Asunto C 37

Ollaan Naaman kanssa nähty aika paljon vaivaa (ja rahaa) tän meidän nykyisen asunnon saattamiseksi silmää miellyttävään kuntoon. Itse asiassa kaikki suunnittelutyö tapahtui mun pienessä päässäni, mutta siitä huolimatta Naama seurasi mun visioita mukisematta. Jälkeenpäin sain kuulla kehuja. Alla hieman ennen-jälkeen kuvia!

Makuuhuone

Ennen:

Jälkeen:




Sängyn päätyseinä on siis maalattu basaltti-nimisellä tummanharmaalla maalilla, muut seinät jäivät ihan vain valkoisiksi. Aikaisemmin makkarissa oli vain kerman väriset tapetit ruskeilla pilkuilla, jotka eivät jostain kumman syystä oikein natsanneet.

Olohuone

Ennen:
Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:



Myös olohuoneessa vaihtuivat seinien värit. Väreinä löytyy niin basalttia, graniittia sekä valkoista. Olkkarista seiniä työstäessä löytyivät tapettien alta tosiaan nämä ihanuudet.
Erityissuosikkina mun ja Naaman kohdalla olohuoneessa on toi spottivalo-jalkalamppu, jolla olikin hintaa huimat 300 euroa... Ja nahkasohvat ison toosan kera oli tietenkin pakko saada.

Keittiö

Ennen:

Jälkeen:

Ennen:

Jälkeen:



Keittiössä seinissä värinä myös basalttia ja toisena huomionarvoisena asiana laitoin Naaman vaihtamaan keittiökaappien pöhköt puunupit himoitsemaani teräkseen. Niinkin pieni asia saa aikaan ison muutoksen.

Sitten vielä pari kuvaa vessasta ja eteisen datausnurkasta. Niissä erot aikaisempaan eivät ole niin kummoisia, joten en sitten upannut tänne muutosta edeltäviä kuvia.

Vessa ja kylppäri




Meidän taisteluasema



Asunnon pohjaratkaisu tuntui ensin vähän oudolta, sillä kylpyhuoneeseen pääsee kahdesta eri ovesta ja vessa on tavallaan siinä samassa, mutta silti erotettu ovella kylppäristä. Kämpässä pääsee siis turhautuneena tarvittaessa juoksemaan ympyrää. Iso plussa on kuitenkin vaatehuone ja runsas kaappitila, mutta alkuperäinen keittiö muovimattoineen on aika tympeä. Ehkä sitten putkirempan yhteydessä voidaan kuosittaa köökiäkin vähän uusiksi.

Kuten jo ehkä kuvistakin huomasi, sisustuksessa suositaan erityisesti väreinä mustaa, harmaan eri sävyjä, valkoista ja tehosteena keltaista. Metalli, lasipinnat ja nahka ovat myös kova sana. Pääasia, että me molemmat tykätään asua täällä. Naama itse asiassa sanoikin, että onneksi asunnosta ei tullut liian tyttömäinen. En tiedä sitten kuvitteliko se oikeasti mun tykkäävän ruusutapeteista ja pitsityynyistä. Aw hell no.

Jos mielitte tarkempaa tietoa kopistamme, niin poiketkaahan visiitille. Mutta mitäs muuten tykkäsitte? Onko muutokset onnistuneita?

Päästä pöpi

Muotoja, värejä, tunnelmia. Eipä tässä muuta tälle päivälle.
Odotan jo koulun alkua.

DIY: Kaulakoru tölkkiklipsuista

Oon varmaan viime talvesta saakka keräillyt noita tölkkien avausklipsuja ja nyt viimein päätin kokeilla tehdä niistä jotain. Suunnitelmissa olisi askarrella samaisista klipsuttimista vielä iso laukku, mutta koska se ei nyt hotsittanut ja halusin väsätä vain nopeasti kokeilumielessä jotain, päädyin sitten kaulakoruun.

