Märkä, muttei hikinen

Arkkitehtuurin laitoksella iltasella. Se toinen koti.



Koleat kivet kuurassa.



Tussimustetta lasipurkissa.



Tää päivä sai arvoisensa päätöksen, kun tossa ihan hetki sitten toinen meidän olkkarin kaapeista tuli alas seinältä. Ihan yhtäkkiä. Mikään muu ei hajonnut, kuin mun hymytyttöpatsas. Ei pistä edes kunnolla vihaksi, sillä oon saanut stressit stressattua ja hommat hoidettua. Pitkään aikaan inhimillinen päivä. Bussissa hyristessä näin viimein auringon, koulussa välikritiikki meni nappiin ja grafiikan työ on muutamaa viivaa vaille valmis. Sitten alkaakin tenttiviikko, mutta sitä ennen näen vielä Tiiaaaaa. Elämä helpottuu ja Tuomas Kyrö naurattaa. Voin mennä hyvillä mielin nukkumaan, vaikka olohuoneen lattia onkin täynnä pieniä kipsin palasia ja mun simspelit koteloineen levinneinä sinne tänne.

Nyt kun aikaa taas löytyy hieman enemmän, ajattelin toteuttaa muutamia tuunausprojekteja. Niitä sitten laittelen tännekin. Ylempänä näkyykin mun väsäämä karvatakki ja villapanta. Molemmat mustia tietenkin. Mutta ei kuitenkaan niin mustia kuin mun mieli vielä eilen. Hyvää yötä ja nukkukaahan lujaa.

Tuhon tiistai

Mä haisen kuin koira ja kirjoittelen ruoanlaiton lomassa spagetilla kirosanoja keittiönpöytään. Kaikkeen menee hermo, ei poikkeuksia. Mä en ole ikinä elämässäni stressannut mitään näin paljon. Multa lähtee hiuksia ja itken melkein joka päivä, koulussa vollotan sisäisesti. Kaikki on yhtä persettä välillä.

Ja sumua, niin kuin noi kuvat.

Jos nyt kaivamalla kaivan jotain positiivista, niin ainakin lumet on sulamassa hyvää vauhtia kevättä varten ja meidän jääkaappi on tosi täynnä ruokaa. Ja tää hilpeyttää hiukan. Voisimpa mäkin olla vaan joku lutu-eläin ja pyöriä päivät pitkät pakkausmuoveissa. Mulle saa sit kans linkata piri(stys)-biisejä.

Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin

Viime aikoina stressi on pistänyt mun elimet sekaisin. Onneksi sain siihen lääkkeet ja elo alkaa olla jo mielekkäämpää. Tänään myöhästyin ekaa kertaa pitkään aikaan mistään. Ostin myös katu-uskottavat ysäripenskoillekin varmasti tutut ja legendaariset korkeapohjaiset sandaalit. Maksoivat kirppiksellä vain 50 senttiä. Huomaan, että oon siirtymässä kesään näiden ostoksieni kanssa. Koeajoin noita kotona sukat jalassa. En tiennytkään olevani muotitietoisesti sukat+sandaalit-tasolla. Ei se mitään.

Tsemppaan itteeni tällä biisillä, sillä noi sammakkosoolot piristää: Botnek - Through The Night

Hälyttävä helmikuu

1. Juho siirtyi ajasta ikuisuuteen tiistaina, ikävä on aika kova 2. Ajatukset on olleet välillä tätä luokkaa 3. Kerran viikossa saa nollata aivot, kun koulussa piirretään hiilellä alastomia ihmisiä

4. Ostin kivat sandaalit kirppikseltä kesää varten 5. Eetu ja Naama 6. Epileptisiä oireita aiheuttava vessa neonvihreine koppeineen on kiva paikka pissiä

Lisäksi kävin korkkaamassa haalarini torstain ystävänpäivä-ysäri-haalaribileissä ja eilen oltiinkin kuuntelemassa YO-talolla Sin Cos Tania, Iisaa ja Odd Hugoa. Ja tulihan meille Naaman kanssa 6 vuotta täyteen yhdessä, mutta se onkin jo viime kuun juttuja. Nyt mä aijon jatkaa yhteiskuntasuunnittelun yhtä projektia ja ehkäpä vielä kutoa ja katsoa tänään kirppikseltä löytyneen Benjamin Button -leffan.

Sin Cos Tan - Bittersweet
Sin Cos Tan - All i Ever Dream Of
Sin Cos Tan - In Binary