Ulkona on jälleen ingmanin vaniljasuklaarouhe jäätelön värit. Mieliala kohentu huomattavasti, kun ulos katsoessa ei näytä enää samalta kuin meidän vaatehuoneessa: sysimustalta ja likaiselta (ja se on paha se). Huomenna mulla on kaksi tenttiä ja en oo varma onko se maailmanloppu vaiko -alku.
Tässä mun joululahjalista:
- henkilövaaka (hurjin toive)
- teetä
- mustia tusseja
- alatoopia ja savukalaa (näitä ei oo pakko paketoida)
- hiirimatto
- lompakko, jota kukaan ei kuitenkaan voi ostaa mulle, koska en itekään vielä tiiä millasen haluun
- sitten myös voisin ottaa tämmöisen koiran ja vladimirpikkarit
Naama meni jänismettään aamulla klo 05.00 (hullu). Tuntuu oudolta ja yksinäiseltä täälä yksin gerbiilien kanssa. Mulla on vähä sellaset yh-äiti vibat, mut se johtuu varmaan siitä että oon lukenu Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -kirjaa, joka kertoo lestadiolaisäidin arjesta, väsymyksestä ja harhailusta. Oikeesti siis olis pitäny lukee rakennusaineoppia ja rakennushankkeen toteutusmuodoista. Oon silti aika ylpee, kun luen tollasia enkä esim. jallua tai jotain koirien kalevalaa.
Kävin myös tossa vajaa viikko sitten kirjakaupassa ja huh huh, se oli virhe. Ensinnäkin siks, kun halusin ostaa puoli kauppaa välittömästi ja toisekseen siks, kun mulla oli repussa jouluvalot (kuuluu mun perusvarustukseen) ja ne piippas kaikissa mahdollisissa kaupan ovissa. Oli ihan supernoloa, kun sen myyjätädin kanssa kaivettiin mun repun sisustaa ja testattiin, että mikä piru siellä aiheuttaa piipityksen, ja sit olin aikasemmin päivällä ostanut teekkarikalenterin alekupongilla subwayleivän ja se pahanen leivän puolikas pyöri siellä repussa ja makeasipulikastikkeet oli vähä härskiintyny pitkin poikin. Toivon, et se täti tykkäs siitä hajusta ja mun ominaistuoksu taitaa olla seuraavat puoli vuotta sipuli, koska käytän tota reppuu päivittäin ja se subwayn tavara on aika tujua.
Mutta nyt kertaan vielä puisen ulkoseinän ja välipohjan liitosdetaljit, koska nehän on tunnetusti niin kivoja ja jännittäviä.
Tässä mun joululahjalista:
- henkilövaaka (hurjin toive)
- teetä
- mustia tusseja
- alatoopia ja savukalaa (näitä ei oo pakko paketoida)
- hiirimatto
- lompakko, jota kukaan ei kuitenkaan voi ostaa mulle, koska en itekään vielä tiiä millasen haluun
- sitten myös voisin ottaa tämmöisen koiran ja vladimirpikkarit
Naama meni jänismettään aamulla klo 05.00 (hullu). Tuntuu oudolta ja yksinäiseltä täälä yksin gerbiilien kanssa. Mulla on vähä sellaset yh-äiti vibat, mut se johtuu varmaan siitä että oon lukenu Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -kirjaa, joka kertoo lestadiolaisäidin arjesta, väsymyksestä ja harhailusta. Oikeesti siis olis pitäny lukee rakennusaineoppia ja rakennushankkeen toteutusmuodoista. Oon silti aika ylpee, kun luen tollasia enkä esim. jallua tai jotain koirien kalevalaa.
Kävin myös tossa vajaa viikko sitten kirjakaupassa ja huh huh, se oli virhe. Ensinnäkin siks, kun halusin ostaa puoli kauppaa välittömästi ja toisekseen siks, kun mulla oli repussa jouluvalot (kuuluu mun perusvarustukseen) ja ne piippas kaikissa mahdollisissa kaupan ovissa. Oli ihan supernoloa, kun sen myyjätädin kanssa kaivettiin mun repun sisustaa ja testattiin, että mikä piru siellä aiheuttaa piipityksen, ja sit olin aikasemmin päivällä ostanut teekkarikalenterin alekupongilla subwayleivän ja se pahanen leivän puolikas pyöri siellä repussa ja makeasipulikastikkeet oli vähä härskiintyny pitkin poikin. Toivon, et se täti tykkäs siitä hajusta ja mun ominaistuoksu taitaa olla seuraavat puoli vuotta sipuli, koska käytän tota reppuu päivittäin ja se subwayn tavara on aika tujua.
Mutta nyt kertaan vielä puisen ulkoseinän ja välipohjan liitosdetaljit, koska nehän on tunnetusti niin kivoja ja jännittäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti