K-pää ja 9 kk

Ajattelin vain tulla kiljumaan tännekin, että nyt on sitten viimein Kankaanpää jätetty taakse. Ja takana ovat myös ne oikein urakalla mun takapuolta kutittaneet matikan kokeet! Ah, mainiota! Tosin uusin syyhyn aihe taitaa tällä hetkellä olla, kuinka opin elämään kuukauden ajan täällä Epilässä kaiken rojun keskellä... Mun teki oikeesti mieli ottaa kuva tästä kopperostani, mutta sitten ajattelin, että miks ahdistaa teitäkin tällä näyllä. Kaiken lisäksi tänne täytyisi vielä saada sovitettua kaksi ihmistä yöpymään tulevien neljän päivän piirustusmaratonien ajaksi. Tiukkaa tulee olemaan. Ja mielenkiintoista!

Sotkukuvien sijaan voisin esitellä vähän todistusaineistoa siitä missä, ja ennen kaikkea kenen seurassa, tuli vietettyä viimeiset yhdeksän kuukautta.

Laskiaistiistain tunnelmia. Ilmeestä päätellen ollaan laskemassa suoraan saatanan syliin.

Tässä mä noidun piruja.



Virvekin halus mukaan!

Jukka-poikaa odotellessa.

Valloitettiin Jennin kanssa Kampin kappeli.

Ennakkotehtävien palautusrituaali.

Virve: mun hiusorja.

Oikeesti se oli sinistä.

Huussin pohjapiirroksia ja leikkauksia.

Hyvää eskimo(n)tikkua.

Kurkkukivaa.

Eväät.

Virve ahkeroi.

Yberhiukset! Kiitokset edellä mainitulle.

Perhepäivällinen.

Hämärähommia.

Enon disko.

Jennin synttärijunajäätelökakku!

Naaman uudet (dyykatut) kengät.

Tytöt!

Puolityhjä tequila =(

Traktorin kaappaus.

Opisto.

12-12-12 -herkut.

ARK12

Psst! Jos joku teistä otoksissa vilahtelevista kokee oman naamansa epäsopivaksi julkaistavaksi tän blogin puolella, niin asiasta saa ilmoittaa ja korjaan sen pois!

En olis kyllä tosiaan kestänyt tota yheksää kuukautta ilman kaikkia uusia ihania ihmisiä.
Sen lisäksi, että oon oppinut tosi monia asioita piirtämisestä, maalaamisesta ja ylipäätään kaikesta sellaisesta, oon oppinut kliseisesti myös itestäni. Nyt tiedän melko tarkkaan millainen mä olen, ja etenkin, että millainen haluan olla. Opin myös muista ihmisistä ja siitä isot miljoonakiitokset kaikille arkeille, jotka olitte tekemässä lukuvuodesta Kankaanpäässä ikimuistoisen! Puspus!

Lisäksi tässä yks päivä opin kuitenkin nettiä selailemalla lisäsyitä simpukoiden vihaamiseen ja pelkäämiseen. Tässä, tässä ja tässä olkaa hyvät!

Sitä itseään

Pakkasin tänään muutamia muuttolaatikoita. Perjantaina pääsen pois täältä Kankaanpäästä! Ihan niin kuin kokonaan. Mun kämppä on siis punaisten muuttolaatikoitten täyttämä labyrintti ja kaikki täällä on ihan hukassa. Ehkä eniten kuitenkin ite oon hukassa, koska en tajua mistä keksisin aikaa sekä pakkaamiselle että matikalle. Joo, anteeks, uli uli, mut kun ahdistaa...

Tänään esittelin koulussa ehkäpä, tai oikeastaan todellakin, top viiteen kategoriassa paskimmat kuvistyöt sijoittuvia sisustussuunnittelun tilatöitä. Lisäksi maistoin kouluruokana ollutta maksaa. Siitä en ole ihan varma kenen maksaa se oli, mutta ei ollut hyvää. Ostin myös shittarista Pirkka paristoja, sillä herättelen henkiin vanhan mp3-soittimeni. Vein myös postiin äitienpäivä kortin mummolle, tyylikkäästi myöhässä tottakai. Sen lisäksi, että eilen toivottelin joka suuntaan äitionnitteluja, hyvästelin Naaman, jonka näenkin sitten vasta 30. päivä seuraavan kerran. Inttileskeys riipii välillä tosi lujaa, etenkin kun tässä on samassa ihan liikaa muutakin stressattavaa.

