Oon syöny extrapaljon banaania, koska se on niin nopee ruoka. Tää tokan periodin loppu on ollut ihan kauheeta ja stressaavaa aikaa. Täytyy tunnustaa, et ahnehdin ihan liikaa kursseja, mut nyt (SIIS TÄNÄÄN HERRAJEESUS) suurimmat ja isoimmat palautukset on hoidettu. Niiden eteen tuli valvottua öitä koululla ja itkettyä. Mut se vaan on ihan kaameeta, kun meet koululle siinä puolen päivän aikaan tarkotuksenas tehdä "pari pikku juttua", mut huomaat istuvas siinä samalla koneella vielä puol yhdeksältä aamulla. Sit meet täysii kotiin, käyt suihkus, yrität syödä jotain (pystymättä kuitenkaan siihen valvomisesta ja ruudun tuijottamisesta johtuvat oksetusolon takia) ja lähet takasin TTY:lle seuraavalla bussilla. Luennolla sit nuokut ja päriset vuorotellen, ihanku olisit humalassa. Valvot reippaat 36 tuntia, syöt noin 3 banaania ja toistat tän 2-3 kertaa viikossa. Pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, mitä proffat tarkottaa sillä, kun ne sanoo et arkkitehtuuri on elämä.
Täs vielä potretti musta tän syksyn jälkeen: semi-zombie.
Pakko vielä lisätä, et mun äiti on yleensä paras, mut joskus ihmettelen sen erinomaisuutta. Esimerkiks se sai sisällytettyä yhteen lyhyeeseen tekstiviestiin täysin korrektisti, että se aikoo ostaa mummulle ja taatalle herkkukorin joululahjaks, sen munasarjakasvain on kadonnut ja että se lähtee Dubaihin. Mä vastasin väsyneenä vaan et "ok", eikä edes noi mun kaks kirjainta kuulostanu yhtään niin asianmukaisilta.
Parhautta on myös se, et voin nyt siivota työpöytäni - sekä virtuaalisen että ihan konkreettisen. Ja kuunnella täysillä Scissor Sistersiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti