Sivut

20160223

Tänään oon itkenyt ja virkannut. Ei oikeesti oo niin dramaattista, kuin miltä ehkä kuulostaa. Saatiin palautettua viimein meidän yhdyskuntasuunnittelun harjoitustyö ja oon ihan liikuttunu, kun se on ohi. Virkannut sen sijaan oon ihan vaan sen takia, että kerranki voin tehä jotain käsityötä pitkästä aikaa.

Oon myös kuunnellut urkumusiikkia, tai oikeestaan biisejä, mis sattuu taustalla soimaan urut. Tai luulen, että ne on urut. Mä olin oikeestaan pienenä melkeen urku-artisti, koska mummu vei mua ja mun siskoa Suoniemen kirkkoon ja me saatiin soittaa siellä urkuja. Ne oli sellaset perinteiset, ei mitkään sähköurut, et niihin piti pumpata ilmaa siitä sivusta sellasella isolla polkimella. Mun piti mennä koko painolla siihen seisomaan, että se kapula edes painu alas saakka. No, soitin siellä isossa kirkossa sit mun bravuureita eli mm. ukko-nooaa, jänis istui maassa ja kissanpolkkaa. Mun ura ei vain oikein lähtenyt urkenemaan, koska mun yleisö koostui mummusta, pikkusiskosta ja mahdollisesti sakastissa häärivästä pastorista, joka valmisteli systeemejään jumalanpalvelusta varten.


Mut eipä haittaa vaikken olekaan kuuluisa urkuri, koska arkkitehtuuri on ihan hauskaa. Arkkitehtuurin opiskelussakin on ihan yllättäviä puolia, kuten vaikka metsässä rämpiminen ja jäkälien kerääminen. Tossa ylempänä on kuva viime syksyn saaliista, joita kuivatin pienoismallia varten. Niistä tuli aika söpöjä puita.

2 kommenttia:

Sanni kirjoitti...

Hui, millonkohan viimeks oon kommentoinut Bloggerissa jotakin kirjotusta? Teki vaan mieli sanoa, että oon vähän kateellinen sun pienenä alulla olleesta urkuriurasta, oon varmaan voinut jo sanookin että haluisin kanssa joskus kokeilla soittaa urkuja kirkossa, mutta jotenkin tulee vähän huonosti tilaisuuksia vastaan. :< Pääsisköhän sun mummu viemään muakin sinne kirkkoon?
Arkkitehtijuttujen vuoks muistin muuten että näin just unta jossa mun oli jostain syystä määrä suunnitella jotain ihme venettä (?) ja tekeen sitä varten kaikkia superlaskelmia, ja olin ihan pulassa niiden kanssa. Onneks se oli vaan uni, ja onneks sullakin on ainakin yks iso kouluhomma vähemmän! Tää oli nyt tosi tärkee kommentti. :D

anna kirjoitti...

Haha, ei kannata olla liian kateellinen mun urkujen soitosta! Mut voi olla, ettei sinne kirkkoon pääse enää noin vaan, kun mun mummukin on nykyään niin huonossa kunnossa, ettei se ite tahdo omilla jaloillaan päästä kirkkoon :-( Silloin joskus se puuhasteli siellä ja oli taatan kanssa oikeestaan talon"miehinä" kirkossa, mutta nyt ne on antaneet jo avaimet pois, kun ei ne enää pärjää sellasissa hommissa. Harmi :-(

Mun koulustressit on näköjään sit päässyt valtaamaan sunkin unet :-D Hups! Mutta onneks ne on vaan unia!