Ostin joskus pari vuotta sitten talvella viininpunaset nilkkurit, unohdin ne jonnekin ja nyt ne sitten löyty taas. Maalasin ne akryylivälillä sopivamman värisiksi. Oon jonkun aikaa kattellut jotain mustia näppäriä korollisia talvikenkiä, mut tää olikin helpompi ja halvempi ratkasu. Toinen juttu, mikä löyty tuolta kaapista oli noi Maltalta ostetut silmälegginsit. Ne on aika härskit.

Mun mielestä on myös hirveen huvittavaa, että meidän kerrostalon ulkoseinät on saman väriset kuin mun iho. Ja kohta mun sormet on yhtä karheet kuin toi rapattu seinä, pakkanen kourii niitä. Onneks saan kohta mun lapaset valmiiksi.

Mä oon syönyt siian mätiä suoraan pakasterasiasta, kutonut yhteensä 18 villasukkaa ja yrittänyt pysyä erossa joulusuklaista. Oli mukava joulu, vaikkei kovin reuntouttava, mutta eipä haittaa, sillä nyt voin testailla uusia kaiuttimia ja juoda mojitoja yksi toisensa perään, sillä meidän uusi tehosekoitinkone murskaa jään niin perkuleen hyvin.

Toisille taas kasvaa talviturkki pakkasille, mutta mulla lyheni karvasto niskasta ja hiukan myös etuhiuksista. Niskasiilistä kiitokset jälleen Virvelle! Pitkäksi jääneet hiukset saa onneks suojaksi niskan tyngän päälle kriittisten sukulaisvierailujen ajaksi, ettei vanhusten tarvitse tukehtua kinkkuun.

Hommasin kadonneen hiusalan korvikkeeksi ison kahden metrin palan mustaa fleece-kangasta, jonka suojiin voi ovelasti piiloutua. Samalla voin käyttää sitä vilttinä kylmissä luentosaleissa, kunhan koulut taas joskus alkavat. Saahan siitä tarvittaessa turbaaninkin.

Alla vielä kuva uusista lempiväreistä.

Yleisön pyynnöstä

Asialista turhista ja asiattomista asioista



Skippasin näköjään marraskuun monestakin syystä. Sillon turrutaan, hidastutaan, hortoillaan, masennutaankin hieman ja kaiken sen koomaamisen yhteydessä väännetään valmiiksi tuhat ja miljoona asiaa - ensisijaisesti koulua varten. Koko marraskuu meni pyristellen kylmässä hiessä.
Naurettavinta tässä on se, että sama toistuu joka vuosi. Mutta toisin kuin talvi, se ei yllätä autoilijaa, vaan pistää ainoastaan suututtamaan. Nokka- ja ketjukolarit on mahdollisia.

On tässä eletty huvittaviakin aikoja uusien jääkaappimagneettisanojen kanssa. Vietetty aikaa ja annettu sen vaan kulua. Kaikkea ei oo edes syytä kertoa. Aloitin taas kirjoittamaan päiväkirjaa, sieltä löytyy se kaikki oleellinen. Siinä ei oo lukkoa, mutta onneksi teksti on niin pientä, ettei sitä voi kukaan muu lukea.

Tässä vielä rauhallisia sydämentykytyksiä: Massive Attack - Teardrop

Hauska huomio viikon takaa:

Kai tiedät sen tunteen, kun istut autossa, jossa tuulettimet puhaltaa vähän liian lämmintä ilmaa, varpaat palelee silti, taivas ei ole vielä päättänyt onko iltapäivä vai ilta, väri vaihtumassa violetista tummansiniseen, katulamppujen valot heräilee, välkkyy. Edellä ei aja kuin ehkä kaksi autoa, istut siinä etupenkillä, iso mummulta saatu kaktus sylissä ja sen piikit kutittelee leukaa ja radiosta kuuluu Basso -radiokanavalle tyypillinen rytmikäs jumputtava ja jännittävä musiikki (vähän niin kuin tällainen). Ilma on hiukan tunkkaista, ihan kuin jo kertaalleen hengitettyä. Tekisi mieli sulkea silmäluomet, mutta sitähän ei voi tehdä, koska silloin nukahtaisit. Ja kaktus sylissäsi kaatuisi, piikit pistäisi sukkahousujen läpi ja multaa menisi kenkään.

Tilanne, joka jokaisen tulisi joskus kokea.

Onneksi lokakuuta on vielä jäljellä.