Ulkona on jälleen ingmanin vaniljasuklaarouhe jäätelön värit. Mieliala kohentu huomattavasti, kun ulos katsoessa ei näytä enää samalta kuin meidän vaatehuoneessa: sysimustalta ja likaiselta (ja se on paha se). Huomenna mulla on kaksi tenttiä ja en oo varma onko se maailmanloppu vaiko -alku.

Tässä mun joululahjalista:

- henkilövaaka (hurjin toive)
- teetä
- mustia tusseja
- alatoopia ja savukalaa (näitä ei oo pakko paketoida)
- hiirimatto
- lompakko, jota kukaan ei kuitenkaan voi ostaa mulle, koska en itekään vielä tiiä millasen haluun
- sitten myös voisin ottaa tämmöisen koiran ja vladimirpikkarit

Naama meni jänismettään aamulla klo 05.00 (hullu). Tuntuu oudolta ja yksinäiseltä täälä yksin gerbiilien kanssa. Mulla on vähä sellaset yh-äiti vibat, mut se johtuu varmaan siitä että oon lukenu Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -kirjaa, joka kertoo lestadiolaisäidin arjesta, väsymyksestä ja harhailusta. Oikeesti siis olis pitäny lukee rakennusaineoppia ja rakennushankkeen toteutusmuodoista. Oon silti aika ylpee, kun luen tollasia enkä esim. jallua tai jotain koirien kalevalaa.

Kävin myös tossa vajaa viikko sitten kirjakaupassa ja huh huh, se oli virhe. Ensinnäkin siks, kun halusin ostaa puoli kauppaa välittömästi ja toisekseen siks, kun mulla oli repussa jouluvalot (kuuluu mun perusvarustukseen) ja ne piippas kaikissa mahdollisissa kaupan ovissa. Oli ihan supernoloa, kun sen myyjätädin kanssa kaivettiin mun repun sisustaa ja testattiin, että mikä piru siellä aiheuttaa piipityksen, ja sit olin aikasemmin päivällä ostanut teekkarikalenterin alekupongilla subwayleivän ja se pahanen leivän puolikas pyöri siellä repussa ja makeasipulikastikkeet oli vähä härskiintyny pitkin poikin. Toivon, et se täti tykkäs siitä hajusta ja mun ominaistuoksu taitaa olla seuraavat puoli vuotta sipuli, koska käytän tota reppuu päivittäin ja se subwayn tavara on aika tujua.

Mutta nyt kertaan vielä puisen ulkoseinän ja välipohjan liitosdetaljit, koska nehän on tunnetusti niin kivoja ja jännittäviä.

Löysin itteni syömästä viikko sitten torstaina yön pimeinä tunteina smetanaa. Sitä piti syödä jauhelijagulassin kanssa, mut olin liian kiireinen lämmittääkseni sitä mikrossa, joten pelkkä smetana sai kelvata. Ehdin kuitenkin palauttaa kouluprojektini seuraavana päivänä ajoissa, joten tästä lähin smetana ja GusGusin musiikki toimii mun (salaisina) voimanlähteinä.

Mulla on nyt maailman paras musta geelikynä. Löysin sen cadiluokasta yks päivä. Joku vois sanoo sitä varastamiseksi. Harmittaa jo etukäteen, et sen muste loppuu jossain kohtaa enkä tiedä mistä saisin uuden tilalle. Voisin ihan vaan tän kynän kunniaks alkaa piirtää jotain sarjakuvia ja kirjottaan romaaneja.

Naama ampu muuten viime viikonloppuna ketun. Olin ihan kasuaalisti mummulassa, kun se vaa yhtäkkiä soittaa, et haluunko sen täytettynä vai turkkina. Sit vaan sanoin, etten ainakaa täytettynä, mut nyt vähä jälkikäteen harmittaa, koska kuinka hieno ja ällö sellane olis ollu jossain olkkarin hyllyllä. Tai jos olis ollu paska päivä koulussa tai töissä ja tulis kotiin ja näkis vaan tämmösen. Kyllä mua vaan piristäis. Joku vois alkaa varmaa itkeen, mut en mä.




Tänään sen sijaan käytiin alkossa (tärkee päivä) ja Naama osti jotain spesiaali-sandelseja ja punaviiniä. Naama halus ostaa yhtä tiettyy viintä, kun siinä hintalapussa oli kuva et se sopii pizzan ja siilin kanssa. Oikeesti se on kai lammas, mut siili kuulostaa musta gurmeemmalta.

