Sivut

20131001

Olemme inhottavia

Suurinpiirtein vuos sitten näin ekan kerran kunnolla kuvia ja videoita pienistä taloista. Siis todella pienistä. Noihin minitaloihin liittyy yleensä ekologisuus muutenkin kuin pienen kokonsa ansiosta, mikä on myös mun mielestä arvostettavaa. En tarkoita nyt todellakaan mitään asuntovaunuja. Ne itse asiassa sijoittuvat aika korkealle inhokkilistani top viiteenkymmeneen. Periaate näissä minitaloissa on kuitenkin hieman sama kuin asuntovaunuissa: tila pyritään hyödyntämään maksimaalisesti ja jotkut näistä taloistakin ovat liikuteltavia.

Pienten talojen ei tosiaankaan tarvitse olla rumia kopperoita, vaan yhtä lailla ne voivat olla osoituksia onnistuneesta designista ja arkkitehtuurista. Pyyhkikää siis mielestänne irvokkaat soikiot alumiinivaunut ja vilkaiskaapa näitä:





Kuvat ovat täältä.

Joskus sitä vaan miettii, että miksi asua isossa ja isosti (tosin sitä pelkoa tässä kaksiossa tuskin tulee olemaan), kun voi valita pienen ja kauniin talon, jossa on vain kaikki mitä tarvitaan. Tietenkin toi tarvitsemiskysymys on juttunsa erikseen, mutta ei mennä siihen nyt.

Olisihan se soveliasta ihan meidän kaikkien kannalta, että ihmisen elämä mahtuisi noin kahdenkymmenen neliön sisään. Miksi pitää haalia kaikkea mielipuolena? Miksi materia on merkki oman statuksen arvosta? Pienestikin voi asua tyylillä. Sitä paitsi jopa siivoaminen olisi miniasunnossa helpompaa tai ainakin nopeampaa. Tässä vielä ihan huippuesimerkki kodista, jollaisesta osaan vain haaveilla:

                                

Miksei voida tyytyä vähempään? Miksi pitää omistaa niin paljon? Miksi pitää possuilla materialla, heittää hukkaan, kuluttaa, kuluttaa ja kuluttaa. Heittää pois, ostaa uutta. Jos tätä kaikkea alkaa ajattelemaan ihan jostain toisesta näkökulmasta kuin siitä tutusta, tää meno on sairasta. Tosi sairasta.

Mielenrauhaani ehkä hieman rauhoittaa se, että pyrin käyttämään vaatteeni ihan loppuun saakka, muokkaamalla ja korjaamalla niitä, tekemällä itse, ostamalla asioita kirpputoreilta, kierrättämällä, liikkumalla julkisilla tai kävellen, syömällä mummun kasvattamia kurkkuja, tomaatteja, perunoita, omenoita, valitsemalla vesisähkön sekä niinkin pienillä asioilla kuin säästelemällä tiskivettä lähes mielipuolisesti. Silti olen kaukana siitä, mitä tällä hetkellä pitäisi ekologisuuden kannalta olla.

En todennäköisesti koskaan tule olemaan samanlainen "hippi" kuin mun isovanhemmat, jotka käyvät kaupassa noin kerran viikossa ja silloinkin ostokset rajoittuvat lähinnä vain maitoon, voihin ja makkarapötköön. Ja nekin vain sen takia, kun lehmät ja possut myytiin aikoja sitten pois. Kaikki muu tehdään tai tuotetaan itse. Talo pysyy lämpimänä puulla, vaatteet kulutetaan kirjaimellisesti loppuun ja tehdään niistä matonkuteita, leivät leivotaan itse ja kaikki mikä maasta, pihasta ja metsästä lähtee irti, hyödynnetään.

Salaa haaveilen, josko pystyisin itse joskus samaan. En tarvitsisi mitään ylimääräistä. Materiaa pursuaa jo lähes korvista, mutta silti tulee yhä uudelleen ja uudelleen mielitekoja ties mihin hankintoihin. Tarvitsisin uuden takin, talvikengät, ehkä pari uutta paitaa. Lisäksi tekisi vähän mieli suklaata, ja oho, tarjouksessa on kolme pulloa jaffaa kahden hinnalla.

