Pää vähä paloina

Tänään bussipysäkillä yks tyyppi alko juttelemaan mulle. Se sanoi, että huomasi mun olevan arkkitehtuurin laitokselta ja kysy, että opetetaanko arkkitehdeille kaupunkisuunnittelun historiaa. Sit se halusi tietää mitä mieltä oon Espoon Tapiolasta ja se oli samaa mieltä siitä, että onhan se nätti suomalainen metsälähiö. Istuttiin sit bussissa vierekkäin koko matka ja juteltiin mm. arkkitehtuurista, yhdyskuntasuunnittelusta ja junista. Outoa, että joidenki tyyppien kaa vaan natsaa heti ja on helppo keskustella, eikä tuu edes vaivaantunu olo. Se ite opiskeli rakennustekniikkaa ja oli jollain kieroutuneella tavalla kiinnostunu mun alasta ja opetuksesta. Yleensähän insinöörit vähä vierastaa meikäläisiä. Opin tyypiltä myös uuden sanan: pendoloida. Se oli siis ite matkalla rautatieasemalle tarkoituksenaan pendoloida Helsinkiin. Hyvää junamatkaa Jouni, vaikka ootkin ehkä (tai ainakin toivottavasti) jo perillä.

Bileet, mustat kumisaappaat ja kaarnaa. Nää liittyy mun loka-marraskuuhun muun muassa näin:

Bileet - Niitä on ollut, mutten oo voinu yhdissäkään viipyä niin pitkään kuin olisin halunnu.

Mustat kumisaappaat - Hirvee ilma, märkää ja tuulee. Miks ekskursiopäiville sattuu aina säälittävin sää? Kävin siis Virroilla ja Hämeenlinnassa. Toisessa paikassa oli hevosia, halpaa kaakaota ja hirsirakennuksia, toisessa taas nätti uudistunut Verkatehdas, valssaamoja ja vähän kuiva korvapuusti.

Kaarnaa - Kädet kuivuu kylmästä koppuraksi ja välillä vituttaa niin paljon, et tuntuu kuin olis kaarnaa jossain semmosissa paikoissa missä sitä ei tosiaan kuuluis olla.

Löysin itteni syömästä viikko sitten torstaina yön pimeinä tunteina smetanaa. Sitä piti syödä jauhelijagulassin kanssa, mut olin liian kiireinen lämmittääkseni sitä mikrossa, joten pelkkä smetana sai kelvata. Ehdin kuitenkin palauttaa kouluprojektini seuraavana päivänä ajoissa, joten tästä lähin smetana ja GusGusin musiikki toimii mun (salaisina) voimanlähteinä.

Mulla on nyt maailman paras musta geelikynä. Löysin sen cadiluokasta yks päivä. Joku vois sanoo sitä varastamiseksi. Harmittaa jo etukäteen, et sen muste loppuu jossain kohtaa enkä tiedä mistä saisin uuden tilalle. Voisin ihan vaan tän kynän kunniaks alkaa piirtää jotain sarjakuvia ja kirjottaan romaaneja.

Naama ampu muuten viime viikonloppuna ketun. Olin ihan kasuaalisti mummulassa, kun se vaa yhtäkkiä soittaa, et haluunko sen täytettynä vai turkkina. Sit vaan sanoin, etten ainakaa täytettynä, mut nyt vähä jälkikäteen harmittaa, koska kuinka hieno ja ällö sellane olis ollu jossain olkkarin hyllyllä. Tai jos olis ollu paska päivä koulussa tai töissä ja tulis kotiin ja näkis vaan tämmösen. Kyllä mua vaan piristäis. Joku vois alkaa varmaa itkeen, mut en mä.




Tänään sen sijaan käytiin alkossa (tärkee päivä) ja Naama osti jotain spesiaali-sandelseja ja punaviiniä. Naama halus ostaa yhtä tiettyy viintä, kun siinä hintalapussa oli kuva et se sopii pizzan ja siilin kanssa. Oikeesti se on kai lammas, mut siili kuulostaa musta gurmeemmalta.

Mulla ei oo nyt mitään kivoja kuvia, koska mun puhelimen kamera on rikki ja järkkäri on täynnä vaan tylsiä työmaamieskuvia, joten tossa on vaan pari mun pinterest-kuvaa. Hälyttävää on se, että oon alkanut tykkäämään ihan hirveesti vaaleenpunasesta ja ihonväreistä. Tässä mun fiilis, kun mietin illalla vauvojen värejä ja pidän niitä kivoina ja häpeen:

Flunssa on ihan viimeistä vaille selätetty. Nyt voin taas tehdä asioita täysillä, eikä kaikki luppoaika mee pelkkään nukkumiseen. Osallistuin myös (vähän vaihtelevalla menestyksellä) facebookin 30 päivän piirustushaasteeseen, ja toi yllä oleva kuva on muistaakseni 8. päivän aiheesta: "Asia, jota vihaan".

p ä ä n s ä r k y

a r g h

Nyt piristää ajatus siitä, että kello on seitsemän ja ehdin vielä lähteä hyvin lenkille, katsoa Muodin huipulle -jakson ja tehdä vaikka uunikalaa. Lisäksi löysin taas hyvää musiikkia ja kirppistäti kehui mun sormusta tänään. Huomenna meen humalahyppelylle metsästämään keisarimäyrää, jaiks!