Juhon lisäkives

Hei, sorppa. Mun on pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa tääkin juttu loppuun, mutta epäinhimillisten matikkamaratonien uuvuttamana ainoa aika, jonka oon kotona rauhassa ehtinyt viettämään on kulunut nukkumiseen tai oikeastaan sen yrittämiseen. Mutta geometrian ja derivoinnin lisäksi oon viimein saanut suurimman osan vappukuvista haltuuni (niitä ehkä esittelen jossain soveliaassa vaiheessa), sotkenut yksiöni ydintuhon jälkeiseen kuntoon, unohtanut maksaa vuokran ajallaan (kiitos kuitenkin Tiia, kun siitäkin muistutit!), raatanut mitä turhempien esseiden parissa sekä seurannut Virven ja Jennin jännittävää uhkapeliä Salen jokeripokerin parissa.

Mutta huh, tän postauksen ideana oli lähinnä kertoilla myös Juhon kuulumisia. Ja gerbiiliaiheisiin liittyen mainita myös, että Juhon Sulo-veli nukkui pois tossa viime viikolla. Sunnuntaina olisikin tarkotus haudata Sulo mökille meidän gerbiilien joukkohautaan - nätimmin sanottuna tietty sukuhautaan.



RIP (pölyinen) Sulo

Jotta pääsisitte yli ylihäröstä kirjoituksen otsikosta, pitänee kai selventää, että hampaiden lähdön lisäksi Juho-gerbiili on saanut kasvatettua itselleen, tällä hetkellä jopa melko suuren, lisäkiveksen. Se on varmaankin jonkin sortin kasvain, joita gerbiilivanhuksille alkaa iän myötä lähes väistämättä ilmaantua. Gerpsuttimen elämää toi extrapalli ei näytä haittaavan ollenkaan, sillä poika paahtaa menemään ihan samaa vauhtia kuin ennenkin. Alempana vähän kuvia aina niin poseerausintoisesta elukasta. Tosin ajattelin jättää sen kiveskasvaimen kuvien esittelemisen vähemmälle, sillä miellän blogini ainakin vielä toistaiseksi aikuisviihdeettömäksi, oli kyseessä sitten ihmisen tai jyrsijän pallit.



Tässä nautitaan pilttiä tai puuroa. Aika lailla toi sössödieetti pääsi karsimaan Juhon lisäkiloja, mutta nyt eläin ainakin painii normaalikokoisten sarjassa.

Juho tuumii:
Kävihän se vähän pienen itsetuntoni päälle syödä pilttejä ja sellaista mössöruokaa, mutta lohduttaudun sillä, että vetäväthän ne isot kehonrakentajaköriläätkin proteiinipitoisia mömmöjä, pirtelöitä ja sun muuta muusia. Kilojen katoaminen taas ei harmita yhtään, nyt ainakin jokaikinen lihakseni näkyy varmasti.



Onneksi miehinen egoni ei kärsi parin hampaan putoamisesta. En mä ihan koko ajan voi järsiä pahvia, mutta se on muutenkin noloa, kun mulle syydetään järsittäväksi tosi epämiehekkäitä paketteja, kuten sukkahousulaatikoita! Onneksi nyt purukalusto on jo palautunut.



Sulon poismeno ei myöskään minua harmita, sillä eihän me edes oltu kunnon väleissä. Minähän en aijo osallistua hautajaisiin! Tai jos Anna mut siihen pakottaa, niin en ainakaan tuo kukkia!

Hyvää keskiviikkoa!