Mä oon syönyt siian mätiä suoraan pakasterasiasta, kutonut yhteensä 18 villasukkaa ja yrittänyt pysyä erossa joulusuklaista. Oli mukava joulu, vaikkei kovin reuntouttava, mutta eipä haittaa, sillä nyt voin testailla uusia kaiuttimia ja juoda mojitoja yksi toisensa perään, sillä meidän uusi tehosekoitinkone murskaa jään niin perkuleen hyvin.

Toisille taas kasvaa talviturkki pakkasille, mutta mulla lyheni karvasto niskasta ja hiukan myös etuhiuksista. Niskasiilistä kiitokset jälleen Virvelle! Pitkäksi jääneet hiukset saa onneks suojaksi niskan tyngän päälle kriittisten sukulaisvierailujen ajaksi, ettei vanhusten tarvitse tukehtua kinkkuun.

Hommasin kadonneen hiusalan korvikkeeksi ison kahden metrin palan mustaa fleece-kangasta, jonka suojiin voi ovelasti piiloutua. Samalla voin käyttää sitä vilttinä kylmissä luentosaleissa, kunhan koulut taas joskus alkavat. Saahan siitä tarvittaessa turbaaninkin.

Alla vielä kuva uusista lempiväreistä.

Pelko johtuu tiedonpuutteesta

Hengitys on helppoa hyvässä seurassa, ei ole väliä paistaako aurinko, niin mutta eihän se edes paistanut. Juhannuksena siis - ja hei, siitähän on jo aikaa vaikka kuinka. Mutta tässä otteita toissapäiväisen toissapäiväisen eilisen eilisestä: Kaljaa ja vettä, sekä juotavaksi että uimiseen. Kokkoa korvasi grilli, sänkyä lattia, ystäviä ei mikään. Se oli erilainen juhannus: tuoksuva maa, ihana säännöstelty valo, josta osaa nauttia juuri silloin kun se osuu otsaan, purppurainen hetki juuri ennen yötä, tummansininen tunti klo 00.00 ja 01.00 välillä maantietä tallustaessa, pieni päihdekulttuuri, Virven kukkakampaukset, kutkuttavaa ja mieltä ylentävää.

Nyt on rauhallinen olo
niin sanotusti myrskyn edellä
kipristelen noita varpaitani
kirjoitan listoja listojen perään
selvyys, mitä huomenna tarvitsen mukaan
Seinäjoki odottaa meitä
hui hui hui
siitä tulee huikeeta
onneks ostin jo punaviinin

Vihreää

Alt-J - Interlude + Tesselate
Aaron Smith - Dancin (KRONO Remix)

Kuin tähdenlento olis hipaissut olohuoneen seinää. Suusta pääsi liuta toiveita, kuten:

1. Voisimpa olla romanttinen
2. Tuntisimpa kaikki maailman hyönteiset
3. Sietäisimpä raakaa paprikaa, sotkuista luonnetta ja vastatuulta paremmin
4. Osaisimpa vihata vähemmän
5. Löytyispä suustani jotain sanottavaa, viisaita ja harvoja lauseita



Sen sijaan tyydyn vaan kirjaimellisesti halkomaan hiuksia. Viisihaaraisia löytyy ihan liikaa, mut piristyksekseni nekin on nyt vihertäviä. Sakset vois tehdä hyvää. Ja sit alan opiskella itekseni bioteknologiaa. Lupasin opettaa eräälle lukion biologian viidennen kurssin asiat lääkiksen pääsykoetta varten. Joo, jotenkin soluhengityksestä ja proteiinisynteesistä lukeminen lohduttaa. Ainakin tiedän teoriassa mitä mun sisällä tapahtuu. Käytäntö on sit jotain muuta.

Marjatta osaa navigoida, minä en

Enkä muuten osaa kovin montaa muutakaan asiaa. Se pistää välillä sormet suuhun ja luun kurkkuun. Onneks on elämä aikaa opetella. Nyt harjoittelen tuntemaan mun uuden hiuskuontalon. Se sai viime kerrasta yli jääneen väripurkin ylleen ja nyt koko asunto haisee omenaiselle hoitoaineelle. Katsotaan mitä shokkivärin ja hoitoaineen sekoitus tuo huomenna tullessaan.




