VII5I

26. pvä tuli sitten veikeät viisi vuotta täyteen. Juhlistimme toisissa roikkumistamme Naaman kanssa käymällä yhdessä syömässä ja hankkimalla lukon kiinnitettäväksi Tammerkosken siltaan. Kiinnitysosio tosin jäi hieman vaillinaiseksi, sillä karmaiseva ilma, kuumeinen olo sekä kaiverrusten hankkiminen säppeen kusi. Ajattelin, että voitaisiin ensi vuotta varten kehitellä jotain ihan omaa siihen lukkoon, ja viedä se killumaan kaiteeseen vasta silloin (Naamalle kun tuo ensi vuonna täyteen tuleva kuutonen tuntuu olevan jotenkin tosi maaginen luku).
Onneksi nämä niin sanotut vastoinkäymiset eivät kuitenkaan horjuuttaneet merkkipäivämme hohdokkuutta - oikestaan oli paljon kivampaa makoilla kotona lämpimän peiton alla ja katsoa trilleri-kauhu-sci-fi-leffaa (28 days later) ja pelata BF3, kuin laahustaa lumisateessa lukko kourassa, räpeltää se pakastuneilla sormilla kiinni siltaan ja lörpötellä toisen korvaan latteuksia.



No, 5 vuotta on aika pitkä aika. Tosin alkuaikoina yläasteella pidettiin meidän juttu salassa, sillä silloin luokan sisäinen seurustelu oli oikestaan laskettavissa insestiksi. Vältettiin sitten nämä sekavat ajat, ja sen jälkeen (ja miksei sen aikanakin) on tullut koettua kaikenlaista. Käytiin yhdessä riparit ja lukiot, varusmiespalvelukseen en lähtenyt Naaman mukaan, vaikka olisihan se voinut ihan mielenkiintoista ollakin. Silti me ollaan yhdessä itketty, naurettu, tehty maailman parasta pizzaa, poltettu ruokaa pohjaan, ajettu rekkaa päin, oksennettu yhdessä kilpaa, leikitty kumiveneessä, käyty leffassa katsomassa äärettömän hyviä leffoja, käyty leffassa katsomassa äärettömän paskoja leffoja, sutattu Kuuselassa valtion omaisuutta, huijattu Habbo Hotellissa pieniä lapsia, vihoiteltu muulle maailmalle, pelattu BF Scissor Sistersin vanhemman tuotannon säestämänä, kolisteltu rappukäytävissä 3-4 aikaan yöllä jakaen Aamulehtiä, pelätty mökillä pimeässä, ajeltu gileralla, varaderolla ja golfilla, puristeltu toistemme naamoista näppylöitä, painittu hulluina hengästymiseen saakka, paistettu keskellä yötä muffineita ja vohveleita, keksitty omia sanoja, testailtu toistemme vaatteita ja vaikka mitä mitä mitä muuta.

Naameli, olet ihana (vaikka tartutitkin mulle tän palveluspöpön)!

P.S. Yritin saada Naamaa osallistumaan tähän kirjoitukseen, mutta inttikiireet veivät ajan, joten juhlapostaus jääkin nyt aika juhlattomaksi.