehden kansikuvapojaksi, joten tulevan tyttöystäväni ei todellakaan tarvitse hävetä minua julkisilla paikoilla meitä juoksutettaessa.




Nukun yleensä melko vähän, sillä olen erittäin aktiivinen eläin. Minut on helppo saada hereille ja ylös pesän pohjalta. Olen oikea aamugerbiili! Toisin kuin Anna, joka torkuttaa herätyskelloaan vähintään sen kolme kertaa.

Lisäksi Anna vääntelehtii aivan tolkuttoman kauan aamuisin peilin ääressä, kun se valitsee vaatteitaan. Se vaihtaa housujaankin varmaan ainakin viisi kertaa ennen kuin löytää sopivat jalkaan. Onneksi mulla ei omien housujen kanssa ole kauheasti valinnanvaraa. Niitä voi surutta käyttää ympäri vuoden.



Sitten kun Anna on päässyt lähtemään kouluun, mä syön, nukun, syön, nukun, syön, juon, nukun, syön, järsin pahvia, nukun, syön ja lopuksi lasken, että kaikki purut on tallella. Yleensä ne on.
Sitten Anna tuleekin jo koulusta. Siinä vaiheessa menen takaisin nukkumaan, koska en jaksa kuunnella sitä kamalaa musiikkia mitä se tietokoneeltaan kuuntelee. Itse tykkään vain Hamtaron tunnusbiisistä.




Unelma kumppanini olisi valkeahampainen ja kiharaviiksinen kaunotar, joka osaisi kokkailla mahtavia pähkinäsekoituksia. Arvostan tytöissä myös siistiä pahvin järsimistaitoa.

Eli, jos kiinnostuit niin kirjoitapa yhteydenottopyyntö kommenttilootaan. Kuullaan lisää puruisissa merkeissä!
Terveisin, Juhosi ;)

Okei ja minä pyydän tässä kohtaa anteeksi lukijoiltani. Ilmeisesti blogini voi toimia myös erinäisten elukoiden kumppanin kalastelu apajana.