Mulla ei oo nyt mitään kivoja kuvia, koska mun puhelimen kamera on rikki ja järkkäri on täynnä vaan tylsiä työmaamieskuvia, joten tossa on vaan pari mun pinterest-kuvaa. Hälyttävää on se, että oon alkanut tykkäämään ihan hirveesti vaaleenpunasesta ja ihonväreistä. Tässä mun fiilis, kun mietin illalla vauvojen värejä ja pidän niitä kivoina ja häpeen:

Yleisön pyynnöstä

Asialista turhista ja asiattomista asioista



Skippasin näköjään marraskuun monestakin syystä. Sillon turrutaan, hidastutaan, hortoillaan, masennutaankin hieman ja kaiken sen koomaamisen yhteydessä väännetään valmiiksi tuhat ja miljoona asiaa - ensisijaisesti koulua varten. Koko marraskuu meni pyristellen kylmässä hiessä.
Naurettavinta tässä on se, että sama toistuu joka vuosi. Mutta toisin kuin talvi, se ei yllätä autoilijaa, vaan pistää ainoastaan suututtamaan. Nokka- ja ketjukolarit on mahdollisia.

On tässä eletty huvittaviakin aikoja uusien jääkaappimagneettisanojen kanssa. Vietetty aikaa ja annettu sen vaan kulua. Kaikkea ei oo edes syytä kertoa. Aloitin taas kirjoittamaan päiväkirjaa, sieltä löytyy se kaikki oleellinen. Siinä ei oo lukkoa, mutta onneksi teksti on niin pientä, ettei sitä voi kukaan muu lukea.

Tässä vielä rauhallisia sydämentykytyksiä: Massive Attack - Teardrop

Hauska huomio viikon takaa:

Kai tiedät sen tunteen, kun istut autossa, jossa tuulettimet puhaltaa vähän liian lämmintä ilmaa, varpaat palelee silti, taivas ei ole vielä päättänyt onko iltapäivä vai ilta, väri vaihtumassa violetista tummansiniseen, katulamppujen valot heräilee, välkkyy. Edellä ei aja kuin ehkä kaksi autoa, istut siinä etupenkillä, iso mummulta saatu kaktus sylissä ja sen piikit kutittelee leukaa ja radiosta kuuluu Basso -radiokanavalle tyypillinen rytmikäs jumputtava ja jännittävä musiikki (vähän niin kuin tällainen). Ilma on hiukan tunkkaista, ihan kuin jo kertaalleen hengitettyä. Tekisi mieli sulkea silmäluomet, mutta sitähän ei voi tehdä, koska silloin nukahtaisit. Ja kaktus sylissäsi kaatuisi, piikit pistäisi sukkahousujen läpi ja multaa menisi kenkään.

Tilanne, joka jokaisen tulisi joskus kokea.

Onneksi lokakuuta on vielä jäljellä.

Oon taas opetellut juomaan piimää

Marjatta osaa navigoida, minä en

Enkä muuten osaa kovin montaa muutakaan asiaa. Se pistää välillä sormet suuhun ja luun kurkkuun. Onneks on elämä aikaa opetella. Nyt harjoittelen tuntemaan mun uuden hiuskuontalon. Se sai viime kerrasta yli jääneen väripurkin ylleen ja nyt koko asunto haisee omenaiselle hoitoaineelle. Katsotaan mitä shokkivärin ja hoitoaineen sekoitus tuo huomenna tullessaan.




Tiesittekö muuten, että lidlin juusto-kinkku-täytteisessä croissantissa on 900 kaloria? Ystävä kertoi ja sai mut harkitsemaan elämäntaparemonttia kuudetta kertaa. Paistopiste on paholainen. Ja voi, olisimpa Marjatta, voisin navigoida itseni selville vesille. Pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sitä ennen menen kuitenkin nukkumaan.

Järki soimas, äiti moitti

Nyt on ollut aurinkolaseille käyttöä. Ja salmiakille. Ostin Amurin Helmestä kahdella eurolla ison pussin suomalaista salmiakkia, jota on hyvä makustella koulutöitä tehdessä. Voisi kuvitella, että mulle on sattunut vaikka mitä tän päivitystauon aikana, mutta nääh. Oon käynyt kyselemässä uusia gerbiileitä, ollut Virven tukena, kun se kävi hakkauttaan itteensä tatuoinnin, kiertelemässä tasarahapäivä UFFilla, urheilemassa tappokahvakuulatunnilla, leiponut kaljamuffineita ja erehdyin vielä haastateltavaksi johonkin typerään lehtigalluppiin.

Mun mielestä on niin väärin, kun TTY on ainoa Tampereen korkeakouluista, joissa ei ole hiihtolomaa tai syyslomaa. Joku semmonen olis tehnyt ihan kutaa. Ehkä pääsiäislomalla sit helpottaa, jos ei lasketa mun herkkulakkoa uhmaavia suklaamunia. Ehkä silloinkin vedän vaan salmiakkia ja vissyä, koska ne on niitä sallittuja.

