Numeroista

Vaihdoin tonne oikeeseen sivupalkkiin kaksykkösen tilalle numeron 22. En edes muistanut mun omia synttäreitä, silloin kun ne heinäkuun lopulla oikeesti oli. Nyt oon taas vuoden verran isompi, varmaanki monessa mittakaavassa. Jotenkin tosi epäreilua, kun ei noi synttärit enää oo niin hieno juttu kuin joskus lapsena. Ei sitä jaksa enää tehä siitä niin isoa numeroa, vaikka isommaksihan toi luku vaan vuosi vuodelta käy.

Mun onnennumero on lähes aina ollu 27. Ykkösluokalla kuitenkin hairahdin ja luulin onnennumeroni olevan 18. Anneli-ope määräsi sen mulle, sillä jokainen luokasta sai yhden luvun, joka vastasi joulukalenterin yhtä luukkua. En saanut sieltä kuin Marianne-karkin, piparin ja tietokoneella kirjoitetun runonpätkän, joka piti lukea koko luokalle. Toiset sai tarroja.

18 on sitä paitsi aika ruma luku. Silloin tehdään täysi-ikäisiä ja täysi-ikäisten juttuja.



Mun puhelinnumero on aina ollut sama. Kun sain ekan vaaleenpunaisen nokialaiseni joskus 2005, sain ite valita mun puhelinnumeron. En tiiä tehäänkö enää sellasta, mutta sillon se oli hienoa. Mun numeron keskivaiheilla on numerosarja 666, mikä tietty oli myös siistiä. Naaman puhelinnumeron lopussa taas on 69. Toivottavasti noi ei kerro meistä liikaa pariskuntana.

Muistan meidän vuosaarelaisen kotipuhelinnumeron vieläkin ulkoa: 3411343. Ehkä ällöttävin numeroyhdistelmä värien puolesta ikinä, mutta suussa se kuulostaa tosi hauskalta.

Tässä muita mun elämän numeroita: 2727, 333e, 3080, 1993, 26.1., **** (pankkikortin tunnusluku) ja 00980.

Tässä sit vielä aiheeseen liittyvä superhyvä video!