Aika surullista, että mun profiili on facebookin mukaan vaan 60 prosenttia valmis, koska en oo lisännyt tietoihini mun kotipaikkakuntaa. Sit aloin miettiä, että mistä oon kotosin, enkä osannut laittaa siihen mitään. Oon pyöriskellyt tän asian kanssa ennenkin, mutta nyt se jotenkin harmitti enemmän, kun myös facebook otti asian esiin. Ilmeisesti mun persoonasta puuttuu 40 prosenttia jotain, kun en tiedä mistä oikeesti oon kotoisin.

Laskin, että oon muuttanut 13 kertaa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Aika monet kerrat on saanut opetella uudet ihmiset ja paikat uudestaan ja uudestaan.



Muistan, kun iskä antoi mulle ja mun pikkusiskolle pienenä piirustusvihkot, joissa oli oravan kuva. Siinä heti kansilehden jälkeen oli kohta, johon sai täyttää oman nimen, iän, puhelinnumeron ja kotiosoitteen. Puhelinta mulla ei silloin vielä ollut, mutta muistan kuinka kamppailin sen ajatuksen kanssa, että mitä kirjoitan osoitteen kohdalle. Iskän vai äidin osoitteen? Suuttuuko iskä, jos en kirjoita siihen Erkki Melartinin tie? Missä mun koti on? Se oli kolme päivää siellä, neljä päivää tuolla, kesät jossain muualla. Muistan, että kirjotin siihen iskän osoitteen ja näytin sitä iskälle. Iskä hymyili. Kun meidät vietiin takaisin äitille, kumitin osoitteen ja kirjoitin siihen Vuosaarentie.

Facebookiin taas en aio koskaan päivittää kotipaikkakuntaani.

Nahkakorvikset

Nahkahommia. Kuulostaa miehekkäältä ja alkukantaiselta.

Teki siis mieli uusia korviksia, tämmöiset tein. Yleensä koruja tulee tehtyä vaan tiettyihin tilaisuuksiin, mutta nyt löysin itselleni tunnin vapaata aikaa ja askartelin (pitkästä aikaa) pienesti. Olis kiva osata käyttää koruja enemmän. Aikaisemmin osasinkin, mutta nyt nekin on jäänyt pois ja yleensä tykkään olla enempi ilman. Joku vaisto sanoo, että housut ja paita riittää. Yleensä multa löytyy vain napit korvista ja pieni sormus. Kelloakaan en oo voinut käyttää, kun se hajosi mystisesti  kesällä. En ole vielä löytänyt tilalle mitään sopivaa.

Yllä on muutamia inspiraatiokuvia, mitä selailin aiheeseen liittyen. Päädyin ihan suoriin pitkulaisiin nahkaläpysköihin. Noilla voi sitten kesähelteillä piiskata poskia pudistelemalla rajusti päätä, läps läps. Saatan ehkä tehdä vielä toiset samanlaiset, mutta paljon pitemmät.

Mieltä ylentäviä asioita:

- Skissipaperin rapina reppua kaivellessa. Luonnoksen voi myös piirtää vaikka maitopurkin kylkeen, jos lähettyvillä ei ole paperia ja luovuus tunkee läpi sormien varoittamatta.

- Käden mitan päässä on aina joku viivotin.

- Hauskaa on myös se, että koulusta ei saa opiskelumateriaaliksi pelkkiä monisteita vaan puolitoistametrisiä vanerisuikaleita. Tosin niiden kuljettaminen ruuhkabussissa on välillä kinkkistä.

- Löysin mun lähes kaksi vuotta kadoksissa olleen "bensavihkon".

- Tänään oli toiseksi viimeinen kerta enkun kurssia ja sain myös enkun esitelmän pidettyä. Myös yhden pienoismallin palautus oli eilen, joten jes, alan saada asioita pois päiväjärjestyksestä.

- Meillä ei käynyt virpojia. Pelkäsin sitä koko sunnuntain.

- Löysin biisin, joka on tehty käyttämällä The Sims 1 -pelin ääniä. Ihan parasta. Vois taas joku päivä kokeilla pelata sitä kaikkine lisäreineen. Pienenä oli ehkä hauskinta ikinä, kun miespuolisten simhahmojen simkieleen kuului ilmaus "Ime viina". Yksi kaveri myös sanoi, että synkimpiin arkkitehtitunnustuksiin kuuluu se, ettei ole pelannut koskaan simssiä. Onneks mulla ei ole sitä huolta.

- Alettiin Naaman kanssa kattomaan Breaking Badia ja se on kyllä ihan huikee sarja.

- Huomenna saan nukkua pitkään, eikä tarvi herätä 5.30, parasta!

- Virve lupasi värjätä mun hiukset pääsiäiseksi. Pitäis vielä päättää, että millaseksi ja minkä väriseksi. Toi takaraivon lemmikkisiiliki täytyis varmaan taas napsia lyhkäsemmäksi.

Kivaa aprillipäivää kaikille! Vielä kerkee juksuttaan ihmisiä.