Vermögen

Semmonen jännä fiilis bussissa. Yleensä räplään puhelinta koko bussimatkan, mutta nyt laitoin sen tarkotuksella reppuun, kattelin maisemia ja kuuntelin mitä muut jutteli. Joku sanoi, ettei lastenhuonetta kannata maalata lapsen valitsemalla värillä, koska niiden mielipiteet muuttuu niin nopeesti. No aijaa. Eikä boordeja kannata laittaa, koska ne on niin kulunut juttu. No ne kyllä on. Riemastutti, koska aamu-tv sanoi, että tänään tulee vettä (jopa kolme pisaraa), muttei tullutkaan, vaan aurinko paistoi tosi lujaa. Sitten kun kävelin kasvisravintola Gobalin ohi, roskisauto tyhjensi biojätteitä ja sitten haisi uloste ja pihlajapuiden kukkaset sekaisin. Sit tiesin, että tää on mummulan kesän haju. Teki mieli jäädä siihen haistelemaan, vaikken yleensä tykkää paskan hajusta.

En oo ihan varma mistä tämmönen riemastus nyt johtuu, mut ehkä parin päivän aikaisista kivoista jutuista ja sattumuksista. Keskiviikkona oli Vesilahden kirjaston suunnittelukilpailun palkintojenjakotilaisuus ja mun työni sijoittui kolmannelle jaetulle sijalle. Ykkössijan voitti superhyvä työ, josta kyllä huomasi, että vähää vaille valmistunut arkkitehtiopiskelija oli sen suunnitellut. Kakkossijaa sen sijaan ei lainkaan ollut, vaan kolmanneksi sijoittu mun työ, kahden pojan yhdessä tekemä työ sekä tämän ekaksi sijoittuneen tyypin toinen ehdotus. Nää pojat oli kans suunnitelleet kaksi työtä, mutta vaan toinen niistä pääsi palkinnoille.

Sain sitten vähän kesärahaa, kukkasia, diplomin ja kirjan. Lisäksi myös Ilmari Lahdelman kädenpuristuksen, mikä tuntui tosi hurjalta. Tilaisuuden jälkeen käytiin kahvilla ja syötiin vohveleita tuomariston kanssa, mikä oli aika hurjaa sekin. Tosin oon meidän laitoksen proffien kanssa pelannut beer bongiakin, mutta virallinen kahvittelu saman pöydän ääressä oli sata kertaa kiusallisempaa. Siinä sit juteltiin, vedettiin vohvelia ja sain kans kuulla, että kaikki muut kilpailuehdotuksen palauttaneista oli 4.-5. vuosikurssilaisia, eli huimasti mua kokeneempia, argh. Tossa ylhäällä on yksi kuva mun työstä "Paalista" ja kiinnostuneille lisää tässä ja tässä.

Lisäksi löysin tänään talvesta saakka kadoksissa olleen jättihuivin. Sitten olisin saanut töitä työmaasiivoojana, mutta jouduin kieltäytymään niistä, mutta peukut ja varpaat pystyssä sekä ristissä toivon, että sain ne onnistuneesti nakitettua Naamalle. Kesäopiskelut olis menny kuralle ja valmistumisen kannalta olisi pitänyt sumplia kursseja uusiksi, nii parempi jos toi Naama saa kanssa jotain tekemistä kesäksi.

Ja toi otiskko vermögen tarkoittaa googlen mukaan kohtaloa, arpaa ja onnea. Mun mielestä se sopi tähän, vaikkakin siitä tulee mieleen joku meijerituotteen nimi. Nyt kuuntelen vanhoja PMMP:n biisejä ja juon kuumalla parvekkeella yhden Somersbyn. Kivaa perjantaita!