DIY: Kärpäsheijastin

Mä muistan, kun joskus muinoin oli tosi noloa pitää heijastinta. Mulla ei nimittäin ollut mitään hienoja eläinpehmoleluheijastimia, vaan jouduin pakolla roikottamaan mukanani jotain noloa Osuuspankin mainoskillutinta tai sellaisia tyhmiä rullalle lätkästäviä lätysköjä.

Nyt olen ihan tosissani terästäytynyt heijastimen käyttäjä, sillä vasta ajokortin saatuani tajusin kuinka vaikea sieltä ratin takaa on oikeasti nähdä pimeässä käppäileviä kanssaeläjiä. Heijastin nyt kuitenkin on aika halpa henkivakuutus, ja koska hukkasin kohtalokkaalla pikkujoulureissullani symppiksen Niiskuneiti-heijastimeni, päätin viimein tekaista tilalle uuden!




Heijastimen pohjana käytin ihan vain Habitare -messuilta ilmaiseksi saamaani pyöreää (ja aika rumaa) lätyskää. Tietenkin tohon käy melkeimpä mikä tahansa muukin lättänä ja kova juttu, mutta tuossa nyt sattui olemaan valmiiksi narulle sopiva ripustuskolo. Lisäksi tarvitaan sitten heijastinkangasta, vedenkestävä tussikynä ja pikaliimaa.



Leikellään vain kankaasta sopivat heijastinpalat...



...ja piirretään haluttu kuvio tussilla.



Palojen kiinnitykseen käytin pikaliimaa, sillä se kuivuu nopeasti ja kestää myös kosteutta. Sitä ei myöskään tarvitse ruuttailla kamalia määriä, jolloin heijastinkangas ei myöskään mene rumasti ruttuun, vaan kuivuu nätisti.
 

Tadaa, tosi helppo tehdä! Tarkoituksenani olikin lähinnä vain herätellä ihmisiä heijastinten käyttöön ja kannustaa väkertämään vanhoista tylsyyksistä uutta. Nyt vain tyhjentämään kaapin nurkat rumista mainosheijastimista!

Ikurin lumilinna

Vou, viimein sain nämäkin kuvat julki. Tässä juttua siis helmikuun ekan viikonlopun tapahtumista ja muuta lotinaa:

Ikurissa rakennetaan aina joka vuosi iso lumilinna lapsien temmellystä ja erilaisia tapahtumia varten. Tänä vuonna meidän arkkiryhmä suunnitteli koulussa erilaisia lumilinnoja, joista sitten valittiin yksi Ikurin linnan pohjaksi. Mulla kävi mäihä ja omani valikoitui kyhättäväksi. Ihan samanlaista kuin suunnitelmissani oli ollut ei kuitenkaan voitu rakentaa, sillä lunta oli odotettua vähemmän ja muutenkin mun suunnitelmat olivat ehkä vähän liian mahtipontiset!

Oman linnani nimi oli Rynnistämö ja tässä pari kuvaa siitä. Mallinsimme kaikki linnamme ArchiCAD -ohjelmalla, josta myös nämä kuvat on renderoitu.





Inspiraationani olivat labyrintti- ja linnamaisuus, mutta silti simppelit (ehkä jopa vähän teolliset) muodot. Valon kulku ja itse liikkumisreittien monipuolisuus olivat myös huomionarvoisia juttuja.

Todellisuus ei tosin ihan vastaa piirutsuksiani, mutta pääasia kuitenkin oli, että lumilinnasta tuli lapsille mieluisa leikkimis- ja rynnistämispaikka. Teemaksi valikoitui merirosvot, mikä näkyi niin jääveistoksissa kuin seinäkaiverruksissakin.





Tästä voi hieman huomata suunnittelemani linnan pohjaa: seinät on aseteltu samantyyppisesti.



Lumilinnan rakenteet ja seinät pystytettiin jo viikkoa aikaisemmin jättikokoisten muottien ja kaivurien avulla, ja lauantaina, jolloin minäkin olin paikalla, lähinnä veisteltiin ja koristeltiin paikkoja. Silloin sain kokeilla niin lumen kuin jäänkin veistoa! Erityisesti jään kanssa työskentely oli tosi kivaa.




Sunnuntai oli sitten se itse yleisölle-julkistamis-päivä, jolloin luvassa oli muun muassa lasten lumenveistokilpailua, näytelmä, herkuttelua munkeilla, temmellystä ja illalla vielä kynttiläkirkko. Porukkaa riitti sunnuntaina aivan hulluna, ja yllä oleva merirosvolaiva-liukumäki oli tositosi suosittu! Kuvat eivät tosiaan ihan kerro kuinka paljon populaa linnassa seikkaili, mutten vain kehdannut lisätä kuvia toisten kakaroista nettiin. (Psst, mä olin veistämässä muun muassa noita laivan kyljessä olevia jäätykkejä!)