Kun muutettiin Naaman kanssa yhteen, sain aika hyvin heitettyä turhia juttuja pois. Sen jälkeen oli niin sanotusti puhdas olo, mutta nyt alkaa taas ahdistaa. Tavaraa on niin paljon, sitä on vaan tullut jostain ja nyt haluaisin karsia ainakin puolet pois. Vaatteita on ihan liikaa, vaatehuone on täynnä suoraan sanotusti niin turhaa paskaa että oksat pois. Pakko ryhtyä johonkin ostolakkoon. Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin ainakaan tänne 50 neliöön ei todellakaan tule mahtumaan enää mitään lisää. Ja suurimmasta osasta materiasta saan vieroitusta reiluksi kahdeksi kuukaudeksi, kun joudun muutamaan äiten hoteisiin Epilään putkiremontin ajaksi. Josko siellä sitten pää selkiytyisi.

4 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Jaan nämä ajatukset. Inhottaa sellanen "pakko saada!" -ajattelumalli. Ei se mitään, jos on pakko saada vaikka uusi sänky kun vanha on päreinä, eikä sekään, jos nyt vaan ihan puhtaasti ja rehellisesti haluaa jonkun ihanan kenkäparin, mutta se, että tää haluaminen kohdistuu viikottain johonkin uuteen muumimukiin, trikooretkuun tai tuoksukynttilään, joka sitten taas korvautuu uudella halulla. Miksi on pakko kantaa kaapit täyteen paskaa sen viiden minuutin tyydytyksen takia. Sitten vielä kun siinä pelissä on mukana koko maapallo eikä vaan oma kaappitila.

Mulle kelpais tollanen kämppä. Asuin ennen 22 neliössä, nykyään 19:ssä ja hyvin mahtuu. Tuskin tulevaisuudessakaan haluan asua missään kolhossa hehtaarihallissa. Mun huone pienenä oli kaksi kertaa niin iso kun tää kämppä ja pelkäsin siellä kuollakseni. Nyt on paljon sopivampi.

Fiku kirjoitti...

Kuvisope mainitsi tuollaisista taloista pari vuotta sitten. Hui kauhia, miten nopeasti aika on kulunut. .-o Minusta pienet talot ovat todella suloisia! On ihana katsella LC:iden ekoja osia, kun talot ovat niin pieniä ja somia. .-> On juu tosi kivan näköisiä taloja koosta huolimatta! Olisi kyllä jännittävää kokeilla asua tuommoisissa taloissa hetken! Luulen kyllä, että talo jossain kohtaa alkaisi ahdistaa pienuuden vuoksi. .-D

Niinpä, ei materia tuo onnea. Sitä mieltä olen ollut jo jonkin aikaa. .-D Joku utilitaristikin oli sitä mieltä, että mitä enemmän tavaraa on, sitä enemmän tipahtaa myös ihmisen kokema hyöty. Pahus, kun en muista hepun nimeä. YO:n jälkeen unohtuu kyllä kaikki. .-P

Jep, ihmisitä tulee koko ajan nirsompia. Aina pitää saada kaikkea uutta, eikä vanhalla omaisuudella tunnu olevan mitään arvoa. Toisin oli ennen. Ihmisillä ei ollut varaa elää meidän tyylillämme. Isi vieläkin käyttää kaikki paitansa rikki, ja sen jälkeen hän käyttää niitä joidenkin konerasvojen pyyhkimiseen. .-D Meilläkin kasvatetaan kaikenlaisia kurkkuja, ja tienreunilta ja metsistä löytyy marjoja. .-> Minulla on oikeastaan aika vähän kaikkea, suurin osa on muiden vanhoja vaatteita. En vain raaski ostaa kalliilla, ja on kovin vaikea löytää mieleistä. .-/

Täytyisi kyllä itsekin oppia karsimaan enemmän omistamastaan ja säästää luonnonvaroja tulevillekin sukupolville! Kiitos tästä postauksesta. Herätti paljon ajatuksia. .-)

Kasa kirjoitti...