Ei mulla muuta. Ilmaisin vain olevani elossa.

Samuli Putro - Huono Sängyssä

Epäasiaa

Täällä mä taas muutaman kuvan kanssa. Hienostelen sieraimiani ja tossa olisi muutama asiateksti tällain keskiviikkoiltaan. Mä taidan mennä katteleen Tuomas Kyröä telkkarista, se on aika asiallinen. Mä en nimittäin nyt ole. Kuullaan vielä ja ehkä toivottavasti pian.

Bongaa q

Tää on tätä sekavaa aikaa. Ei tiedä onko sitä jo talvi vai vielä syksy. Pitäiskö laittaa hanskat vai tumput tai joku hattu päähän. Tarviiko lähteä pysäkille ajoissa, jos bussi on kuitenki pakkasen takia myöhässä. Onko nyt miinusta vai plussaa?

Sekavinta oli ehkä tossa toissapäivänä. Silloin juhlittiin kanssa galaksien ja gorillojen. Teemana meidän arkkarifuksien järjestämissä Syyskauden avajaisissa oli Linnunradan Viidakkokirja.

Tänään oon koko päivän syönyt homejuustoa, siivonnut ja vaihtanut viis kertaa puhelimen taustateeman väriä. Huomenna sit selvitän Naaman kanssa, mitä hittoa se laatuaika oikeen on. Mennään ilmeisesti syömään. Toivottavasti ei minnekään liian hienoon ravintolaan.

Räkää

Aika kuluu samaan aikaan kuolettavan hitaasti, mutta silti niin nopeesti. Vielä 49 päivää Tammelaan takaisin muuttoon ja 3 päivää tentittömän tenttiviikon loppumiseen. Voinette ehkä veikata kumpaa odotan enemmän.

The XX - You Got The Love (Florence and the Machine cover)

Ensin ajattelin, ettei mulle kuulu juurikaan mitään uutta, mutta hitto, vaikka mitä on sattunut. Sitsailin muodokkaasti arkkitehdeittäin, kävin Klubilla kattelemassa Turmion Kätilöitä, tuparoin, kudoin taas yhdet sukat, käväsin moikkaan kavereita, jäin jumiin hissiin ja tekaisin sienipiirakkaa syksyn antimista. Sitä paitsi äsken satoi lunta about viis minuuttia. Aijaa, no joo, huomatkaa siis, että noi on mun mittapuulla iso määrä asioita. Ehkäpä vain tyydyn spämmäröimään litanian kuvia.

Eipä oo mun horoskooppi kuvassa, vaik näyttääki vähä samalta kuin mä. Voisin harjoitella lisää alastonmallia varten. Kuka suostuisi muusaksi? Keväällä meillä taitaa alkaa taide ykkönen. Voin vaan kuvitella kuinka henkinen keski-ikä laskee ala-astetasolle, kun luokkaan lampsii mies ilman housuja.



Ostoksia Lielahden Jonnan kirppikseltä. Pitkähihainen kiiltävä paita olkatoppauksilla, totta kai, 0,75 euroa ja haulitornikassi 3 euroa. Hankin siis tunnustusta Tampereen länsipuolellekin ton kangaskassin avustamana. Pispala ei kuole koskaan!



Kolmiolaukku 8 euroa, raamattuvihko 2 euroa ja mustat farkkushortsit 6 euroa.

Kiinnostuneille voisin vielä vinkata semmosta ilmotusluontosta asiaa, että mun muutamaa työtä pääsee kyylimään dia.fi -osotteessa, jonne on siis koottu vuoden 2013 arkkitehtipuolen haun parhaita töitä. Mun töistä sinne pääsivät jo täällä esitellyt ennakkotehtävät sekä pääsykoetehtävistä numero vitonen, eli mitä katu-uskottavin varaanikärryni. Kaipailen edelleen takaisin nro. 3 ja 7 töitäni, harmi vaan ettei niitä saa nähdä enää koskaan. Todennäköisesti joutivat takansytykkeiksi lämmittämään TTY:n koko pytinkiä talven varalle. Erh.

DIY: Tussatut silmäkengät

Mutustan tässä koulun ruokalassa kyhäämääni hummus-ruisleipää ja kuuntelen Samuli Putroa. Jälleen, hups. Leivässä tosiaan on mutustamista, se kuivahti tossa päivän aikana ja mitä ilmeisimmin sen säilyttäminen luentokansion välissä sekä kansion päällä istuminen eivät parantaneet asiaa. Mutta ihan hyvältä silti maistuu.