Tiesittekö muuten, että lidlin juusto-kinkku-täytteisessä croissantissa on 900 kaloria? Ystävä kertoi ja sai mut harkitsemaan elämäntaparemonttia kuudetta kertaa. Paistopiste on paholainen. Ja voi, olisimpa Marjatta, voisin navigoida itseni selville vesille. Pohjalta on hyvä ponnistaa, mutta sitä ennen menen kuitenkin nukkumaan.

Helpompaa olis leikata kaljuksi

Hyvää syyskuuta.

Lähetin Cybershopille kuvan siniseksi värjätystä hiuksistostani tossa yksi päivä. Peukut pystyyn, josko voittaisin joka kuukautisen 50 euron lahjakortin arvonnan ja saisin vähän himottua masuunaa uusiin väriputeleihin. Tällä hetkellä taistelen värivalintojen kanssa, sillä en luonnollisesti osaa päättää millä sävyllä karvani värittäisin.
Valintaa täytyykin miettiä erityistarkoin, sillä viimeksikin kohtalokas sininen väri pysyi päässäni ainakin pari kuukautta, minkä jälkeen se vihersi vielä toiset mokomat ja nyt se on pysytellyt tuossa hailun vihreän ja hopeisen paikkeilla muutaman kuukauden. Nyt aletaan kuitenkin olla jo voitolla oman tutun värin puolesta. Mun kohdalla suoraväreistä voidaan nimittäin puhua kestoväreinä. Tai mistä sitä tietää, kuinka sitkeää tököttiä seuraava kokeilu oikein onkaan.

Surkuhupaisinta tässä on ehkä se, että kun väri vielä sinnitteli hiuksissa, porasin haluavani sen pian pois, mutta nyt kun se viimein alkaa haalistua, ei kun vain uutta möhnöä kuontaloon. Joutunette siis sitten myöhemmin kuuntelemaan urputustani samaisesta aiheesta, jos kerran pääni suunnittelin värjäyttävän. Sorit jo etukäteen.

Vihreään ehdin jo niin tottua, että ehkäpä valitsen sen seuraavaksi, mutta ideoita ja ehdotuksia kuuntelen oikein mielelläni. Keltainenkin kiinnostaa ja jollain häiritsevällä tavalla myös pinkki. Violetti on tosi jees, mutta vain harmaansävyisenä tai ainakin vaaleana. Sinistäkään en kokonaan sulje pois, vaikka se onkin jo kokeiltu juttu. Hankalaa.

Kokosin tohon ylemmäs ehdokkaita sekä vaihtoehdoiksi että inspiraatioksi. Mitä mieltä te ootte?

Koppis ja silmämunat

Mä kuulun nyt blogimaailman eliittiin ja aateliin, sillä olen onnellinen uuden epämääräiseltä jättikoppakuoriaiselta näyttävän hiusharjan omistaja! Ilmeisesti tämä hiusten ja muun karvaston lähtöä vähentävä harjain on jonkin sortin yleellisyystuote, jota on moneen otteeseen ylistetty eri blogeissa. Äite sen mulle armeliaasti kantoi tuliaisena Köpiksestä, joten hintaa en kuitenkaan tiedä.

Hiuksistoni väri on edelleen vihertävä, mutta koska en ole saanut palautetta töissä niin asiakkailta kuin työnantajaltakaan, uskon siis yhä näyttäväni ihmiseltä.

Tämän ja näiden erään illan askartelun tuloksessa komeilevien silmien saattelemana kuumotellaan huomista tulosta TTY:ltä. Jos pääsen läpi niin käyn kyllä ostamassa pullon skumppaa! Jos en, niin sitten kaks.

Millainen ääni kuuluu yhden käden taputuksesta?