Kuvisope esitteli pari vuotta sitten meille noita minitaloja kun meidän oli tarkoitus tehdä pohjapiirrtustus unelmien talostamme. .-D Mä voisin kyllä mieluusti asustaa tuollaisessa minitalossa, kun päivät tulee kotona ollessa vietettyä lähinnä koneen ääressä istuessa, että mihin sitä muuta tilaa edes tarttee.. Mut sit jos perhe on isompi niin kyllä siinä enemmän tilaa pakosti tarvii. Ei sillä että meidän talo mikään hirmuiso olisi muutenkaan ja tää kerrostaloasunto ajaa jo vähän mökkihöperötasolle kun samassa tilassa oleilee viikonloppuna kaksi päivää putkeen. Onhan se toki turhaa haalia kaikkea tavaraa materiahimoissaan mut valitettavasti sitä on viime aikoina tullut harrastettua. Mun heikkous on nyt ollut dvd:t joita on hankintalistalla useampikin kappale.. Saishan niitä ohjelmia ladattua netistä ilmaseksi. Laitonta ja ekologista, mut mä haluun kummiskin tukea niitä tekijöitä ja ostaa reilusti tuotteen itelleni. Mun ostokset ei silti yleensä turhakaan ole, ja noita dvd:itä tulee kateltua mooonet kerrat uudelleen ja uudelleen eikä mikään ainakaan yleensä jää kertakäyttöiseksi hetken iloksi mun kohdalla. Täytyy kyllä myöntää, että sait mut miettimään tarviinko sittenkään paria dvd:tä, joiden hankkiminen on viikon ollut mielessä. .-D Vaateshoppailun mä olen väliaikaisesti onnistunut lopettamaan, tulikohan viimeisen ostos tehtyä ennen kesää ja sitä edellinen viime jouluna..? En ees muista eikä pahemmin ole ollut kiinnostusta uusia vaatteita käydä edes katselemassa. Meillä sekä isovanhemmat että isi on viljelleet kaikenlaista ja mäkin oon nyt usealla viikonloppureissulla kotona käydessäni saanut mukaan omenoita ja porkkanoita meidän kasvimaalta. Mä oon isiltä katsonut mallia myös vaatteiden liikakäytössä ja tälläkin hetkellä pidän sukkia väärin päin, jolloin kantapohjissa olevat reiät eivät ole este sukkien käytölle. Eilen kastui jalat reikäisten kenkien takia mutten ole jaksanut mennä ostamaan ehjiä kenkiä tilalle, ehkä pitäisi. Ja tiskata en viitsi joka päivä, voihan samoja astioita useemman päivän käyttää ilman pesua, niinhän? Nyt tuntuu ettei tää mun säästäväisyys ole ekologisuutta vaan laiskuutta, kun en jaksa tehdä asioille mitään. .-D Huh, asiaa tuli niin paljon että mun olisi ehkä kannattanut sun tapaan tehdä aiheesta oma postaus, mutta nyt valloitin kommenttikenttäsi pohdinnoillani. .-D Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta!

A N N A kirjoitti...

Liina: Joo, olet ihan superoikeassa. Mäkin ymmärrän toki noi pakolliset hankinnat, mutta joudun myöntämään myös, että sorrun noihin hetkellisiin liian usein. Pitäisi vähän kyetä karsimaan ei-niin-pakottavia ostoksia. Sitä paitsi isossa talossa alkaa pelottaa paljon herkemmin kuin pienessä. Kuumottavia ovia, nurkkia ja kulmia löytyy paljon vähemmän...
Kiitos kommentistasi, hyvin puhuttu!

Fiku: Totta turiset sinäkin! Toisinaan kannattaisi ottaa mallia vanhemmista kanssaeläjistä - tai ainakin niistä vaatimattomimmista. Kiitos itsellesi kommentista =)
P.S Mulle ei edes kannata enää puhua lukioaikana opetetuista jutuista =D

Kasa: Jep, ison perheen kanssa minitalo olisi vähän huono vaihtoehto. Mutta en näe silti syytä, miksi perheen kanssa täytyisi asua yli 200 neliön asunnossa? Nimittäin sellaisiakin on toisinaan nähty.
Ja minultahan löytyy tosiaan simsit sun muut ihan koteloversioina, vaikka toki ne pyörisivät myös virtuaalisina. Koteloina ne toki tuntuvat konkreettisemmilta ja fiilis niiden oikeaan omistamiseen on vahvempi.
Vaateshoppailu taas on mun yksi suurimmista heikkouksista, voisit ehkä jakaa muutaman neuvon sen vähentämiseen =D
Kiitos kommentista! =)