Tein tossa joku aika sit syksyllä vähä lapasia, kun hukkasin ainoot omani bussiin. Tein varuiks tällä kertaa kahdet, koska sit on ainakin heti varalla toiset KUN taas hukkaan jommat kummat. Toi kuvio on sovellettu mummun vuodelta 1947 olevasta neulontakirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Se on ihan ykkönen, kun suunnittelee kuvioita tumppuihin tai sukkiin tai vaikka patalappuihin. Tää kuvio on kymenlaaksolainen. Eiks se oo jossain Kouvolan lähellä?

Pää vähä paloina

Tänään bussipysäkillä yks tyyppi alko juttelemaan mulle. Se sanoi, että huomasi mun olevan arkkitehtuurin laitokselta ja kysy, että opetetaanko arkkitehdeille kaupunkisuunnittelun historiaa. Sit se halusi tietää mitä mieltä oon Espoon Tapiolasta ja se oli samaa mieltä siitä, että onhan se nätti suomalainen metsälähiö. Istuttiin sit bussissa vierekkäin koko matka ja juteltiin mm. arkkitehtuurista, yhdyskuntasuunnittelusta ja junista. Outoa, että joidenki tyyppien kaa vaan natsaa heti ja on helppo keskustella, eikä tuu edes vaivaantunu olo. Se ite opiskeli rakennustekniikkaa ja oli jollain kieroutuneella tavalla kiinnostunu mun alasta ja opetuksesta. Yleensähän insinöörit vähä vierastaa meikäläisiä. Opin tyypiltä myös uuden sanan: pendoloida. Se oli siis ite matkalla rautatieasemalle tarkoituksenaan pendoloida Helsinkiin. Hyvää junamatkaa Jouni, vaikka ootkin ehkä (tai ainakin toivottavasti) jo perillä.