Mun piti laittaa tähän postaukseen lähiaikoina ottamiani kuvia, mutta tajusin justiin, että mun muistikortti jäi kouluun. Ehkä voinkin viihdyttää iltaanne näillä:

Mä.



Epilän diskotaivas klo 21.00



Epilän diskotaivas klo 22.00



Karhut ulkoilemassa.

Juhon lisäkives

Hei, sorppa. Mun on pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa tääkin juttu loppuun, mutta epäinhimillisten matikkamaratonien uuvuttamana ainoa aika, jonka oon kotona rauhassa ehtinyt viettämään on kulunut nukkumiseen tai oikeastaan sen yrittämiseen. Mutta geometrian ja derivoinnin lisäksi oon viimein saanut suurimman osan vappukuvista haltuuni (niitä ehkä esittelen jossain soveliaassa vaiheessa), sotkenut yksiöni ydintuhon jälkeiseen kuntoon, unohtanut maksaa vuokran ajallaan (kiitos kuitenkin Tiia, kun siitäkin muistutit!), raatanut mitä turhempien esseiden parissa sekä seurannut Virven ja Jennin jännittävää uhkapeliä Salen jokeripokerin parissa.

Mutta huh, tän postauksen ideana oli lähinnä kertoilla myös Juhon kuulumisia. Ja gerbiiliaiheisiin liittyen mainita myös, että Juhon Sulo-veli nukkui pois tossa viime viikolla. Sunnuntaina olisikin tarkotus haudata Sulo mökille meidän gerbiilien joukkohautaan - nätimmin sanottuna tietty sukuhautaan.



RIP (pölyinen) Sulo

Jotta pääsisitte yli ylihäröstä kirjoituksen otsikosta, pitänee kai selventää, että hampaiden lähdön lisäksi Juho-gerbiili on saanut kasvatettua itselleen, tällä hetkellä jopa melko suuren, lisäkiveksen. Se on varmaankin jonkin sortin kasvain, joita gerbiilivanhuksille alkaa iän myötä lähes väistämättä ilmaantua. Gerpsuttimen elämää toi extrapalli ei näytä haittaavan ollenkaan, sillä poika paahtaa menemään ihan samaa vauhtia kuin ennenkin. Alempana vähän kuvia aina niin poseerausintoisesta elukasta. Tosin ajattelin jättää sen kiveskasvaimen kuvien esittelemisen vähemmälle, sillä miellän blogini ainakin vielä toistaiseksi aikuisviihdeettömäksi, oli kyseessä sitten ihmisen tai jyrsijän pallit.



Tässä nautitaan pilttiä tai puuroa. Aika lailla toi sössödieetti pääsi karsimaan Juhon lisäkiloja, mutta nyt eläin ainakin painii normaalikokoisten sarjassa.

Juho tuumii:
Kävihän se vähän pienen itsetuntoni päälle syödä pilttejä ja sellaista mössöruokaa, mutta lohduttaudun sillä, että vetäväthän ne isot kehonrakentajaköriläätkin proteiinipitoisia mömmöjä, pirtelöitä ja sun muuta muusia. Kilojen katoaminen taas ei harmita yhtään, nyt ainakin jokaikinen lihakseni näkyy varmasti.



Onneksi miehinen egoni ei kärsi parin hampaan putoamisesta. En mä ihan koko ajan voi järsiä pahvia, mutta se on muutenkin noloa, kun mulle syydetään järsittäväksi tosi epämiehekkäitä paketteja, kuten sukkahousulaatikoita! Onneksi nyt purukalusto on jo palautunut.



Sulon poismeno ei myöskään minua harmita, sillä eihän me edes oltu kunnon väleissä. Minähän en aijo osallistua hautajaisiin! Tai jos Anna mut siihen pakottaa, niin en ainakaan tuo kukkia!

Hyvää keskiviikkoa!

No jos mäkin sitte

Eli enemmän tai vähemmän epämääräisten huhupuheiden mukaan toi bloggerin lukijahärpäke on poistumassa käytöstä, joten monen mutkan kautta loin itelleni Bloglovin-käyttäjän. Toivon nyt, että se onnistu oikein! Eli jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin mun juttuja voi jatkossa seurata myös tätä toista kautta. Raportoikaa ihmeessä, jos linkki tai koko seuraamisjuttu on jotenki kusahtanut. Se on meinaan aika todennäköistä näillä taidoilla. Palaillaan asiaan tässä joku päivä!