Haa, säästin hienoimmat kuvat viimeiseksi, nimittäin sisätilan teltassa lymyävät jääveistokset. Niitä oli toki enemmänkin, mutten kaikkia viitsinyt tumpata tähän. Käykää itse Ikurissa katsomassa loput!






Aika upeita, vai mitä? Ensi vuonna uusiksi!

Fleda

Tässä kuvaa mun uudesta karvastosta!

Aivan sataprosenttisen vakuuttunut en vielä ole älykkyysosamääräni kasvusta siirryttyäni siniseen blondeista, mutta ainakin matikan tunnilla tehtävät tuntuivat sujuneen jotenkin helpommin. Kauaa tästä tuskin saa nauttia, sillä hiuksia pestessä väri kuluu pikkuhiljaa pois.

Ällistyin siitä, että pehkooni riitti kaksi purtiloa (yhteensä 200 ml) väriä! Yli jäänyttä yksilöä saatan hyödyntää vielä hoitoaineena tarvittaessa kirkastamaan väriä. Töhnöttiä pidin päässä sellaiset nelisen tuntia ja välillä kuumensin sitä hiustenkuivaajalla. Värjäysvaatteena toimi jätesäkki, joka kyllä näytti ihan teurastusessulta.

Muistutuksena vielä, että kyseessä oli siis CrazyColor Sky Blue -väri.

Tässä kuva väristä parin hiustenpesun jälkeen. Mä en edes huomaa eroa...

Vaikka sininen tekee musta aika kalpean näköisen - tosin mikä tahansa mun vaaleaa kuontaloa tummempi väri saisi saman aikaiseksi - se sopii silti tosi nätisti yhteen silmien värin kanssa.

Lopputulos on sinertävän turkoosi, mutta ensimmäisenä saamieni kommenttien mukaan kaikki kuvailivat väriä siniseksi. Tietenkin eri valoissa värin vihretävyys vaihtelee, mutta ei se haittaa! Koulussa pari höpsöä keittiön-tätiä utelivat hiuksien aitoutta, mutta vakuuttelin ne uskomaan, ettei kyseessä ole peruukki.

Kiitos vielä tuhannesti ihanalle Virvelle, joka hiukset värjäsi (ja lisäksi myös taitelili tuon ylempänä kuvassa näkyvän kalanruotoletin)!

Itse tykkäilen näistä paljon, mutta mitäs te pidätte?

Ostamoisia

Mun piti tosiaan tänään tehdä postaus viikonlopun lumilinnariennoista, mutta jostain syystä se alkoi tylsättää, joten saatte sittenkin ihastella Cybershopin paketin sisältöjä ja vähän muutakin materiaan liittyvää. Lumilinnasta lisää sitten kivammalla ajalla.

Mutta ensin mielen virkistykseksi kuva tämän päivän ArchiCAD -tunnilta. Rendailtiin ja photaroitiin meidän lumilinnamalleja, mutta mun omani äityikin laserkissojen ja hypnotoadien taisteluareenaksi.




No, ehkäpä huomionarvoisimman tuotteet edellä mainitun paketin sisällöstä olivat shokkivärit. Saa nähdä riittävätkö edes nämä kolme purtiloa mun pehkon sinertämiseen.
Viininpunainen kynsilakka taas löytyi ihan sattumalta ruokaostoksien lomassa.



Cyberpakettiin lukeutui myös tämä tikari, jolla mun olisi tarkoitus alkaa venyttelemään korvalehteäni. Katsotaan milloin uskallan alottaa sen touhun.




Homppelit sateenvarjon alla esiintyvät uudessa teepparissa, joka löytyi myös samaisesta paketista. Suunnitelmissa olisi toteuttaa jättipitkä korkealta vyötäröltä alas laskeutuva musta maksihame, jonka kanssa nämä höpsöt sopivat varmasti.



Tämä jonkin sortin miniversio lepakkoviitasta kiusasi mua heti, kun näin sen. Pakko oli ottaa sekin kynsilakan kyytipojaksi cittarista.



Nämä lievästi kimaltavat pöksänderit taas haalin hurjalla -70% alennuksella Lindexiltä. Housuja multa ei niin hurjasti löydykään - tai siltä musta ainakin tuntuu. Totuus voi meinaan olla toinen, kun näin kevään kunniaksi ajattelin tyhjätä ja järkätä tota vaatekaappia. Täytyykin laittaa pakkaseen jääpalamuotit täyteen, sillä kun toi operaatio koittaa, saampa sitten lätkiä niitä tarpeen tullen hattuuni. Ei tule olemaan helppoa!



Mä kai vetäydyn tästä taas hetkeksi matematiikan ihmeelliseen maailmaan DIA:n pääsykoetehtävien merkeissä. Niitä tehdessä tuntee itsensä totaaliseksi tolloksi, muttei tähän hätään muukaan auta, kun opittavana on lukion koko pitkän matikan asiat alle kolmessa kuukaudessa. Mutta hauskaa viikon alkua!