Tiiättekö sen tunteen, kun ootte ostamassa yhtä hedelmää ja sit ette raaskikaan ostaa vaan yhtä, koska se banaani olis muuten tosi yksinäinen? Sit otat kaks ja kassalla sua harmittaakin, kun tunnet olevas kolmas pyörä banaanien seurassa.

Oon syöny extrapaljon banaania, koska se on niin nopee ruoka. Tää tokan periodin loppu on ollut ihan kauheeta ja stressaavaa aikaa. Täytyy tunnustaa, et ahnehdin ihan liikaa kursseja, mut nyt (SIIS TÄNÄÄN HERRAJEESUS) suurimmat ja isoimmat palautukset on hoidettu. Niiden eteen tuli valvottua öitä koululla ja itkettyä. Mut se vaan on ihan kaameeta, kun meet koululle siinä puolen päivän aikaan tarkotuksenas tehdä "pari pikku juttua", mut huomaat istuvas siinä samalla koneella vielä puol yhdeksältä aamulla. Sit meet täysii kotiin, käyt suihkus, yrität syödä jotain (pystymättä kuitenkaan siihen valvomisesta ja ruudun tuijottamisesta johtuvat oksetusolon takia) ja lähet takasin TTY:lle seuraavalla bussilla. Luennolla sit nuokut ja päriset vuorotellen, ihanku olisit humalassa. Valvot reippaat 36 tuntia, syöt noin 3 banaania ja toistat tän 2-3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, mitä proffat tarkottaa sillä, kun ne sanoo et arkkitehtuuri on elämä.

Täs vielä potretti musta tän syksyn jälkeen: semi-zombie.



Pakko vielä lisätä, et mun äiti on yleensä paras, mut joskus ihmettelen sen erinomaisuutta. Esimerkiks se sai sisällytettyä yhteen lyhyeeseen tekstiviestiin täysin korrektisti, että se aikoo ostaa mummulle ja taatalle herkkukorin joululahjaks, sen munasarjakasvain on kadonnut ja että se lähtee Dubaihin. Mä vastasin väsyneenä vaan et "ok", eikä edes noi mun kaks kirjainta kuulostanu yhtään niin asianmukaisilta.

Parhautta on myös se, et voin nyt siivota työpöytäni - sekä virtuaalisen että ihan konkreettisen. Ja kuunnella täysillä Scissor Sistersiä.

Vermögen

Semmonen jännä fiilis bussissa. Yleensä räplään puhelinta koko bussimatkan, mutta nyt laitoin sen tarkotuksella reppuun, kattelin maisemia ja kuuntelin mitä muut jutteli. Joku sanoi, ettei lastenhuonetta kannata maalata lapsen valitsemalla värillä, koska niiden mielipiteet muuttuu niin nopeesti. No aijaa. Eikä boordeja kannata laittaa, koska ne on niin kulunut juttu. No ne kyllä on. Riemastutti, koska aamu-tv sanoi, että tänään tulee vettä (jopa kolme pisaraa), muttei tullutkaan, vaan aurinko paistoi tosi lujaa. Sitten kun kävelin kasvisravintola Gobalin ohi, roskisauto tyhjensi biojätteitä ja sitten haisi uloste ja pihlajapuiden kukkaset sekaisin. Sit tiesin, että tää on mummulan kesän haju. Teki mieli jäädä siihen haistelemaan, vaikken yleensä tykkää paskan hajusta.

En oo ihan varma mistä tämmönen riemastus nyt johtuu, mut ehkä parin päivän aikaisista kivoista jutuista ja sattumuksista. Keskiviikkona oli Vesilahden kirjaston suunnittelukilpailun palkintojenjakotilaisuus ja mun työni sijoittui kolmannelle jaetulle sijalle. Ykkössijan voitti superhyvä työ, josta kyllä huomasi, että vähää vaille valmistunut arkkitehtiopiskelija oli sen suunnitellut. Kakkossijaa sen sijaan ei lainkaan ollut, vaan kolmanneksi sijoittu mun työ, kahden pojan yhdessä tekemä työ sekä tämän ekaksi sijoittuneen tyypin toinen ehdotus. Nää pojat oli kans suunnitelleet kaksi työtä, mutta vaan toinen niistä pääsi palkinnoille.

Sain sitten vähän kesärahaa, kukkasia, diplomin ja kirjan. Lisäksi myös Ilmari Lahdelman kädenpuristuksen, mikä tuntui tosi hurjalta. Tilaisuuden jälkeen käytiin kahvilla ja syötiin vohveleita tuomariston kanssa, mikä oli aika hurjaa sekin. Tosin oon meidän laitoksen proffien kanssa pelannut beer bongiakin, mutta virallinen kahvittelu saman pöydän ääressä oli sata kertaa kiusallisempaa. Siinä sit juteltiin, vedettiin vohvelia ja sain kans kuulla, että kaikki muut kilpailuehdotuksen palauttaneista oli 4.-5. vuosikurssilaisia, eli huimasti mua kokeneempia, argh. Tossa ylhäällä on yksi kuva mun työstä "Paalista" ja kiinnostuneille lisää tässä ja tässä.

