Sivut

20150521



Huomaa, että loma on jo ihan kulman takana. Söin aamupalaksi sipsiä ja kävin keskustassa kahvilla äitin ja pikkusiskon kanssa. Kastuin myös kesäsateessa ja aamulla mietin, mitä laitan päälleni pitempään kuin 30 sekunnin ajan. Pitkästä aikaa sain tehdä jotain mitä teki mieli, ihan huvin vuoksi, muuten vaan, mitä ikinä ja koska huvitti.

Ostin viimeaikaisesta aherruksesta palkinnoksi itelleni Sokoksen alehyllystä mustan metallisen häkkyrän. En ole ihan varma mikä se oikeesti on, mutta siihen voisi laittaa vaikka kynttilän, jouluvaloja tai jonkun kasvin. Ajattelin, että laittaisin sen parvekkeelle sitten, kun saadaan se rempattua kesäkuntoon. Täytynee napata sitten ennen-jälkeen kuvat siitä!

Sitten mennään viikonloppuna IKEAan, syödään halpoja lihapullia ja otetaan viivaa huonekaluvaraston kärryillä, niinkuin Virve tohkeili. Nyt menen naputtelemaan kotitenttiä ja aion illalla istua sohvalla putkeen kokonaisen tunnin verran tekemättä mitään!

20150515



huolettaa
kuolettaa

Sanoja, joita oon pyöritellyt päässäni lähiaikoina.

Luin Marian kirjoittaman postauksen, joka sai myös mut miettimään sitä, kuinka jotkut asiat jälkikäteen muisteltuna tuntuvat paljon vähäpätöisemmiltä tai helpoilta kuin oikeasti olivatkaan. Esimerkiksi just "lukioaika oli helppoa ja kivaa, onneks kävin sen", "vuosi Kankaanpäässä oli tosi rento, eikä ollut edes yhtään ikävä kotiin" tai "pääsykokeissa oli oikein hauskaa sen neljän päivän aikana, ei tarvinnut kuin vähän piirtää".

Siksi mäkin aion nyt kirjoittaa ylös muutaman asian tästä keväästä, etten sitten myöhemmin kuittaisi kaikkea olankohautuksella. Tää viisi kuukautta on ollut yhtä pusertamista projekti toisensa perään. Se, että en oo tän viikon aikana nukkunut kuin neljä tuntia per yö, syö voimia, mutta lisää taistelutahtoa. Oon tehnyt hommia aamuneljään ja herätyskello on soinut 8.00. Siitä oon jatkanut hommia yöhön ja sallinut kaksi 30 minuutin ruokataukoa.

Olo on toisinaan ollut epätodellinen, semmonen humalainen. Oon juonut vettä, kahvia, energiajuomaa. En muista mitä oon syönyt, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin. Tänään koin kauhistuksen sekaisia jännityshetkiä koululla tulostaessani kahta A1-kokoista planssia. Mietin Elastista ja sen biisiä Eteen ja ylös, mistä en ikinä kuvitellut tykkääväni. Aikaisemmin, kun väänsin Tahmelan saunan pääpiirustuksia kahdelta yöllä AutoCADin kaaduttua kaksi kertaa ja koulun koneiden rebootattua, lähdin kotiin nukkumaan kolmeksi tunniksi, heräsin 6.00 silmät turvonneina ja hiukset likaisina, laitoin aamu-tv:n päälle. Siellä Elastinen lauloi, että katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin. Siinä sitten päätin, että mähän saisin ne piirustukset tehtyä ennen kolmelta iltapäivällä koittavaa deadlinea, jos Elastinenkin niin sanoi. Viiletin koululle ja väkersin ja tulostin ja taitoin ja tulostin ja teippasin ja leikkasin ja palautin. Ja vieläpä 30 minuuttia ennen määräaikaa.

Nyt huokaisen, mutten liian pitkään, koska seitsemän päivää on vielä jäljellä. Mutta pahin on ohi, palautin tänään kirjastokilpailutyöni, josta yksi yönäkymäkuva yllä. Pari tenttiä, mallinnustyötä ja kotitentti enää jäljellä.

Ja tämä ulina siksi, että muistaisin myöhemmin, ettei kevät mennyt vain vähän photaroiden sitä ja suunnitellen tätä. Hulluinta tässä ehkä on se, että teen tätä mielelläni, testaan itseäni ja pinnistelen.

MUTTA

Tänään, kun katsoin kunnolla peiliin näiden seitsemän päivän ja yön jälkeen, tervehdin iloisena orastavia silmäpussejani. Ne pussit on täynnä työtä, ahkeruutta ja tunnollisuutta, mikä voi tulla vielä joskus koitumaan kohtaloksi. Ei nyt, mutta ehkä ensi keväänä. Tekniikan kandidaatin tutkinto ei taida herua helpolla. Pinnistellään.

20150511



Mistä tietää, että kesä on tulossa?

01 Vappu meni hups vaan
02 Suihkulähteissä virtaa vesi (joka taitaa olla puoliksi pissaa)
03 Välipalaksi voi syödä käenkaalia metsästä
04 Lenkille ei tarvitse enää pukea kaulahuivia
05 Aamulla ei saa nukuttua, kun on liian valoisaa (toisaalta virkistävää herätä 5:45 Naaman kanssa samaan aikaan, kun se lähtee työharjotteluun)
06 Pölyt ja tuhrut näkee liian hyvin ikkunoista, kun aurinko paistaa niin lujaa
07 Kouluasioita ei tarvitse tehdä enää täpöllä kuin 10 päivän ajan (tosin kesälle otin vielä pari kurssia)

Tässä vielä jännitysmusaa loppuiltaan, kun katson täpinöissäni jääkiekkoa (mitä en todellakaan usein tee) ja mallinnan erästä kirjastoa yhteen kilpailuun. Dedis häämöttää muutaman päivän päässä ja voimia kaivattaisiin vielä vähän.

After Laughter Comes Tears - Wendy Rene (Nicolas Jaar Edit)