Käyttämäni tarvikkeet:
- läjä tai tarpeeksi klipsuja tölkeistä
- semipaksu lanka (villalankakin käy)
- virkkuukoukku
- halutessasi myös pätkät jotain kaulaketjua ja siihen sopiva suljin




Hetken tölkkiklipsuja ja lankaa pyöriteltyäni keksin, että virkkaamalla klipsut saisi kätevästi kiinnitettyä toisiinsa. Tein aina yhteen klipsuun kolme kiinteää ketjusilmukkaa niin, että kaksi niistä virkkasin lävistämään aina kaksi klipsua kerrallaan. Klipsut tulivat siis hieman lomittain. Huomaa, etten ole mikään novitan neuleohjeita kirjoittava nero, sillä selityksistäni ei taida jokainen ihan ottaa selvää. Kokeilemalla kuitenkin syntyy paras tulos, niin kävi itellenikin.

Lopuksi sitten vain kiinnitin vanhat ketjun pätkät virkatun klipsujonon päihin.

Multa löytyy vielä moniamoniamonia ideoita noita samaisia tölkkiklipsuja varten, ja ehkäpä jaan nekin sitten täällä blogissa. Niitä alkaa tosin olla jo niin paljon, että niistä kyhäisi Naamalle vaikka ihan oman haarniskan. Se voisi olla jopa aika hieno!

(SH)IT happens

20-vuotiaana on kamalaa.

Tästä päivästä:
Ensinnäkin mulla oli töitä. Heräsin aikaisin, aamupala jäi heikoksi, myöhästyin bussista ja valitsin huonot kengät. Keksin toisen bussin, istuin vahingossa etuosaan ja lähimmät paikat täyttyivät valittavista vanhuksista. Jäin pois Epilässä, kompuroin portaat ylös äiten kerrostaloasuntoon ja sain todistaa Eevan järjestämien teinibileiden krapula-aamua. Täytin vesipulloni, suuntasin hakemaan pyöräni, hyppäsin sen selkään enkä saanut jarrutettua alamäessä, huomasin pyörän ketjujen irronneen paikoiltaan. Yritin sörkkiä ketjuja paikoilleen, sotkin sormeni paskan ja jonkun öljyn sekaiseen sysimustaan sotkuun. Soitin Naamalle ja kysyin josko tämä voisi hakea mut töihin. Ei voinut. Sotkin puhelimeni öljytahnaan, sotkin laukkuni samaan tahnaan, sekä vielä avaimeni. Juoksin takaisin ylös, pesin käsiäni ja avaimet. Lika ei lähtenyt. Katsoin bussiaikataulua, busseja ei kulkenut sopivasti sunnuntaina. Etsin avaimia Eevan tai äiten pyöriin ja löysin hetken päästä jotkut. Rynnistin pyörävarastoon, nappasin pyörän, huomasin, että sen renkaat olivat tyhjät. Poljin 17 hätäisessä minuutissa Ylöjärvelle. Ehdin juuri sekunnilleen töihin. Työnantaja oli vastassa. Piilottelin mustia sormiani ja kasasin kojun. Seisoin 4 tuntia kuumuudessa, nälässä ja hiessä. Piti vain varoa, ettei kuuma ilma saanut kusia kiehumaan päässä, jotta asiakaspalveluhenkisyys säilyisi. Koko Ylöjärvi oli autiona, ei asiakkaita, turhaa seisomista. Rakot hautuivat liian kuumissa kengissä. Lopettaessani kassakone sekosi. Lopulta selvisin kotiin.
Paskin päivä ikinä.

Sekä eilistä unohtamatta: Sukujuhlat ja samoilua hyvät tovit metsässä etsien juhlapaikkaa. Metsäily olisi muuten voinut olla jopa mukavaa, mutta vääränlaisissa varusteissa, joihin lukeutuivat muun muassa korolliset kengät ja pitkä helma, kinttupolku alkoi ottamaan päähän enemmän kuin tarpeeksi.

ANGST.