Lisäksi löysin tänään talvesta saakka kadoksissa olleen jättihuivin. Sitten olisin saanut töitä työmaasiivoojana, mutta jouduin kieltäytymään niistä, mutta peukut ja varpaat pystyssä sekä ristissä toivon, että sain ne onnistuneesti nakitettua Naamalle. Kesäopiskelut olis menny kuralle ja valmistumisen kannalta olisi pitänyt sumplia kursseja uusiksi, nii parempi jos toi Naama saa kanssa jotain tekemistä kesäksi.

Ja toi otiskko vermögen tarkoittaa googlen mukaan kohtaloa, arpaa ja onnea. Mun mielestä se sopi tähän, vaikkakin siitä tulee mieleen joku meijerituotteen nimi. Nyt kuuntelen vanhoja PMMP:n biisejä ja juon kuumalla parvekkeella yhden Somersbyn. Kivaa perjantaita!

Piippu

Tulipas jotenkin paljasteleva olo, kun läväytin nää kuvat tänne. Koska kyseessä on mun oma koulutyö, mulla on siitä tosi henkilökohtainen olo. Vaikkei mun projekteissa olisi mitään sen ihmeempää tai edes syvällistä, niin ehkä eniten se aika, mitä on tullut käytettyä työn äärellä ja ajatellen sitä, tekee siitä jotenkin tosi oman. Oon työstänyt sitä jopa päässäni bussimatkoilla, jonottaessa kaupassa ja jopa välillä tahtomatta unissani.

Tehtävänä oli suunnitella pieni julkinen rakennus - tässä tapauksessa yleinen sauna Tampereen Konsulinsaareen. Saunan yhteydessä tuli toimia myös pieni kahvila, ja saareen tuli suunnitella myös silta tai jokin muu kulkureitti, joka ottaa huomioon myös liikuntaesteiset. Tehtävänannossa oli määritelty myös tilaohjelma (eli vaadittavat tilat ja niiden pinta-alat), joita tuli myös noudattaa.

Alla olevat kuvat ovat siis pienennettyjä versioita plansseista, joiden avulla työ esiteltiin. Planssien lisäksi piti tehdä pienoismalli, mutta sain omani niin myöhään valmiiksi, että ensinnäkään sen valokuvaaminen ei todellakaan tullut siinä kohtaa enää mieleen ja toisekseen valoakaan ei olisi ollut tarpeeksi kuvaamiseen. Toki olisin voinut ottaa siitä myöhemminkin valokuvan tai pari, mutta professorit roudasi mun työn jonnekin omiin juttuihinsa valokuvattavaksi, enkä usko saavani sitä enää takaisin (ainakaan viime vuoden kokemuksien perusteella). Levätköön siis rauhassa TTY:n salaisissa kansioissa.

Mulla on välillä kova tarve perustella joitain mun ratkaisuja, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta viimeksi meillä kritiikissä oli maksimissaan 60 sekuntia aikaa kertoa pääkohdat työstä, mikä on lopulta tosi lyhyt aika. Jotenkin tosi ankeeta, että työ, jota on väännetty useampi kuukausi, kuitataan kritiikissä parhaimmillaankin noin viiden minuutin arvostelulla. Ymmärtäähän sen, että jos niin ei toimittaisi, kritiikit venyisivät entistäkin pitemmiksi, ja onhan tossa kuudessa tunnissakin jo aika paljon kestettävää. No, mutta yritän nytkin tiivistää tätä asiaa mahdollisimman paljon kaikkien hyvin- tai pahoinvoinnin nimissä.

Ja kuvat meni aika perunamuusiksi pienentämisen takia, sorit siitä. Noita kuvien alla olevia numeroita klikkaamalla pitäisi saada isommat versiot auki.



01 Mun työn nimi on "Piippu" ja se koostuu kahdesta pyöreästä piippumaisesta tilasta sekä niitä sivuavista seinäkkeistä. Seinäkkeet rajaavat saarelle tilaa ja erottavat kahvila- ja saunaosan toisistaan lasisella aulalla, joka sijoittuu piippujen väliin. Muurimaiset seinäkkeet halkovat saarta ja kuroutuvat aina vedestä saakka saaren kävelysillalle muodostaen sille samalla kaiteet. Pyöreät tiiliset piiput taas ottavat kantaa Tampereen tehdasmiljööseen.