Vähän kyllä kuumotti, että kuinka tarkkaan autokoulun miespuoliset opettajat aikoo asetella sitä mun turvavyötä rintamuksen kohdalta kunnolla paikoilleen. Oon nimittäin vähän kuullut juttua tällaisesta toiminnasta! Mutta tällaisesta "ilkivallasta" ei ollut tietoakaan, kun kävin suorittamassa autokortin syventävää vaihetta Eskon opastuksella. Huomenna on onneksi vasta se hurjaakin hurjempi liukasrata, mutta ajattelin lähteä liikenteeseen sillä mielellä, että saampahan ton suoritettua - ja parempi olisikin noilla hinnoilla!!! Onneksi toi arvioiva ajo meni hyvin, vaikka jo unohtumaan päässeen bemarin ohjauskomennot sekä muut vivut ensin vähän hädänsekaisia tuntemuksia tuottivatkin.

Ope-Esko ei edes huomauttanut mitään mun hiuksista! Alan siis pikkuhiljaa näyttää ihmiseltä. Aika lailla ne on jo vaalentuneet siitä mitä ne noin kuukausi sitten oli. Salaa ehkä tykkään tästä värivaiheesta enemmän kuin siitä ihan alkuperäisestä.



Tänään en ole noin muuten tehnyt mitään kummallista. Laskin vähän matikkaa, askartelin kollaasia ja kipaisin salilla heittämässä moikat ja pari hikipisaraa tutulle crosstrainerille. Mulla on ihan hirvee lista asioista, jotka pitäisi olla hoidettuna torstaihin mennessä. Eilein taisin selkeesti olla vielä sitä mieltä, että viikko on vasta aluillaan ja aikaa on paljon, kun en kerran mitään saanut aikaiseksi. Ja pyh.






Ainiin, Juholle kuuluu ihan hyvää, hampaat alkaa mun mielestä jo hahmottua herran suuhun. Tänään mun pieni söi muutaman haukkauksen pähkinää, jonka kylläkin jouduin kuorimaan valmiiksi. Ajattelin, että teen tarkemman ja kivamman postauksen Juholiinista vähän tähän tapaan, kun vaan kerkeän. Sen verran suosittu tuntui tuo Juho kirjoittelun aiheena olevan.

Mulla on vielä toinenkin tosi iso lista, joka sisältää kaikkia muitakin kivoja postausaiheita ja etenkin DIY-juttuja, mutta en vaan ole saanut mitään aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee ja niin ikään, mikäli annatte armoa. Nyt niitä yhden käden aplodeja.

Fleda

Tässä kuvaa mun uudesta karvastosta!

Aivan sataprosenttisen vakuuttunut en vielä ole älykkyysosamääräni kasvusta siirryttyäni siniseen blondeista, mutta ainakin matikan tunnilla tehtävät tuntuivat sujuneen jotenkin helpommin. Kauaa tästä tuskin saa nauttia, sillä hiuksia pestessä väri kuluu pikkuhiljaa pois.

Ällistyin siitä, että pehkooni riitti kaksi purtiloa (yhteensä 200 ml) väriä! Yli jäänyttä yksilöä saatan hyödyntää vielä hoitoaineena tarvittaessa kirkastamaan väriä. Töhnöttiä pidin päässä sellaiset nelisen tuntia ja välillä kuumensin sitä hiustenkuivaajalla. Värjäysvaatteena toimi jätesäkki, joka kyllä näytti ihan teurastusessulta.

Muistutuksena vielä, että kyseessä oli siis CrazyColor Sky Blue -väri.

Tässä kuva väristä parin hiustenpesun jälkeen. Mä en edes huomaa eroa...

Vaikka sininen tekee musta aika kalpean näköisen - tosin mikä tahansa mun vaaleaa kuontaloa tummempi väri saisi saman aikaiseksi - se sopii silti tosi nätisti yhteen silmien värin kanssa.

Lopputulos on sinertävän turkoosi, mutta ensimmäisenä saamieni kommenttien mukaan kaikki kuvailivat väriä siniseksi. Tietenkin eri valoissa värin vihretävyys vaihtelee, mutta ei se haittaa! Koulussa pari höpsöä keittiön-tätiä utelivat hiuksien aitoutta, mutta vakuuttelin ne uskomaan, ettei kyseessä ole peruukki.

Kiitos vielä tuhannesti ihanalle Virvelle, joka hiukset värjäsi (ja lisäksi myös taitelili tuon ylempänä kuvassa näkyvän kalanruotoletin)!

Itse tykkäilen näistä paljon, mutta mitäs te pidätte?