Sivut

20140128

Yksi yö, ja maailma on osterisi

Vinyl Shakerz - One Night in Bangkok

 photo paumlrstauml1_zpsa4eb6551.jpg
 photo ikkuna1_zps238366ac.jpg
 photo ikkuna2_zps1e82ebe4.jpg

Tässä mä, mun kännykkä ja jäätynyt parveke. Kameran laturi on teillä tuntemattomilla, joten hyvälaatuisista kuvista voimme nähdä vain pelkkiä unia.

Oon yrittänyt kirjoittaa mun ajatuksia ylös ja ymmärtää niitä. Toisinaan olisi todella siistiä tietää, mitä sitä oikeesti ajattelee ja miksi. Tuntuu kuin mä eläisin jossain pastellin värisessä kuplassa ja ajattelisin vaan pehmeitä. En saa kiinni kouluprojekteista ja arjen askareet tuntuvat tosi epätodellisilta. Pelkästään verkkopankkiin kirjautuminen ja laskujen maksaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja turhalta. Ihan kuin mun pää toimisi tosi hitaasti ja kaikki tapahtuisi hidastetusti. Haalin itselleni tehtävää, mutta todellisuudessa voin vain uneksia niiden toteutumisesta. Välillä päivät pompottelee mun kuplaa, mutten silti osaa havahtua tekemään mitään. Koulussa haahuilen toisinaan kuin haamu tai hunnulla peitetty, enkä edes tajua minne olen menossa. Toivon, että tää on vaan jotain talviunen ja -loman jälkeistä pöllämystynyttä ihmettelyä, kankeaa opettelua taas normaaliin elämään. Ehkä mun ei pitäisi odottaa jonkun muun puhkaisevan mun kuplaa, vaan pitäisi tehdä se itse sisältä päin. Voisin tehdä sen mun avaimenperänä toimivalla sytkärillä, joka on pistoolin muotoinen. Tänään järkytin sillä vahingossa mummoa, joka sattui kotimatkalla samaan hissiin mun kanssa.

4 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

ANNA SÄ OOT MUN SOULMATE

Fiku kirjoitti...

Kiva musiikki. Tuntuu että se jatkuu loputtomiin. .--D Olin ihan varma, että se loppuisi äsken mutta yhä vaan soi. .--D

Oho, kertomuksesi kuulostaa pelottavalta. Ota vähän rennommin ja totuttele pikkuhiljaa arkeen. .-) Minun pitäisi lukea tuo Malta-postaus.

Kasa kirjoitti...

Ohhoh, jotenkin sama meininki mulla. Koulun jälkeen istun koneelle, ja sit jossain vaiheessa havahdun, et on jo ilta enkä oo saanut mitään aikaiseksi. Ja jos jotain ryhtyy tekemään, menee työn valmiiksi saattamiseen tuhottoman pitkä aika, vaikka askare olisi yksinkertainen. Tätä on jatkunut jo useampi viikko, ja ihan ärsyttää mutta ei vaan saa mitään tehdyksi vaikka kuinka aikoo. Verkkopankkiin menoa mäkin olen vältellyt, pitäisi siellä joku uus tili tehdä, mut ehkä sen voisin nyt hoitaa, että edes jokin asia edistyis. .-D Kiitos tästä herätyksestä, pitääpä munkin katsoa, jos saisin laiskuus-saamattomuuskuplani rikki!

anna kirjoitti...

Tiia: Hell yeah

Fiku: Joo, toi on vähän tommonen hämy!

Kasa: Vissiin aika moni voi samaistua noihin aatoksiin! Totta toi, että yleensä aloittaminen on se vaikein juttu...