02 Pohjapiirroksesta voi (juuri ja juuri) nähdä, kuinka tilajako rakennuksessa toimii. Sisäänkäynti tapahtuu kapeahkosta kahden seinäkkeen rajaamasta tilasta. Saaren pohjoispäädyssä seinäkkeet ulottuvat Tammerkoskeen saakka rajaten saunojen yhteyteen myös uintimahdollisuuden. Pohjapiirroksen kanssa sain jumpata aika pitkään, ennen kuin sain siitä toimivan. Tommonen paraabelimuoto ei ole ihan se tyypillisin ratkaisu, ja se tuli todella huomattua... Onneksi sain pohjapiirroksen toimivuudesta myös kiitosta, ettei valvotut tunnit menneet ihan hukkaan.

Ovelimmat ehkä huomaavatkin, mistä työn logon muoto tulee!



03 Päämateriaaleina on vaakasuuntainen mäntylaudoitus ja harmaa tiili. Tiilen ja laudoituksen leveys on sama, jolloin liittymäkohdissa ne limittyvät kauniisti yhteen. Oikealla näkyy saaren pohjoispääty, jossa saunat sijaitsevat. Niistä on pääsy aivan saaren kärkeen, missä veteen laskeutuva vilvoitteluaule sijaitsee.



04 Rakennuksen ulkohahmo on myös melko sulkeutunut seinäkkeiden vähäisen aukotuksen takia, mutta päänäkymät on suunnattu aukeamaan etelään Satakunnansillan ali ja pohjoiseen Tammerkosken yläjuoksulle. Valon kulku rakennukseen on ikkunattomuuden takia suunniteltu tulevan suurten piippujen kautta sekä seinän vieriin jätettyjen valorailojen kautta (ks. leikkauskuvat).



05 Kulku Konsulinsaareen tapahtuu kävelysillan kautta, joka on sijoitettu oleelliselle paikalle muihin kulkureitteihin nähden. Omassa työssäni tärkeää sillan sijoittamisessa ja saareen kulkemisessa oli näkymien suuntautuminen ja niiden ohjaaminen.

Jos nyt saisin tehdä koko rumban uusiksi, kehittäisin joitain kohtia hieman enemmän ja tekisin pieniä muutoksia. Tosin aina taitaa löytyä jotain työstettävää... Ehkä eniten tyytyväinen oon siihen, että tein kaiken materiaalin tietokoneella. Tietenkään käsin tehtävää työskentelyä ei tule väheksyä, mutta se vie paljon enemmän aikaa eikä niin saa aina yhtä vakuuttavaa jälkeä. Tietenkin suunnittelu- ja luonnosvaiheessa mullakin on kynä kädessä, koska se tuntuu kaikista luonnollisimmalta.

Ihana ajatella nyt, että kritiikki on ohi ja tän projektin saa jättää viimein rauhaan. Muistan, kun kritiikissä olin toiseksi viimeinen esittelijä ja siinä kohtaa mun takapuolessa ei ollut enää tuntoa pitkän istumisen jäljiltä ja kaikki palaute mitä sain tuntui olevan tosi kökköä ja laiskaa. Varmaan arvostelijatkin oli jo hieman tympääntyneitä venyneeseen aikatauluun. Ainoa asia, minkä kunnolla muistan koko tilaisuudesta oli se, kun yks assari sanoi mun planssien olevan kuin jostain arkkitehtijulkaisusta. Muuten mulle jäi tosin lannistunut olo, mutta se katosi heti parin päivän päästä, kun huomasin vitosen rapsahtaneen arvosanaksi.

Tästä tuli aika huisi ja pitkä teksti. Jopa niin pitkä, etten jaksa lukea sitä uudelleen ja tarkistaa löpinöitäni. Voi olla, että jos alkaisin tarkistelemaan, saattaisin poistaa koko lätinän. En oikeen koskaan tee mitään tämmöistä blogiin, mutta tässä tää nyt olis!

MITÄ

Tänään ei tosiaankaan ollut ihan tavallinen päivä. Aamu vaikutti ihan tavalliselta: puuron syömistä, uutiset, hiusten harjaus.

Viimeistään iltapäivällä kahden jälkeen alkoi tapahtua: spessubussi starttasi yliopiston edestä ja kierrettiin vähän Hervantaa, kyytiläisille tarjottiin ilmaseksi mäkkärin legendaariset euron juustot, kaljaa ja siideriä sai veloituksetta, kierrettiin Tamperetta ja lopulta päädyttiin Särkänniemeen, joka oli jo viime viikolla painunut talviunilleen. MUTTA EIPÄ SITTENKÄÄN. Meille fukseille oli vuokrattu käyttöön keinukaruselli ja tornado! Lisäksi mustaamakkaraa jaettiin kaljan kanssa kaikille halukkaille. Kävimpä sitten kokeilemassa tutun keinukarusellin ja pitkän houkuttelun tuloksena myös tornadon. Kolme kertaa. Huh.

