Mun piti aluksi postata ihan muista asioista, mutta kevennettyä mieltäni Naamalle, päätin etten purkaisi sitten tännekään mitään tonnin painavia tunnekuohuja. Mummu nimittäin on yhä hengissä, vaikkakin tosi huonossa kunnossa.
MUTTA
Kuositin siis piirustusvihkoni mustalla tekonahalla lähinnä tekemisen puutteen takia ja tässä on tulos.
Jätin vihkon etukannen vähän lyhyemmäksi, jotta valkoiset sivut
näkyisivät kannen alta ja selaaminen olisi helpompaa. Ilman nahalle
tarkoitettua ompelukonetta tekonahan ompeleminen oli aika säätämistä,
mutta sain kuitenkin jotain aikaiseksi! Kannethan tosiaan voi sitten vaihtaa seuraavaankin vihkoon, mikä taitaa tapahtua aika pian, sillä montaa tyhjää sivua ei enää ole jäljellä.
Tänään olisi tarkoitus vielä piristäytyä ainakin kävelylenkillä, uudella puhelimella ja elokuvalla illalla. Mennään Naaman kanssa katsomaan Elysium, mikä vaikuttaa ainakin tosi hyvältä. Kyseinen pätkä on muistaakseni samalta ohjaajalta kuin District 9, joten jotain erityisen kiinnostavaa (lue: skifijännärikauhua) taitaa olla luvassa.
Nyt menen kuitenkin pesemään lakanoita ja kuuntelemaan vaikka tätä:
Tänään olisi tarkoitus vielä piristäytyä ainakin kävelylenkillä, uudella puhelimella ja elokuvalla illalla. Mennään Naaman kanssa katsomaan Elysium, mikä vaikuttaa ainakin tosi hyvältä. Kyseinen pätkä on muistaakseni samalta ohjaajalta kuin District 9, joten jotain erityisen kiinnostavaa (lue: skifijännärikauhua) taitaa olla luvassa.
Nyt menen kuitenkin pesemään lakanoita ja kuuntelemaan vaikka tätä:
2 kommenttia:
Voih, toipumisia mummullesi. ♥ Tuollaiset irrotettavat kannet onkin kätsyjä, kun voi käyttää uudelleen. .-) Oo, kivaa kävelypuhelinelokuvaa!
simssiliini: Mummu kiittää! Ja jep, ajattelinki tehdä useemman erilaisen tollasen kannen!
Lähetä kommentti