Mulla taitaa olla joku hetkellinen fetissi silmiin, etenkin rumiin ja ällöttäviin sellaisiin. Mun fetissit on kuitenkin onneksi kausiluonteisia. Silmäpussejani tuskin koskaan tulen ihannoimaan. Harmi.
Mutta tässä tuotokset, jotka tussasin kirppikseltä löytämiini kenkiin.









Ihan näpsäkät!

Ajattelin alkaa kullata ajatuksiani vihkoon, jonka vähän aikaa sitten hankin. Ajatus kuulostaa niin hienolta, että lähes vaikea ryhtyä sanoista tekoihin. Yhtä hienolta kuulostaa huomiset arkkarisitsit, joihin menin tyhmyyttäni ilmoittautumaan mukaan. Viime kertakin kusi, joten katsotaan mitä nyt tapahtuu. Torstaina taas olisi luvassa Turmion Kätilöiden keikkaa Klubilla ja perjantaina tuparit.

En yhtään ihmettelisi jos mun meiningit olisi loppuviikosta tällaiset:
"Talonmies saa tippurin, ja sheikkaa niin kuin helistin."
Samuli Putro kertoo asiasta lisää.

Vauvan pylly hartioilla

Mistä on mun viikko tehty:
jännittävistä vieraista, mustikkamuffineista, Tintistä, töistä, Paksu Pepestä, lakritsiautoista, mustista ilmapalloista, kipeistä sormista, synttärikorteista, Avaruusplaneetasta, gerbiilin pyydystyksestä, pitkistä kalsareista ja tärkeistä automatkoista.





Jos ihan tarkkoja ollaan, toi kirppisneule kuuluu viime viikolle.
Revin siitä napit irti ja lisäsin mustat samettipalat olkapäille. Ne on pehmoiset ja särmikkäät, tai niin kuin taata sanoisi: sileät kuin pikkuvauvan takapuoli.



Huomenna sen sijaan juhlitaan mun synttäreitä. Taidan tuikata tikun täyteen musiikkia kaiken varalle, jos vaikka 4G ei suostu yhteistyöhön. Listalta taitaa löytyä ainakin tämä, tämä, tämä ja tämä. Ainiin, ja tämä!
Hyvää illan jatkoa!

Snabb

Tämmöinen pikainen vain tällä kertaa.

Kahdenlaista nahkaa.

Turvonneita kasvipohjuksia.

Siistit löydöt Fidasta ja Bonuskirppikseltä.

Postia

Kävin tossa yks päivä hotmailin sähköpostissa ja huomasin kaiken roskapostin joukosta tämmösen yhden jutun.

Postihan ei siis tosiaan ollut mulle itelleni, vaan jollekin Janna-paralle, jolle opettajatäti Pirkko taitaa olla nyt vihainen. Sähköpostin on lähetetty toukokuun alussa ja palautuspäivä opinnäytetyölle on jo reilusti ylitetty. Janna-parka.



Minä taas kuumottelen, josko uskaltaisin tilata netistä mustia ilmapalloja synttäreitä varten. Ja huomenna kyllä soitan taas tädille, kun kerran hyväksymiskirjettä ei kuulu. Kaikenlaista muuta postia oonkin saanut (kuten toi ylläoleva), Nordean kirjeet ja vakuutuslaskut. Lisäksi pitäisi hoitaa muitakin aikuisten asioita, kuten pankissa poikkeaminen ja poliisilaitoksella käyminen, töissä käymisestä puhumattakaan. Onneksi mulla on vielä aikaa olla kakara ennen kuin täytän 20 ja leikkiä esimerkiksi ranskalaissipseillä.

Koppis ja silmämunat

Mä kuulun nyt blogimaailman eliittiin ja aateliin, sillä olen onnellinen uuden epämääräiseltä jättikoppakuoriaiselta näyttävän hiusharjan omistaja! Ilmeisesti tämä hiusten ja muun karvaston lähtöä vähentävä harjain on jonkin sortin yleellisyystuote, jota on moneen otteeseen ylistetty eri blogeissa. Äite sen mulle armeliaasti kantoi tuliaisena Köpiksestä, joten hintaa en kuitenkaan tiedä.

Hiuksistoni väri on edelleen vihertävä, mutta koska en ole saanut palautetta töissä niin asiakkailta kuin työnantajaltakaan, uskon siis yhä näyttäväni ihmiseltä.

Tämän ja näiden erään illan askartelun tuloksessa komeilevien silmien saattelemana kuumotellaan huomista tulosta TTY:ltä. Jos pääsen läpi niin käyn kyllä ostamassa pullon skumppaa! Jos en, niin sitten kaks.