En siis koskaan aikaisemmin ole ollut yhdessäkään vuoristoratatyyppisessä laitteessa, joten itku ja purjo meinasi lentää jo pelkästään jonottaessa. Edes Naama ei ole kyseisessä tappomasiinassa koskaan istunut, joten mun kohdalla kokemus oli yhdellä sanalla kuvaten eeppinen.
Minä korkealla ilmassa, väärin päin. Ei ihan joka päivä käy näin.
Hyi saasta, varmaan 20 vuoden aikana patoutuneet fiilikset irtautui mun ruumiista huudon muodossa.
Aika siistiä olla TTY:n yliopisto-opiskelija.

Olisipa kuvia todisteeksi.

Tällästä tänään.

Keskiviikko klo 15

Kiitän ylempää tahoa siitä, että tänään on vapaapäivä. Eilen oli Arkkitehtuurin laitoksen syyskarnevaalit, jossa meidät fuksit esiteltiin muulle arkkariporukalle. Hyvinkin luentopainotteisesti alkanut ilta vaihtui sitten melkoiseksi ryönäämiseksi, enkä ookaan koskaan aikasemmin reivannut opiskelutiloissa puolen yön aikaan.
Piirustussaleilla siemailtiin sopivasti ja kiltahuoneella kilisteltiin. Meillä oli jopa DJ. Toki salaseurahuoneet erikseen, joihin me päädyttiinkin sitten kun häätökäsky kävi kahdentoista jälkeen. Ankkalinna -nimisessä maanalaisessa huoneessa sitten vietettiin aikaa sinne vähän yli aamu viiteen ja kotiin pääsin nukkumaan kuuden jälkeen.
Heräsin kuitenkin jo ysiltä, uni ei vain riittänyt. Asiaan vaikutti kuitenkin ehkä enemmän kerrostalorapussa jylläävä putkiremppa ja betonikiviseinien poraaminen.

Tokihan noita opiskelijabileitä on tän kahden viikon aikana riittänyt joka toiselle päivälle, mutta piti päästä nyt fiilistelemään tota viimeisintä tänne. Tuntu hieman häiritsevältä mennä samalla bussilla kotiin nukkumaan, ku toiset menee sillä töihin, hmmm.

Ei mulla taida olla edes mitään kuvia, joita laittaa tänne, kun en muutamasta syystä kehdannut/uskaltanut kantaa kameraa eilen mukana. Muutenkin kamerointi on jäänyt kaiken suhteen vähemmälle, joten pakotan tähän vain parit epämääräiset. Ja tämän viikon aikana kun valjastan uuden puhelimeni käyttökuntoon, joutunette sietämään instagramtyylistä kuvaripulia niin opiskelijabudjetilla laadituista lounaista mun aamulla syvällä harkinnalla valittuihin sukkakuviin. Or not.

Arrogantti, mystinen, mielipideautomaatti...

Mun piti tulla kirjoittamaan ekoista koulupäivistä TTY:llä, mutta perhana, en keksi mitään. Eikä sillä, että päivät olisivat olleet mitään sanomattomia, vaan jotenkin jotain niin uutta, etten osaa oikein tarttua mihinkään. Ainakin alan pian olla edes hieman yliopiston asioista ja paikoista perillä, ja osaan ehkä tänään suunnistaa oikeaan aulaan odottelemaan etkojen alkamista. Tosiaan eipä tässä tutorit pitäneet turhaa kiirettä, sillä heti toisena koulupäivän iltana on luvassa The Ekat Bileet ja vielä torstaina bupirundi, joten eiköhän tämä opiskelijaelämä ala pian maistua niin alkoholitäyteiseltä kuin on tarkoituskin. Jaiks.

Jutskailin muiden arkkareiden kanssa pääsykokeista ja aika moni oli hieman ihmeissään kuinka olivat TTY:lle päässeet. Samaa ihmettelen toisinaan itekin, mutta hyväksyn tosiasiat enemmän kuin mielelläni. Mulla on opiskelupaikka, joka on vielä ehkäpä yksi mahtavimmista mahdollisista. Jollain ihmeen kieroilulla tai kohtalolla heivasin itseni kouluun, hoidin ennakkotehtävät, selvisin matikasta (hyi) ja tuolla sitä kulutetaan sitten piirustussalin penkkejä.

Mutta nyt taidan mennä syömään jätskin ja ottamaan powernapit niin ehkä jaksan iltamat paremmin.